Kohdunulkoinen raskaus / lapsettomuushoidot

Onko täällä muita joka on kokenut lapsettomuutta sekä kohdunulkoisen raskauden?
Kirjoittelen nyt ensimmäistä kertaa mihinkään keskustelupalstalle.. Jännittää..
Me olemme mieheni kanssa yrittäneet lasta nyt noin 3,5 vuotta ja tutkimukset lapsettomuudesta aloitettiin syksyllä 2010, mitään vikaa ei löytynyt kummastakaan.
Olen ottanut hormonilääkettä sekä pillereinä että nyt kerran pistoksena,
josta heti ensimmäisellä kerralla tuli tämä kohdunulkoinen.
Eilen se todettiin ja heti antoivat piikin jonka se pitäisi poistaa, toivottavasti ei tarvita leikkausta.
Nyt on todella sekava olo, ei tiedä pitäisikö olla toiveikas kun onnistu ekan kerran edes näin vai pitäisikö pelätä että tämä uusiutuu.. Eihän kukaan tietenkään pysty ennustamaan mutta tarvitsisin jotain toivoa ettei vaivu täyteen synkkyyteen.
Kertokaa jos on kokemuksia!!!

 

Otan osaa :hug: Toivottavasti ei kuitenkaan leikkausta tarvita

Minä olen käynyt läpi kohdunulkoisen raskauden ja olemme lapsettomuushoidoissa, mutta meillä KU oli juuri ennen hoitoja. Itseasiassa se leikkaus oli sysäys hoitoihin lähtemiselle. Siinä mielessä siis en ole oikea henkilö vastaamaan, kun meillä KU-raskaus ei saanut alkuaan hoidoista. Halusin kuitenkin kirjoittaa, koska pystyn henkisellä tasolla samaistumaan tilanteeseen ja itse kävin läpi sen rankan prosessin.
En toki ole lääkäri, enkä todellakaan voi luvata, että tilanne ei toistuisi.... ikinähän ei tiedä mitä tapahtuu, mutta haluan silti valaa sinuun uskoa ja toivoa huomiseen. Luettuani viestisi, oli ensimmäinen ajatus se, että teillä kuitenkin on ollut kehityskykyinen alkio, joka on pystynyt kiinnittymään.... jo se on hyvä asia! Se, että alkio on ollut eläväistä sorttia ja vahingossa kiinnittynyt kuljeksiessaan sitten väärään paikkaan, ei varmastikkaan tarkoita sitä, etteikö joku toinen alkio voi kiinnittyä sinne juuri oikeaan paikkaan :heart: Ehkä tämä kuitenkin nyt tuntuu pieneltä lohdulta tässä tilanteessa, mutta se voi myös olla kantava voima jossain vaiheessa tällä raskaalla matkalla.
Nämä tällaiset isot tapahtumat ovat kuitenkin niitä, jotka kulkevat mukana läpi elämän ja itsellä pelko kulkee koko ajan noissa hoidoissa mukana... ja myös miehellä. Meillä KU:n kokeminen ja läpikäyminen leikkauksineen oli niin elämää ravisuttava kokemus, että koen sen pelon olevan joka päiväinen seuralainen hoidoissa ja jotenkin se muutti ajattelutapaanikin niin, että on nyt pysyvästi osa elämää. Keskustellessa miehen kans usein käy ilmi, että myös hänellä on näin. Silti me jaksamme ja yritämme, koska vaihtoehtoja on tasan kaksi; joko annamme pelolle vallan ja lopetamme yrittämisen tai yritämme saada syliimme rakkaan pienokaisen kaikesta huolimatta. On mahdollista, että tilanne toistuu, mutta on myös mahdollista saada lopulta tämän kivisen taipaleen jälkeen se maailman kallein aarre meidän perheemme jäseneksi :heart:

Minä toivon koko sydämestäni teille Voimia ja jaksamista :hug: Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin, vaikka nyt kaikki tuntuukin sekavalta, eikä ehkä tiedä miten jatkaa. Asioita tapahtuu, eikä siihen ikinä välttämättä saa vastausta miksi.. on vain luotettava, että elämän siivet kantaa :heart:

 

Kiitos paljon lohduttavista sanoista!! Tunteet menee vuoristorataa mutta kuitenkin yritän ajatella positiivisesti. Onneksi en ole pitkään murehtivaa tyyppiä!
Kaikkea hyvää teille jatkossa:heart:

 

Hei!

Meillä tehtiin inseminaatio vuonna 2007 ja tästä kohdunulkopuolinen raskaus. Toinen munajohdin tämän seurauksena poistettiin. Yksi inssi vielä tehtiin tämän jälkeen ja sitten siirryttiin ivf-hoitoihin. Nyt meillä on kaksi ivf-tytteliä! Tilanne tietenkin erilainen kuin sinulla, toivottavasti ei tarvitse johdinta poistaa leikkauksella. Mutta ymmärrän pelkosi, itsekin molemmissa raskauksissa kävin heti kun mahdollista tarkistamassa, että alkio on oikeassa paikassa. Rohkeutta sinulle, meille ainakin lapsettomuuslääkäri sanoi, että on hyvä merkki kun raskaus on kuitenkin alkanut.

 

henskula :hug: voimia!!

Mulla on ollu kans kohdunulkoinen raskaus. Viime keväänä tuoresiirron jälkeen mulla alko vuoto läpi Lugesteronin, mutta jatkoin sitä veritestiin asti (pp14). hCG oli 12 ja sain luvan lopettaa luget, vuoto tuli ja aloin odottelemaan ovulaation oireita ja ihmettelin, ku niitä ei kuulunu. Kontrolli hCG oli viikon kuluttua ja arvo oliki jo melkee 900. Sit alko kirkas vuoto ja lievät kivut. Ajattelin, et nyt se tulee pois. Muutaman päivän kuluttua kivut yltyivät niin koviksi, että jouduin tilaamaan lanssin. hCG oli 4600 ja kivut hirveät. Vauvantaimi löytyi munajohtimesta. Munajohdin leikattiin alkion mukana. Sama johdin oli ollut tukkoinen aukiolotutkimuksessa. Vatsakalvolta löytyi myös endo-pesäkkeitä.

Vaikka olin koko ajan tietoinen siitä, että raskaus ei pääty onnellisesti, mulla oli aivan erityinen olo. Mä pystyin tulemaan raskaaksi! Tunsin itseni ekan kerran elämässäni naiseksi! Tein raskaustestejä, jotta sain vihdoin nähdä ne kaksi viivaa yhen sijaan. Mä olin niin onnellinen, että sain olla edes hetken raskaana, tuntea raskausoireet... Se oli ollut niin kuluttavaa, kun kertaakaan ei ollut näkynyt merkkiäkään edes kemiallisesta raskaudesta vaikka testetjä tein oikein olan takaa. Olin ollut toivoton. Tuo KU toi mulle niin paljon lisää voimaa jatkaa.

Toivottavasti tilanteesi ratkeaisi pian!

 

Onnea Murumussukka kun teillä on käynyt noin hyvin!
Sympatiat on kyllä kaikkien kohdalla jotka joutuu käymään tämän kaiken läpi, ilman mitään lapsettomuus ongelmiakin tämä on varmasti todella raskasta. Ja miettii just seuraavia kertoja että mikä pelko siinä varmasti on koko ajan takaraivossa.
Voimia Halle B teille paljon!!