Kohdunpoiston komplikaatiot

Minultapoistettiin myoomainen kohtu joulukuussa. Leikkaus tehtiin tähystämällä ja alakautta poistamalla. Koska myooma oli ollut iso, alakautta poistaminen oli ollut raju toimenpide. Siitä leikkauksesta alkoi jatkuvat pahat pissatulehdukset, kivut, kuume 38-39 ja pissan holtiton valuminen. 2kk söin koko ajan antibiootti kuureja toisensa perään ja olin tosi sairas. Sitten alettiin tutkia ja todettiin, että leikkauksessa on puhkaistu reikä virtsarakkoon. Sieltä menee kanava emättimeen, josta pissaa valuu jatkuvasti ja yötä päivää. Elämä on ollut yhtä vaipanvaihtoa ja pissasiivoa. 3 kk olen vain sairastanut ja kärsinyt tämän tulleen vamman takia. Ei ole voinut ulkoilla, kyläillä, ei yhtään kunnon yötä nukkua, koska yötkin ovat yhtä vessassa kulkemista ja vaipanvaihtoa. Nyt to lähden taas sairaalaan ja pe tehdään korjausleikkaus, jossa yrittävät korjata virtsarakkoa. Jos kaikki menee hyvin, sairaalassa oloa tulee vähintään viikko. Eniten huolestuttaa, että saavatko vauriota korjattua vai jääkö tästä elinikäinen vamma. Onko kenelläkään kokemusta tällaisesta kohdunpoistossa tulleesta vauriosta ja siitä, että saadaanko tällaiset korjattua?

 

meetkö sä ihan naistentautien osastolle tälläkin kertaa?
kokemusta mulla siis ei ole, mutta tiedän hoitoalalla työskentelevänä, että näitä komplikaatioita joskus tulee, ja ovatkin todella ikäviä sille kenelle se sattuu, mutta tiedän myös että aika hyvin niitä saadaan myös korjattua, suomessa on niin hyviä lääkäreitä niitä tekemässä. okei, on sulle varmaan hyvä lääkäri sen kohdunpoistonkin tehnyt, mutta siis sitä yritän sanoa, että se ei tarkota että ois huono lääkäri jos tollasta sattuu. koska se on se yksi niistä komplikaatioista joita joskus tulee leikkauksessa. harmi että olet joutunut kestämään niitä vaivoja noin kauan ennen kuin asia huomattiin.
mutta minun mielestä voit (vaikka voi olla vaikeaa) mennä leikkaukseen luottavaisin mielin.
paljon tsemppiä!

 

Kiitos kannustuksesta. Urologiselle osastolle menen nyt ja leikkaus on kuulema iso, avoleikkauksena tehtävä leikkaus. Kohdunpoistoleikkauksen teki vasta erikoistumassa oleva lääkäri. Nyt varmistin etukäteen, että onko varmasti kokenut lääkäri leikkaamassa ja sain vastauksen, että varmasti on.
Kuukausi sitten urologi kokeili katerihoitoa, että kuukausi pitääs sitä letkua ja pissapussia kotona. Ajatuksena oli, että pissa menisi kaikki katetrin kautta pussiin ja riekä pääsisi rauhoittumaan ja ehkä pienenemään, niin se olisi helpompi korjata. (Urologi ei kyllä antanut paljoa toiveita, että reikä sillä katetrihoidolla paljoa pienenee.) Se ei homma ei onnistunut ollenkaan, pissaa valui siitä huolimatta koko ajan reiän kautta vaippaan, vaikka meni katetrin kautta pussiinkin. Moninkertainen työ ja vaiva oli vain niitten kanssa. Muutaman päivän kuluttua katetri jouduttiin ottamaan pois.
Nämä ovat olleet kamalat kuukaudet. Kirjoittakaa, jos olette saaneet vammoja kohdunpoistoleikkauksissa.

 

priitta,

samantapainen kokemus, tosin minulla reikä tuli virtsatiehyeeen eikä itse rakkoon. tiehye jouduttiin istuttamaan kiinni uudelleen rakkoon jne. kaikenlaista seuraamusta oli... onneksi asia tuli tietoon jo sairaalassaa maatessa ja sitten ensin yritettiin pienemmällä operaatiolla korjata ennenkuin jouduttiin aukomaan maha uudestaan auki ja istutus siis suorittamaan.

onnekseni asia korjattiin heti eikä viikojen kuluttua. mulle tuli ilm. joku aika jyty tulehdus siitä valuneesta virtsasta koska antibioottia sain koko ajan ja tulehdusarvot taivaissa. (ja vielä parit kuurit myöhemmin).

leikkaukset oli isoja operaatioita, kuntoutuminen kesti pitkään ja ompeleet ei tietenkään sulanut niin nopsaan kuin piti ja häiritsi pissimistä ja tuntuivat ilkeältä heti kun rakko alkoi täyttyä.

kaikenkaikkiaan kuntoutuminen hommelista kesti n 7 kuukautta. siitä kiitän luojaa, että tää urologi oli niin taitava että sai asian korjattua ja minut kuntoon. meinasi usko loppua jossakin vaiheessa.

ihmettelen että noin kauan sulla on kestänyt ennenkuin olet päässyt korjausleikkaukseen???? outoa, kamala vaiva. tuosta pissastahan väärässä paikassa voi tulla vaikka mitä.

toivon, että saavat sut korjattua. varmaan leikkaus onnistuu sinultakin niin että tulet kuntoon. miksei se onnistuisi? ehkä ottaa sitten pitemmän ajan, mutta sen verran lohdutan, että minäkin paranin ajan oloon vaikka se kauan kestikin.

kerro sitten miten menee! voimia sulle

 

Kiitos, kyllä minua pelottaa se leikkuulle meno. Ensin sitä odottaa ja nyt kun ei ole enää kuin muutama päivä, niin alkaa pelottaa. Minulla tuli heti kohdunpoisto leikkauksesta kotiuduttuani ensimmäisenä yönä hirveät kivut ja nousi kuume. Terveyskeskuksen päivystyksestä minut lähetettiin takaisin yliopist.sairaalaan ja osastolle, jossa tehtiin ct kuvaus ja pari sisä ultraa. Lääkäri sanoi, että leikkausalueella näkyy joku 5cm pesäke, josta ei saa selvyyttä, että onko se tulehduspesäke vai hematooma. Kaksi päivää olin siellä ja sitten käskettiin vain seurata vointia kotona. Kivut ja kuume tietysti vain jatkuivat kotona. Soitin monta kertaa sinne osastolle, jossa olin leikkausajan ja ne kaksi päivää. Sieltä hoitajat neuvoivat aina, että mennä omaan terveyskeskuksen päivystykseen. Kuljin sitten leikkauksesta asti 2kk jatkuvasti omanpaikkakunnan terveyskeskuksessa päivystyksessä valittamassa huonoa oloani ja vaikeita oireitani. Katsottiin aina pissanäyte, jossa oli aina kaikkea mahdollista enimmäismäärät. Määrättiin vain antibioottikuureja toisensa perään. Välillä piikkeinä, välillä tipassa useamman kerran päivässä, kun tabletteina ei tehonnut. Monta kertaa sanoin, etten enää jaksa ja että enkö saisi lähetettä taas takaisin sinne yliopistolliseen sairaalaan, jossa minut oli leikattu. Joku lääkäri sanoi vain aina, että se on ihan normaalia, että kohdunpoistoleikkauksen jälkeen pissa valuu ja että on kuumetta. Yritin kyllä sanoa hänelle, että leikkauksesta on sentään jo 2kk aikaa. Soitin sitten itse yliopist sairaalan naistentautien polille ja sain onneksi gynekologin puhelimeen. Hän sanoi, että tällainen ei todellakaan ole normaalia ja antoi kiireellisenä ajan sinne. Se aika oli viikon kuluttua. Siellä sattui olemaan leikkauksen tehnyt lääkäri minut tutkimassa ja hän ei ehtinyt kuin aloittaa tutkimisen, niin tuli kyllä selväksi, että pissaa valuu valtoimenaan emättimestä. Sieltä laitettiin sitten määräys viikon kuluttua urologian polille virtsarakon tähystykseen ja sitten oli se katetrikokeilu ja leikkausajan sain vasta kuukauden kuluttua. Urologi epäili, että kun rakkoon on puhkaistu polttamalla reikä, se on sitten tehnyt sen tulehduspesäkkeen, joka näkyi kuvauksissa. Jos silloin heti olisivat tarttuneet asiaan, kun jouduin sinne takaisin, niin ehkä monelta kärsimykseltä olisin säästynyt.

 

priitta,

siis aivan järkyttävää luettavaa.

ymmärrän, että se leikkaus pelottaa. itse olin niin täynnä kaikkea lääkitystä etten älynnyt pelätä kuin vasta jälkeenpäin. kirjoitin myös tänne, kun ei muualta ehtinyt tietoa saamaan. ja vasta kotiuduttuani kaikki karmeus selvisi, siis mistä oli oikein ollut kyse.

se leikkauksesi ei kuitenkaan liene mikään pikkuoperaatio? tiedätkö jo miten leikkaavat? tähystyksellä vai avo?

minun oireet oli ihan samat kuin sulla ja heti siis tajuttiin mistä oli kyse ja samoja tutkimuksia, ultria ja kaikennäköistä tehtiin, mitä ei enää muistakkaan. tuntuu jotenkin ihan uskomattomalta miten sua on pyöritelty eikä olla tajuttu että eihän se nyt ole normaalia jos pissat tulee emättimen kautta ulos.

uskoisin ja luottaisin sinuna nyt kuitenkin tuohon urologisi taitoihin (helppo tsempata kun itsellä oli niin hyvä tekijä) että varmasti on osaava ja leikkaus onnistuu.

saat kuule kaiken myötätuntoni ja osanottoni ja USKONI, että kaikki menee hyvin. olet varmasti osaavissa käsissä. ja sitten olet kunnossa. toipuminen tietty kestänee pitempään jos avoleikkauksen tekevät.

 

Avoleikkauksena tehdään tämä uusi leikkaus. Silloin virtsarakon tähystyksen tehnyt urologi sanoi, että reikä on niin vaikeassa paikassa, että siihen on vaikea päästä käsiksi vaikka millä tavalla leikattaisiin. Kun soitin sinne osastolle, jonne nyt menen, niin kertoivat, että leikkaus on iso ja sen takia sairaalassa oloakin tulee ainakin vähintään viikko, vaikka kaikki meinisi hyvin. Se myös pelottaa, että kun näitten 3kk aikana yleisvointi ja kunto on mennyt ihan nollille, että miten tuon leikkuun edes kestää ja miten siitä jaksaa toipua. Olossaan tuntee jo valmiiksi, että on ihan pohjalukemissa. Monet kerrat on niin väsynyt, että itkettää vain. Sitä ei osaa sanoin kuvailla miltä tuntuu, kun koko ajan valuu pissaa alle. Ja kun käy vaipan vaihdolla, niin saattaa käydä niin, ettei ehdi vaihtaa, kun jo valuu pitkin jalkoja. Ja miltä tuntuu yöllä herätä siihen, että vaatteetkin on märkänä...
Yksin asuvana sitä on vielä jotenkin niin yksin vaivojensa kanssa ja monta kertaa tuntee sen, ettei toiset osaa edes kuvitella, että millaista kärsimystä nämä kuukaudet ovat olleet yötä päivää. Ja nyt pitäsi jaksaa vielä rankka ja iso leikkaus tähän päälle.

 

priitta,

niin, kyllä valitettavasti tiedän kuinka iso ja kuinka vaikeeta oli toipuminen. varsinkin kun olet jo etukäteen heikossa kunnossa.

se haavan paraneminen ottaa kyllä aikaa, mutta onneksi saat olla siellä sairaalassa ihan sen takia, ettei tarvitse olla yksin kotona. sitä paitsi siellä on apu lähellä jos tulee tulehduksia. en haluu pelotella, mutta niinkin voi käydä.

voinnin mukaan alat köpötellä heti kun voit. käytävää ees taas ja sitten jopa portaita. saat varmaan pitemmän puoleisen saikun, kävele silloinkin vaan pikkuhiljaa joka päivä sen kun pystyt. joka päivä helpottaa kun alkuun pääsee.

muuta ei pysty sanomaan kuin että kyllä siitä selviää, olenhan minäkin tässä kertomassa. mitään helppoa ei voi luvata, mutta varmaan helpompaa kuitenkin kuin nää sun viime kuukaudet on olleet. ja pyydä ja varmista niitä virtsakokeita, ettei jää enää tulehduksia. mulla kun oli, niin kaikkein kovimmat tuskat oli siitä hoitamattomana ollessa. sulla lienee jo kokemusta siitä lajista.

haavakivut kuitenkin vähenee ja pissavaivat helpottaa. onnea sulle sinne leikkaukseen!

 

On hyvä, että saa jakaa tätä asiaa sellaisen kanssa, joka on itse kokenut näitä vaikeita asioita. Ei sellainen voi edes kuvitella, joka ei itse ole kokenut, että mitä kaikkea tällaisen leikkausvaurion kanssa joutuu kokemaan. On helppo sanoa, että kyllä sinä jaksat, kun yrität vain ajatella positiivisesti tms, jos ei ole itse kokenut tai ei ole nähnyt mitä tämä tällainen on. Eikä sitä jaksa aina valittaa ja kertoa miltä kaikki tuntuu. Näitten kuukausien aikana jokainen päivä on ollut kauheaa selviytymistaistelua ja tulevasta leikkusta selviäminen on varmasti vaikeaa ja todella raskasta, niinkuin sinä kertomuksen kirjoittaja tiedät.

 

Itselläni on kohdussa suht iso myooma, jota toistaiseksi seurataan. Kauhulla odottelen tulevaa tuomiota, jolloin kohdunpoisto on pakko tehdä (toivottavasti ei koskaan).

Lähipiirissäni on kaksi todella epäonnistunutta kohdunpoistoa; toisessa vaurioitui virtsarakko eikä korjausleikkaukset ole tuoneet hyvää tulosta. Toisessa taas kohdunpoiston yhteydessä puhkaistiin paksusuoli, seurauksena vatsakalvontulehdus ja osa paksusuolta tuhoutui, seurauksena piti tehdä avanne vatsalle, josta ulostus tulee. Tämä sössinyt lääkäri on tehnyt saman virheen pari kertaa ennenkin ja silti kuulemma yhä tekee kohdunpoistoja.

Toivon sinun leikkauksesi parantavan ongelmasi. Silti ihmettelen naisia, jotka menevät kohdunpoistoon ihan vapaaehtoisesti ja ilman pakkoa.

 

Kyllä minäkin olen katunut monta kertaa näitten kuukausien aikana, että meninkin siihen leikkaukseen. Sitä luuli, että kaikki sen alueen vaivat lopuu siihen ja vuotamiset loppuu, kun leikataan. Niin mitä vielä, moninverroin pahempaa nyt on ollut ja jatkuvaa valumista ja vaipanvaihtoa. Ja lisänä jatkuva kuume ym vaivat. Eipä tullut paljoa nukuttua viimeyönä, pelottaa ihan älyttömästi. Huomenaamulla 9.30 lähden kohti sairaalaa.

 

priitta,

nyt vasta lukaisin tuota aiempaa kirjoitustasi tuosta pissapussi-jutusta. sen verran voin varoittaa (toivottavasti ei toteudu sinulle), että minä jouduin pitämään kahta eri pussia 10 pv leikkauksen jälkeen, myös kotioloissa loppuajan.

minulle ei kukaan vaivautunut ennen operaatiota tuota kertomaan, oli aika ikävä homma leikkauksen jälkeen herätessä ihmetellä että mitäs halvatun letkuja on kiinni sinne sun tänne. varmaan kymmeniä kertoja kyselin jokaiselta henkilökunnan edustajalta, että eihän tää nyt varmasti ole loppuikäinen olotila. enkä oikeesti uskonut niistä eroon pääsemiseen ennenkuin se ihme todella tapahtui.

siis jos sinulle näin käy, että joudut niitä mukanasi raahaamaan, se on vain tilapäistä
oliko syynä sitten tuo, että ompeleet sai rauhassa parantua tms., en ole varma. tiedoksesi, että tämäkin on mahdollista.

mutta eipä tässä muuta kuin vointeja ja jaksamisia. tule kertomaan kuinka toipuminen edistyy kun olet kotiutunut.

 

Olipa hyvä, että kerroit. Kaikki on hyvä tietää etukäteen, ettei ole niin paljon järkytyksiä leikkuun jälkeen.
Viime yö meni taas vaihteeksi aivan vessassa hyppäämiseen ja silti oli yö-jättivaippa märkänä yhdessä vaiheessa, kun heräsin. Voi että tätä elämää.

 

olen nyt lukenut sun kertomuksia täällä ja halusin tulla toivottamaan oikein paljon tsemppiä ja rohkeutta siihen leikkaukseen!
uskon että se menee hyvin!

 

Kiitos kannustuksesta, sitä todella tarvitsen. Pitäkää peukkuja, että ei jäisi iäksi tällainen vamma ja vaiva.

 

Kohta lähden kohti sairaalaa. Saa nähdä, että minkä kuntoisena ja millaisten vaivojen kanssa sieltä aikanaan tulen kotiin. Sitä kun nyt tietää, että leikkauksissa voi sattua aivan mitä tahansa, jopa elinikäisiä vaurioita. Pelottaa

 

Priitta kun tulet sairaalasta, niin ota yhteyttä potilasasiamieheen ja tee ehdottomasti valitus. Kyseessähän on selvä hoitovirhe. Kaikkea ei tarvitse potilaan hyväksyä, vaikka kokemuksesta tiedän, että meitä naisia joilta poistetaan kohtu, kohdellaan todella huonosti.

 

siis jos sen valituksen tekee, niin se kannattaa tehdä lähinnä siitä, että on joutunut kärsimään noin kauan niistä oireista ilman että niille on tehty mitään.
totuushan on, että niitä perforaatioita saattaa joskus leikkauksien yhteydessä tulla. se vaan pitäisi huomata ja hoitaa tarpeeksi aikaisin että se ei ehdi aiheuttamaan suurempaa tuhoa.

 

Harmi että on ollut epäonnea leikkauksessa! Haluan kuitenkin muistuttaa, että varmasti suhteessa kohdunpoistoissa on kuitenkin paljon enemmän niitä onnistuneita operaatioita
Ei siis kannata pelätä tai hysterisoitua, jos on tarve kohdunpoistoon.

t. nimimerkki "jo kymmenen vuotta onnellisesti ilman kohtua - ja isoa myomaa"

 

No niin, tulin juuri kotiin korjausleikkauksesta. Toissaviikon torstaina sinne lähdin. Leikkaus oli iso ja maha on avattu navasta alas asti. Metalliniittejä on pitkä rivi, lähes 40. Rakkoa jouduttiin leikkaamaan kahdesta kohti ja munuais-rakko virtsanjohtimeen on laitettu 6vk ajaksi stentti. Se postetaan sitten tähystyksessä. Tämä kulunut aika oli kyllä todella raskas ja vaikea. Monta kertaa sängynpohjalla kipeänä ja tosi huonovointisena maatessani ajattelin, että tällaiseen kamalaan rääkkiin ja isoon leikkaukseen jouduin leikkauksessa tulleen virheen takia. Se tuntuu todella pahalta. Eilen minut olisi siirretty oman paikkakunnan terveyskeskuksen vuodeosastolle, mutta sieltä ilmoitettiin, ettei sinne mahdu, kun siellä on vatsatautiepidemian takia kaikki paikat täynnä. Niinpä jouduin tulemaan tänään kotiin ja torstaina pitää mennä takaisin sairaalaan. Sitten tehdään rakon varjoainekuvaus, että nähdään, onko rakko parantunut leikkauksesta, että kestääkö katetria ottaa pois. Nyt minulla siis on katetri kotona, pissapussia pitää kuljettaa mukana. Huomenna saa klipsit otattaa mahasta pois. Olen ihan poikkiväsynyt.
Olen tehnyt potilasvahinko ilmoituksen jo ennen kuin lähdin tuonne leikkuulle. Kun kohdunpoiston tehnyt lääkäri ja urologi kehottivat tekemään ilmoituksen jo ennen sitä. Hoitajat sanoivat tuolla sairaalassa, että kyllä tällainen yleensä hyväksytään potilasvahingoksi. On kyllä tosi väärin, jos saan kielteisen päätöksen. Onhan minulle tullut niin paljon ylimääräisiä kulujakin tästä, että kyllä ne kaikki pitäisi saada pois. Aivan ilman "omaa syytä" kaikki. Polimaksuja, lääkekuluja, matkakuluja ym ym. Nytkin on iso sairaalalasku mukana ja lisää tulee taas torstaina, kun menen sinne takaisin. Eikä kyllä olisi paljon, jos saisin kivusta ja kärsimyksestäkin vähän.

 

Toivotaan, että saat sinulle kuuluvat korvaukset. Myös kivusta ja särystä. Toihan on ihan kauheaa.

Paljon voimia sinulle sinne sairasvuoteelle!

 

Kiitos! Ystävä käytti tänään minua terveyskeskuksessa niittien poistossa. Kyllä terveydenhoitajakin kauhisteli, että haava on niin suuri, että koko alavatsa. Ja sitä, että tämänkuntoisena jouduin yksin kotiin. Kaikki sanovat, että olen kuin haamu. Varmasti olenkin, hb on 85, ruokahalua ei ole ollenkaan, väsyttää niin, että pyörryttää ja huimaa. Mutta ei auta, pakko on päivästä toiseen mennä.

 

Nyt olen lähdössä takaisin sairaalaan. Tänään tehdään virtsarakon varjoainekuvaus, että katsotaan, onko rakko parantunut leikkauksesta niin paljon, että katetrin voisi ottaa pois. Ja jos voidaan ottaa, seurataan osastohoidossa niin kauan, että nähdään, alkaako rakko toimia ja miten toimii. Voi että toivon niin kovasti, että saisin tämän katetrin pois ja että rakon toiminnassa ei olisi häiriöitä. Olen jo niin paljon vaivoja ja kärsimystä kokenut sen kohdunpoistoleikkauksen takia, että tämä saisi jo mennä hyvin. Olisi mukava päästä pääsiäiseksi takaisin kotiin ja saada lopultakin olla kotona ilman ylimääräisiä vaivoja.

 

Toivotaan nyt kovasti, että kaikki sujuisi hyvin ja pääsisit siitä katetrista ja vaivoistasi. Paljon voimia sinulle!

 

Pääsin tänään kotiin. Katetri voitiin ottaa pois ja pissahomma alkoi toimia normaalisti.
Onhan sitä vielä hyvinkin kipeä ja tosi heikossa kunnossa, mutta nyt pahin pitäisi olla takana. Enää on se uretr stentin poisto 6vk kuluttua. Kyllä minä nyt niin ovasti toivon, että kaikki menisi nyt hyvin, ettei tulisi enää mitään takapakkia.
Laitettiin minulle vielä naistentautien polillekkin kontr aika vetämään, kun on siinä kohdunpoisto leikkauksessa tullut muukin vaiva. Toinen jalkaterä menee aina turraksi ja on voimattomampi kuin toinen jalka. Arvelivat tuolla osastolla, että ehkä joku hermo on vioittunut. Saavat sitten kontr nähdä, että mitä kaikkea vahinkoa saivat minulle aikaan.