Kohdunpoisto

julkisessa sairaalassa yksityispotilaana sain virua yksityishuoneessani ihan rauhassa yksinäni, lääkäri kävi pari kertaa pikaisesti käväisemässä, sairaanhoitajat viis veisasivat. Tämä kahdeksankymmentäluvun alkupuolella.
Sen jälkeen en yksityispotilaaksi ole suostunut, omien kokemuksieni mukaan julkisella puolella hoito on inhimillisempää - ei pelkkää liukuhihna rahastusta.

Uskotko Millami ihan tosissasi, että sait julkisessa sairaalassa hyvää hoitoa vain siksi että olit siellä yksityis eli todennäköisimmin erikoismaksuluokan potilaana? Mitä nämä hoitajat siitä olisivat kostuneet? He tuskin edes tiesivät sinun "luokitustasi"
Usko huviksesi, että he hoitavat ennemminkin kaikki potilaat samalla tavalla eivätkä varmasti hyysää yksityispotilaita. Onko itsetuntosi on niin kiikkerrässä, että tunnet itsesi erityiseksi vain maksamalla siitä ekstraa?

Jos en saanut parempaa hoitoa siksi, että olin erikoismaksuluokassa oleva niin sitten kävi vain hyvä tuuri. Ei nimittäin ollut ensimmäinen kerta kun olin leikkauksessa. Viisi kertaa olen ollut yleispotilaana leikattavana (sisäl. kolme keisarinleikkausta), eikä ennen ole palvelu ollut näin hyvää. En toki väitä että, kohtelu olisi huonoa ollut silloinkaan, mutta toista luokkaa tämä silti oli.
Itsetuntoni takia en mennyt erityismaksuluokassa, vaan siksi, että sain valita mielestäni parhaan lääkärin, ja kokemus oli todellakin hyvä. Eikä leikkaus mielestäni ollut kallis, kun kela korvasi siitä suuren osan. Eli lähes samoihin hintoihin meni kuin jos olisin ollut leikattavana "kellätahansalääkärillä". Sitäpaitsi, minä olen erityinen, ilman ekstraakin!

 

Hyvä millami! Täällä on taas joku ilkeämielinen purkamassa pahaa oloaan.Minäkään en halua olla mitenkään erityinen, vaan pelkään leikkauksia tosi paljon ja jotenkin tuntuu, että yksityispotilaana voisin saada enemmän jopa empatiaa.

 

ihan ymmärtää. Et sinä empatiaa rahalla saa, ne on ne ihmiset jotka sitä empatiaa jakaa tai on jakamatta. Varminta palvelua saat yksityissairaalassa. Erityismaksuluokassa valitset edelleen leikkaavan lääkärin, mutta hoitajat ovat ihan samat jotka sinua hoitaisivat ilmankin. Tietäen, että kateus on kamala sairaus, en ottaisi sinuna sitä riskiä, että julkisella puolella hoitajaksesi sattuisi tälläinen kateuden riivaama hoitsu. Lisäksi, jos lääkärisi sattuu olemaan uraohjus, et paljoa häntäkään näe. Hänhän häärää sekä yksityisvastaanotollaan että siellä julkisella...

 

Yksityissairaalaanhan olisin menossakin, sinä nyt et oikein tainnut ymmärtää.

 

kun kerran varaa on.
Minä olen saanut erinomaista hoitoa ja kohtelua julkisessa sairaalassa, ihan samaa sanon niistä muistakin samassa huoneessa olleista. Huomionkipeät eivät koskaan ole tyytyväisiä, mutta toki siellä yksityissektorilla palvellaan potilaita enemmän, siihen se systeemi perustuu, jotta asiakkaita riittää.

 

Jos siis menet yksityissairaalaan, Mehiläiseen tai Eiraan esim. niin hinta on about 5000 euroa!!!!!

 

Olla yksityispotilaana ei ole välttämättä sama asia, kuin olla yksityissairaalassa. Myös julkisella puolella on yksityispotilaita.

Ilmeisesti ap on menossa yksityissairaalaan?

 

Jos siis menet yksityissairaalaan, Mehiläiseen tai Eiraan esim. niin hinta on about 5000 euroa!!!!!

Rautalangastako pitää vääntää? Olen menossa Mehiläiseen ja tiedän, että maksaa.

 

Loistava leikkaava gyne on Jari Sjöberg. Jos aiot maksaa niin valitse tarkkaan.

 

Ystävättäreni leikattiin tähystyksellä julkisella puolella; seurauksena paksusuolen puhkeaminen, verenmyrkytys, teho-osasto pari päivää. Hänelle jouduttiin tekemään suoliavanne, kun paksusuoli oli pitkältä matkalta tulehtunut ja piti leikata pala pois.

Hommaan meni viiki kuukautta, nyt on avanne suljettu ja suoli toimii mitenkuten.

Mutta kohtu on kuitenkin poissa, sehän oli se alkuperäinen tarkoitus. Arvatkaapa, annanko poistaa omaa kohtuani?

 

Olen kuullut samantyyppisiä kertomuksia, Mariassa on oikein osasto, jossa korjataan pieleen menneitä kohdunpoistoleikkauksia.

Kohdunpoisto aiheuttaa joka tapauksessa enneaikaiset vaihdevuodet, vaikka munasarjat jäisivätkin. Meillä lääkärit väittävät toisin, mutta maailmalla on tutkittu asiaa.

 

Suomi on kohdunpoistoissa johtava maa. Kohtu poistetaan yli 40 v naiselta melkein kuin rutiinitoimenpiteenä. Kuitenkin siihen liittyy monia riskejä ja se on monesti ihan turha toimenpide. Kollegaltani vaurioitu kohdunpoistossa virtsarakko pysyvästi. Pidätyskyky on olematon, joten "vaipat" on aina oltava mukana.

Sain itse taistella oman kohtuni puolesta, olen nyt 53 v. Lääkäri ehdotti kohdunpoistoa 48-vuotiaana, kun vaihdevuodet alkoi ja oli muutakin vaivaa. Kieltäydyin kunniasta ja vaihdoin lääkäriä, joka ihan oikeasti paneutui tilanteeseeni ja hoiti minut hormonihoidolla kuntoon.

Tottakai voi tulla ylitsepääsemätön tilanne, jolloin kohtu on poistettava, mutta ihmetellen kuuntelen ikäisteni naisten keskustelevan kohdunpoistosta aivan kuin se olisi joku itsestään selvä toimenpide synnytysiän jäätyä taakse.

 

Miksi sinun kohtusi haluttiin poistaa?

Lääkäreiden suhtautuminen kohdunpoistoon on tullut varovaisemmaksi, aiemmin poistettiin 10.000 kohtua vuodessa nykyään 7000.

Minullekin määrättiin se, mutta taistelen muilla keinoin.

 

Nykyään viedään sitten kaikki kohtu, kohdunkaula, kohdunnapukka, emättimestä tulee umpipussi

 

Minulle tosiaan miesgynekologi sanoi, että oletko harkinnut kohdunpoistoa, se saattaisi estää tulevaisuudessa monta harmia? Olin aika järkyttynyt tästä kysymyksestä, en todellakaan ollut ajatellut mitään leikkauksia, kun ei mitään ongelmiakaan kohdussa ollut. Hän piti minulle melkein luennon siitä, miltä kaikelta säästyisin. Ja vaikutti tosi tyytymättömältä, kun en ollut suostuvainen.

Ymmärrän toki, että kohtuun ei voi tulla sairauksia, jos sitä ei ole, mutta en ymmärrä minkään sisäelimen poistamista vain siksi, että tulevaisuudessa sitten ei tule ongelmia.

Nyt käyn ihanalla naisgynekologilla eikä hän koskaan ole puhunut kohdunpoistosta mitään (vaikka minulla todettiin kohdussa pieni myomakin). Olen kuullut useammastakin kohdunpoistosta, josta on seurannut komplikaatioita. Kohtuhan on esim. aivan virtsarakon vieressä, joten se saattaa vaurioitua, kuten kollegalleni kävi. Hän katuu toimenpidettä lopun ikänsä, sillä virtsarakkoa ei leikkauksista huolimatta ole saatu entiselleen.

 

On myös tapauksia, joissa pieleen menneen leikkauksen takia ulosteet ovat tulleet emättimestä.

Kohdulla on oma tehtävänsä myös tukea muita elimiä.

Mielestäni on tärkeää keskustella näistä nurjista puolista, koska lääkärit ja sairaanhoitajat hehkuttavat vain hyviä, vuodot poistuvat.

 

On myös tapauksia, joissa pieleen menneen leikkauksen takia ulosteet ovat tulleet emättimestä.

On varmasti tosi kiva päästellä sormistaan tuollaista skeidaa ja ajatella kuinka joku leikkaukseen joutuva saa lisähuolia... Että menee ihan emätin ja suolet sekaisin... Joopa joo. Taitaa olla taas niitä tyyppejä, jotka muutenkin luulevat, että pissa tulee emättimestä tms.

Ei ole olemassa riskitöntä toimenpidettä, se kai on kaikille selvää. Sairaskertomukset suusta suuhun menetelmällä vain tuppaavat elämään omaa elämäänsä ja paisuta matkan varrella. Tyhmät kertovat toisille tyhmille, jotka eivät ymmärrä ja muuttavat ns totuuttaa joko tahallisesti tai tahtomalla.

Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten... ;-)

 

Minä kirjoitin tänne yhdestä epäonnistuneesta kohdunpoistosta ja ihan häveliäisyyssyistä jätin kaksi vielä pahempaa tosikertomusta kirjoittamatta. Etten nyt ihan kauhujutuilla pelottelisi. Ei ole tarvetta valehdella eikä revitellä, mutta tosiasiat pitää minusta kertoa.

Jokainen nainen toki päättää itse omasta kohdustaan ja joskus on varmaan aiheellista kohdusta luopua. Mutta tämä, että rutiinisti vaan lähetellään naisia kohdunpoistoon, on minusta väärin.

Syksyllä ystäväni oli menossa leikkauttamaan kystaa munasarjastaan ja juuri ennen leikkausta (rauhoittava lääke oli jo annettu) hänelle ojennettiin lomake, jossa hän allekirjoituksellaan olisi antanut luvan samalla poistaa kohtunsa. Hän oli vielä sen verran tolkuissaan, että ei suostunut allekirjoittamaan. Tätä en ymmärrä. Hänellä ei ollut kohdussa mitään ongelmia.

 

Juuri tuota tarkoitan... "Kaverilleni", "työtoverille", "ystävälle" jne jne mutta eipä kerrota, että MINULLE kävi näin. Tuostakin pystyy jo päättelemään aika paljon. Maailma on täynnä niitä legendaarisia kertomuksia, joissa kaikki tapahtuu kaverille tai ainakin kaverin kaverille. Täyttä soopaa.

Eli ei kannata sekaantua asioihin, joista ei ymmärrä tai joiden kaikkia puolia ei tiedä. Nämä ovat myös asioista, joista operaatiossa ollut ei välttämättä halua kaikkea edes sille mukamas parhaalle kaverilleen kertoa. Ai miksi? Se "kaveri" kun levittelee tarinat mm. internetin keskustelupalstoilla.

Oikeaa faktaa tarvitaan, ei turhia luuloja.

 

Suurin osa kohdunpoistoleikkauksista onnistuu kuitenkin hyvin - eli toisinpäin sanottuna: Pienessä osassa tapahtuu komplikaatioita ja vielä pienemmissä vakavia sellaisia. Vaikka eipä tilastotieto paljon lohduta,jos oma leikkaus menee pieleen.

Turhat leikkaukset ovat aina turhia, mutta voi olla todellakin oman terveyden kannalta parempi, jos kohtu poistetaan. En tiedä, joskus tuntuu, että osalle naisista kohdunpoisto on enemmänkin tunnepuolen juttu; eli siitä ei haluta luopua. Ei mistään hinnasta.

Minulta poistettiin kohtu kesällä. Vaikka kohdalleni ei komplikaatioita sattunutkaan, toipumiseni oli kuitenkin yllättävän hidasta. Nyt puolen vuoden päästä alkaa elämä olla mallillaan. Sukulaisissani ja tuttavavissani on monta naista, joille on sama operaatio tehty. Kaikilla se on onnistunut hyvin.

 

Täällä eräs kohtunsa leikkauksessa menettänyt, joka ei todellakaan voi suositella kohdunpoistoa ilman ihan pakottavaa syytä. Kohtalotovereita olen tavannut useampiakin.

Sorry, jos tämä kommentti nyt jotakuta ärsyttää tai pelottaa. Mutta asioilla on puolensa...

Kollegani tapaus ei ole mitenkään ainutlaatuinen komplikaatio, päinvastoin yleisimpiä kohdunpoiston yhteydessä sattuneista.

 

Täällä eräs kohtunsa leikkauksessa menettänyt, joka ei todellakaan voi suositella kohdunpoistoa ilman ihan pakottavaa syytä. Kohtalotovereita olen tavannut useampiakin.

Sorry, jos tämä kommentti nyt jotakuta ärsyttää tai pelottaa. Mutta asioilla on puolensa...

Kollegani tapaus ei ole mitenkään ainutlaatuinen komplikaatio, päinvastoin yleisimpiä kohdunpoiston yhteydessä sattuneista.

Hupsis, viimeinen lause jäi vahingossa viestiini, kun olin ensin kirjoittanut työtoverini tapauksesta, mutta deletoin sen sitten, kun muistin, että tänne ei saanutkaan kirjoittaa muiden kokemuksista. Vaikkei niistä kyllä kukaan itseään tunnista, kun komplikaatioita ei niin monenlaisia ole. Yleisimmät onkin jo tässä ketjussa mainittu.

 

Tiedän kolme poistoa, joissa joku on mennyt pieleen ja neljä, jotka ovat onnistuneet hyvin. Tämä onkin juuri se syy, miksi halusin valita leikkaavan lääkärin itse ja menin erikoismaksuluokassa. Ja se kyllä kannatti!

 

Tuskin kukaan huvikseen kirjoittaa pelottelijuttuja, luulen, että me kaikki kirjoittajat olemme jollain tavalla omalta kohdaltamme asiaa punninneet. Minut määrättiin kohdunpoistoon, mutta hoidin itseäni muilla keinoin, nyt seurataan.

Keskustelu on tervettä, koska lääkäripuolelta saa heidän "totuutensa". Täällä kerrotaan miltä potilaasta tai hänen kaveristaan tuntuu. Ja jutut ovat uskoakseni ihan tosia kaikki. Mariassa on todella tämä korjausosato, tiedän hoitajan, joka on siellä töissä.

 

En olisi jaksanut elää enää hetkeäkään myoomien aiheuttamien, käsittämättömän runsaiden vuotojen kanssa, ellei kohtuani olisi v. 2000 poistettu. Olin silloin 45v., munasarjat jätettiin paikoilleen. Ei seurannut vaihdevuosioireita, ei ulosteen tuloa emättimestä(!), mutta hemoglobiini ja elämänlaatu kohosivat hurjasti. Nyt (52v.) vaihdevuodet ovat kyllä alkaneet, mutta se lienee normaalia