"Kohdunpoisto on suomen kielen kaunein sana"

["Mervi"]

Liikutuin, itkin lukiessani.
Todella koskettava romaani!
Ja niin kaunis.
Suosittelen.

 

["Caari"]

Monia traumatisoi yhteisön jäsenyys, mutta usein traumatisoivampaa on yhteisöstä eroaminen.

Pauliina Rauhala on itsekin etääntynyt aktiivisesta mukanaolosta liikkeessä. Edelleen hän toivoo, että liikkeessä voisi elellä ja uskoa ilman pelkoa. Ja että lapsille sallittaisiin oikeus saada elää lapsuutensa niin että lapsella on läheinen suhde vanhempiin. Jättiperheissä se ei ole mahdollista.

 

[tetteritapaus]

[QUOTE="Mervi";29067041]Liikutuin, itkin lukiessani.
Todella koskettava romaani!
Ja niin kaunis.
Suosittelen.[/QUOTE]

Tulevana syksynä Taivaslaulu tulee teatteriin.

"Taivaslaulusta kauden teatteritapaus Tampereelle ja Ouluun"
http://freepathways.wordpress.com/2015/02/24/taivaslaulusta-teatteritapaus/

Varmasti vetää katsomot täyteen. Kirja on tosi koskettava, oli pakko lukea yhdellä kertaa.

 

["hmh"]

Tulevana syksynä Taivaslaulu tulee teatteriin.

"Taivaslaulusta kauden teatteritapaus Tampereelle ja Ouluun"
http://freepathways.wordpress.com/2015/02/24/taivaslaulusta-teatteritapaus/

Varmasti vetää katsomot täyteen. Kirja on tosi koskettava, oli pakko lukea yhdellä kertaa.

Myös minä luin kirjan yhdellä hotkaisulla ensimmäisen kerran.

Tosin tyylini ja tapani on useinkin lukea äkkiä kirja jossa on juoni (runokirjat siis on eri juttu) ensimmäisen kerran, sitten selailla kirjaa muutama viikko lopusta alkuun ja keskeltä ja mistä vaan ja makustella paloja, sitten lukea se vielä hitaasti ja ajatuksella... että ei se siis poikkeus ollut siinä suhteessa.

Mutta kun olen tässä viime aikoina itseäni "huvittaakseni" hotkinut dekkareita, joita ei juuri tee mieli lukea ensi hotkaisun jälkeen, niin tämä oli kyllä virkistävä poikkeus siihen sarjaan.

Mitenköhän lestadiolaisyhteisö tähän kirjaan suhtautuu? Vaikenee kuoliaaksi keskuudessaan?