Kohdunlaskeuman korjausleikkaus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja katariina76
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

katariina76

Uusi jäsen
10.10.2008
7
0
1
Onko kenellekään tehty kohdunlaskeuman korjausleikkausta tähystyksellä? Siis nostamalla kohtu takaisin paikalleen omalla kudoksella. Mulla ekan lapsen jälkeen tuli paha laskeuma ja pääsin nyt leikkausjonoon. Mietityttää korjauksesta toipuminen. Uutta lasta saa kuulemma alkaa yrittämään heti leikkauksen jälkeen. Synnytys tosin sektiolla. Mitenköhän raskaus sujuu korjauksen jälkeen? Kokemuksia?
 
Kirjoittelin itse tuolla alempana, ja kyselin kokemuksia peräsuolen laskeuman korjausleikkauksesta (rectosele). En siis osaa vastata kysymykseesi... mutta koska näistä laskeumista nuorilla naisilla, etenkään ensisynnyttäjillä tuntuu olevan niin vähän kokemuksia, niin olisin tosi kiinnostunut tietämään, että miksi sinulle tuli laskeuma? Olen nimittäin miettinyt sitä omalla kohdallani (synnytys oli vaikea, muttei supervaikea), enkä ole saanut kunnon vastausta yhdeltäkään lääkäriltä.

Ja millaisia oireita laskeuma sinulla aiheuttaa, kun pääsit jo nyt leikkausjonoon? Minulle kun on sanottu, että korjausleikkaus tehdään vasta kun lapsiluku on täynnä. Ja minä haluan vielä lapsia... Minulle on jopa sanottu, että laskeumasta huolimatta minun pitäisi jatkossakin synnyttää alateitse. En suostu!!

Kiitos, jos haluat vastata :) Vertaistukea tässä asiassa ei ole liiemmin saatavilla :(
 
Samassa ketjussa taidettiin maatuskan kanssa kirjoitella tuosta rectoselestä.

Leikkaukseen olisin itsekin päässyt, jos oisin silloin tahtonut, kun tuo rectosele todettiin.
Suositus olisi vain niin, että nuo lapset ois ensiksi tehty, sillä leikkaustulos saattaa uuden raskauden myötä heiketä tai jopa koko toimenpide pitää uusia.
Kun näitä leikkauksia tehdään, niin oletetaan, että tuo leikkaustulos kestäisi sitten lopun ikää.
Tietenkään lapsia saa tehdä vielä senkin jälkeen, mutta sektiolla. Tosin tämä ei siis suositeltavaa, koska itse raskauskin kuluttaa lantiopohjanlihaksia yhtälailla ellei enemmän kuin synnytys. (kokemusta on=> viimeisin sektiovauva)
Jos vaiva todella hankala, niin tottakai pääsee leikkausjonoon heti.

Satavarmasti on näitä äitejä joilla ko vaivoja ja synnyttäneet sen jälkeen, mutta tosiaan tuo vertaistuen saaminen on täällä nykyjään niin ylivaikeaa, varmaan ainakin siksi, ettei tänne puolelle voi kirjoittaa täysin anonyyminä :/
 
En ole ollut koneella muutamaan päivään, joten pääsin vasta nyt vastailemaan. Tiedän tunteen, kun ei oikein mitenkään saa tietoa näistä asioista saati vertaistukea. Mulla sinänsä erikoinen tilanne, että lapsi oli pienikokoinen (2980g, 47cm) ja synnytyskin kohtuu helppo. Tosin supparit loppu kesken (ilmeisesti lääkityksestä johtuen) ja jouduttiin käynnistämään seuraavana päivänä. Ponnistusvaihe kesti 20min ja episotomia jouduttiin tekemään ja vauvaa vähän avittamaan pihalle, tosin ei imukupilla vaan ihan käsin. Kaikenkaikkiaan synnytyksestä jäi hyvät muistot. ei repeämiä tms.

Huomasin itse vaivan 10kk synnytyksestä. Kävin gynellä (yksityisellä), joka diagnosoi vaivan väärin (rectoseleksi). Viime kesänä alkoi pullistuma taas muistutella itsestään niin että päätin mennä kunnon gynelle (leikkaavalle). Hän sanoi että kohtu tosi alhaalla, ei rectoseleä. Kohtu tulee ponnistaessa ihan puolen sentin päähän emättimen suusta. Lähinnä oireena on pullistuma, joka tuntuu iltaisin. Sain lähetteen Naistenklinikalle. Nyt siis 3 lääkäriä katsonut tilanteen ja ovat sitä mieltä että leikataan ja sitten teen loput lapset. Sanoin kyllä että mahdollisuuksien mukaan haluisin vielä synnyttää alakautta, mutta sanoivat, että kun kaikki ovat samaa mieltä niin leikataan, eli jatkossa edessä keisarinleikkaus. Suosittelivat tekemään lapset melko pian leikkauksen jälkeen. En siis edelleenkään ihan tiedä mitä seuraisi jos tulisin raskaaksi ja leikkausta ei oltaisi tehty. Oletan että kohtu on niin alhaalla, että riski keskenmenoon olisi tosi suuri (?) ja joutuisin suunnilleen makaamaan koko raskausajan. Mutta nämä siis vain mun arvauksia. Mutta uskoisin että voin luottaa 3 lääkärin arvostelukykyyn (toivottavasti), varsinkin kun tiedän ettei leikkauksiin lähdetä tässä vaiheessa heppoisin perustein.

Mulla laskeuman aiheutti todennäköisesti kudostyyppi. Tädillänikin on todella paha laskeuma kahden lapsen jälkeen (tuli tosin ilmi vasta kun aloin kysellä). Ilmeisesti siksi myös leikkaavat, koska ei ole synnytyksen aiheuttama ja ei kait sitten kestäisi uutta raskautta. Vauva oli mulla koko raskauden tosi alhaalla ja sanoivat että lihakset on joutunu tosi koville silloin. Tulevaisuudesta en tiedä. Uskoisin että kun lapset olen tehnyt (1-2 lisää) vaiva on jossain määrin palannut. Jatko katsotaan sitten, voi olla että joudun käyttämään jossain vaiheessa jotakin verkkoa kannattelemaan kohtua. Kohdun poistoa eivät suosittele nuorena, koska sitten voi laskeutua emättimen pohja. Leikkauksen jälkeen tilannetta seurataan kuulemma ja uskoisin että tulevaa raskauttakin tarkemmin. Laskeuma on vaivannut mua siis lähinnä pullistuman muodossa iltaisin ja ummetuksen yhteydessä oli ihan kamala, kun pelkäs että tulee kohtu pihalle kun ponnistaa.

Mutta kyllä oli diagnoosi ja hoitoon pääsy melkoisen taistelun takana. Lapsi täyttää joulukuussa 3! Luulen että pätevä gynegologi oli onnen potku. Yksityiselläkään ei välttämättä olla aina 'päteviä' näissä asioissa. Vähän tiettty tilanne mietityttää, mutta onneksi pääsen vielä ennen leikkausta puhumaan leikkaavan gynen kanssa. Täytyy sitten pistää kaikki ajatukset paperille. Lähinnä tietty mietityttää miten vaikuttaa tulevaan / tuleviin raskauksiin. Toivottavasti löydät asiantuntevaa apua. Varaa vaikka vielä aika jollekin leikkauksia tekevälle gynegologille ja käy purkamassa mieltäsi painavat asiat. Tavalla tai toisella saat varmasti vielä lapsia. Mä ainakin yritän ajatella, että kärsin / teen kaikkeni, että saan vielä pojalleni sisaruksia. Sitten kun lapset on tehty on aika katsoa tilannetta uudestaan.
 
Mullakin oli vauva koko raskauden ajan melko alhaalla, ja huomasin rectocelen oireita jo raskausaikana, mutta silloin ummetus pahensi asiaa.

Meillä tämä ensimmäinenkin vauva on saanut alkunsa IVF-hoidolla, joten tulevien kanssa on sama sota edessä. Käytiin itseasiassa reilu kuukausi sitten meidän lapsettomuuslääkärin luona suunnittelemassa uutta hoitoa, ja kun hänelle mainitsin, että ihanaa kun on lapsi, mutta inhottavaa kun tuli tämä laskeuma, niin hän sanoi, että hänen kokemuksen mukaan KAIKILLE synnyttäneille tulee jonkinasteinen laskeuma johonkin suuntaan. Mutta läheskään kaikilla se ei oireile, ja kaikki kokee vaivat erilailla. Itseasiassa hän nimenomaan tähdensi raskauden merkitystä laskeumien synnyssä. Kuulemma jo sillä hetkellä kun istukka alkaa erittää gonatropiinia (hcg) alkaa kudokset muuttua. Eli se sektio ei tosiaan ole mikään varma pelastus (silti sen haluan, jos vielä raskaaksi tulen).

Ja kuulemma elimistö toipuu täysin (tai niin täysin kuin se on mahdollista) vasta 2 vuoden päästä synnytyksestä, eli ennen sitä ei kannata leikkaukseen mennä, koska vaiva voi vielä helpottaa. Tosin monethan tekee lapsia putkeen jopa vuoden välein, eli siinä ei paljoa palauduta...

Itselläni vaiva on tällä hetkellä ollut parempana. Ummetusta ei ole ollut, joten vessareissut on sujuneet paremmin. Aamuisin olen saanut jopa kakattua ihan normaalisti, ilman että on tarvinnut painaa emättimen puolelta (anteeksi jos menee liian yksityiskohtaiseksi :ashamed: ) ... mutta jos iltapäivällä tai illalla hätä yllättää uudestaan, on joutunut hieman avittamaan. Toisaalta olen jo niin tottunut tähän erikoiseen menettelytapaan, etten aina muistakaan ettei kaikkien tartte niin tehdä (eikä minunkaan ennen tarvinnut).

Sen sijaan olen huomannut, että kuukautisten aikaan kohtu laskeutuu hieman, ja alapäässä tuntuu painetta ja jomotusta. Vuodon ollessa runsaimmillaan en jaksa olla kauaa seisaallaan. Mutta se menee ohi päivässä, eikä vaivaa kierron muissa vaiheissa.

Siltikin, koska olen menossa loppukuusta taas lapsettomuushoitoja tekevälle gynelle (yksityiselle), pyydän häntä myös arvioimaan rectocelen. Kysyn, suositteleeko hän leikkausta, ja jos niin milloin.

Mutta hei rakkaat kohtalotoverit kertokaa ihmeessä kuulumisia, että miten meni leikkaus, tai jos uutta vauvaa pukkaa, niin miten raskaus ja synnytys meni :D Sitä tuntee itsensä vähän vähemmän hylkiöksi kun kuulee ettei ole ainoa jolla värkit ei ole enää entisellään lasten jälkeen ;) Tää palsta on ollut aika hiljainen, mutta käyn silti aina välillä kurkkaamassa, olisiko uusia viestejä.
 

Yhteistyössä