Kohdunlaskeuma :(

  • Viestiketjun aloittaja MinnieMouse
  • Ensimmäinen viesti
januli
Mielenkiintoista lukea pitkää ketjua.

Onko kenelläkään kokemusta raskauden aikana tulleesta laskeumasta?

Mä odotan kolmatta lastani (kuopus 11v), nyt rv 13 ja emättimestä pullottaa jotain. Tänään kävin neuvolalääkärillä ja hänen näkemyksensä mukaan kohdunnapukka on hyvin alhaalla ja se mitä ulospäin näkyy on osa tästä napukasta. Hän pyysi vielä toista hieman kokeneempaa katsomaan tilannetta ja yhdessä he samaan ajatukseen päätyivät. Äitiyspolille lääkäri tekee lähetteen ja sinne sitten tulee kutsu aikanaan. Alavatsalla on painontunnetta ja liikunta esim vain kävely tuntuu epämiellyttävältä. Iltaa kohden vaivat pahenevat. Nyt aivan kauhistuttaa tuleeko koko kohtu kohta pihalle ja mitä voin tehdä ennenkuin saan parempaa selvyyttä asiasta. Aikaisemmin ei mitään tällaista ole ollut ja säänn. olen gynekologilla käynyt. Johtuukohan vaiva yksinomaan heikoista lantionpohjan lihaksista (täysin kurjassa kunnossa en myönnä olevani)?? Voinkohan odottaa kutsua äitipolille vai pitäiskö yrittää päästä mahd pian yksityisesti gynekologille???

 
Leikkaus tehty
Olen toipumassa kohdunpoistoleikkauksesta, tehtiin pari viikkoa sitten. Mulla oli paha laskeuma ja tiheät vuotovälit. Synnytyksiä minulla on 5. Leikkaus sinänsä oli "helppo", siitä kun ei itse tiedä mitään. Se tehtiin spinaalissa alakautta, olo oli koko ajan kuin puoliunessa, leikkaus kesti reilun tunnin, kun samalla tehtiin emättimen etu- ja takaseinämän korjausleikkaus, jossa pullistavat kudokset poistettiin. Kipuja ei tarvinnut kärsiä koko sairaalassaoloaikana, sen verran tarjoavat kipulääkkeitä.
Nyt jännittää se, kuinka ne leikkausarvet emättimessä paranevat? Onko kenelläkään kokemuksia? Tuleeko siitä toimivaa "peliä" enää ollenkaan, näyttävät ne ompelujäljet sen verran karmeilta!? Entä tuntoaisti, tuleeko siihen ongelmia?
 
Olen nyt etsiskellyt tietoa tosta kohdunlaskeumasta. Itselläni on jo vuosia ollut niin merkillistä vaivaa että en ole oikeastaan kunnolla pysynyt ulostamaan ilman että en painaisi samalla peräsuolen puoleista emätin seinämää. Tosi karmeeta. En asu Suomessa joten saapi nähdä miten meillä hoidetaan nämä leikkaukset. Täällä on sellainen erikoisklinikka joka vaan leikkaa kohdunlaskuomaa sekä seinämärakenteen korjaulsia tehdään. Olis kyllä kiva jos joskus sais paikat kuntoon.
 
leikattu myös
Ensinnäkin Dorikselle: oireesi kuulostaa pikemminkin peräsuolen laskeumalta kuin kohdunlaskeumalta. Kannattaa varmasti käydä HYVÄLLÄ gynekologilla yksityisvastaanotolla jos mahdollista, sillä silloin lääkäri myös suhtautuu kaikista vakavimmin vaivoihisi. Rectocele eli peräsuolenlaskeuma niin kuin muutkin lantionseudun sisäelinten laskeumat (kohdun- ja virtsarakonlaskeuma) ovat varmasti todella yleisiä, paljon yleisempiä kuin mitä julkisuudessa puhutaan. Ja johtuvat yleisimmin ponnistusvaiheen aiheuttamista vaurioista naisten sisäelimiin ja niiden sidekudoksiin. Lantionpohjan lihaksilla ei välttämättä ole mitään tekemistä ko. vaivojen kanssa, eikä vaivoja voi myöskään pelkällä lihasjumpalla korjata, vain ja ainostaan kirurgin veitsellä.

Vaivat tuntuvat juuri paineen tuntuna, elimet voivat pahemmissa asteissa pullistella eri asteisesti myös elimistöstä ulos. Usein niihin liittyy ongelmia ulostamisessa tai ulosteiden pidätyskyvyssä; rectocele juuri vaikeuttaa kakkaamista, ja cystocele (virtsarakon laskeuma) aiheuttaa ponnistus- ja pakkoinkontinessia, pissat siis valuvat pitkin kinttuja hallitsemattomasi. Kohdun laskeuma saattaa pahentaa ko. oireita, mutta tuntuu yleensä "vain" paineena emättimessä ja lantionseudussa. Nämä voivat myös säteillä ylöspäin aiheuttaen selkäsärkyjä yms.

Jo leikkauksessa käyneelle: minua on leikattu jo kaksi kertaa sillä sain niin pahat vammat ensimmäisessä alatiesynnytyksessä. Ensimmäisessä korjausleikkauksessa nostettiin virtsarakkoa ja otettiin etuseinämästä kudosta pois, toisessa korjailtiin ongelmia virtsanpidätyskyvyssä. Edelleen on oireita ja harmia virtsarakonlaskeumasta ja peräsuolenlaskeumasta, mutta niitä korjaillaan lisää vasta myöhemmin. Eihän se elimistö enää koskaan tule täysin kunnossa olemaan, ja pientä harmia on varmasti niin kauan kuin henki pihisee, en uskokaan että mikään leikkaus saa asioita ihan kuntoon. Mutta jo synnytyksessä tulleista "tuhansista" arvista ja sitten näistä leikkauksista ei itsessään jäänyt sen kummempia vaivoja, arpikudokset eivät tunnu enää kovin kipeiltä, tosin nyt on jo viimeisestä leikkauksestakin kulunut jo vuosi. Ja tuo virtsanpidätyskyvyn korjaaminen onnistui paljon paremmin kuin olisin ikinä voinut kuvitellakaan, joten siinä mielessä luotan kirurgiaan ja sen kehittymiseen. Mielestäni olennaisinta kaikessa on juuri luotettavan, hyvän lääkärin löytäminen joka todella ottaa vastuuta ja osaa hommansa.
 
mamaria
en lukenut koko ketjua, mutta aattelin mainita kun mummostani kuulin vuosi pari sitte. eli siis mummollani 13 lasta ja vanhalla iällä pullahti kohtu pihalle. pappa illisteli äitin sairaanhoitaja-siskoille että hyi, ku mummollaki niinku pallit roikkuu :whistle: tädit sitte patisti mummon hoitoon ja kohtu poistettiin. ei tullu mieleenkään että vois sattua jopa 2-kymppiselle :eek: en kyllä yhtään ihmettele jos lapsentekoiässä olevalle yritetään eka muuta hoitoa..mulla jos kävis näin niin pyytäsin poistamaan kohdun kun lapsia kuitenki on jo ja pääsis menkoistaki :D


muoks
nyt luin tätä kakkossivuaki.. alko mietityttämään että onkohan mullaki tuo peräsuolenlaskeuma, kun ummetusta on ollut vuosi ja sen jälkeen kun pikkukakkonen synty 2v sitte niin tuntunu sellanen "kupla" tuossa emättimen suuaukolla takapuolella. ei tikattu paljoa kakkossynnytyksessä ja ajattelin vaan että jos siinä oli joku haava jota ne ei huomannnu ja on menny tuommoseksi. ei oo lekurit sanonu mitään ku kolmosta odotin ja synnytin...<br><br>
 
On todella kiva huomata että muillakin on tälläistä vaivaa. En nyt tarkoita että olen iloinen toisten vaivoista mutta kun luulin olevani suurinpiirtein ainoa jolla on näin kummalllista vaivaa. Ei sitä kehtaa kerroskella kenellekään että ulostaa ei normaalisti pysty vaan merkillisiä keinoja pitää käyttää. Vielä sekin että aina on kakkahädän tunne koska ei peräsuoli tyhjene kunnolla. Myös kivuliaita haavoja on takapuolessa. Olen 45 vuotias 2 lapsenäiti. Poikani synnytin -88 ja hänet vedettiin imukupilla ulos. Välialue leikattiin saksilla auki ja neulomisen suoritti kätilö ei lääkäri. Toivon todella että saan joskus edes kakattua normaalisti. Sinä joka tiesit niin hyvin kaikista näistä vaivoista ja sinut oli myös leikattu niin oliko sinulla myös tämä peräsuolen laskeuma. Miten kivut leikauksen jälkeen ? Sekä miten seksuaalinen elämä koska leikkaus tehdään käsittääkseni emättimen kautta.
 
mie
Kuopuksen syntymästä kaksi vuotta ja raskauden/synnytyksen myötä alkoivat kakka-ongelmat. Painon tunnetta, kakka ei tule kunnolla, tuhrimista, jne. USKOMATONTA etten olekaan ainut tästä vaivasta kärsivä. Olen vain kärsinyt ja vaiennut, häveten koko asiaa. Ja juuri tuon häpeämisen takia olen lykännyt ja lykännyt gynekologille menoa, vaikka aina ennen on kuulunut joka vuotiseen rutiiniin käydä edes 1krt/vuosi. Itselläni viisi raskautta/synnytystä. Ehkäpä pitäisi rohkaista itsensä ja tilata se aika.
 
Ensimmäisellä lääkärillä käyty. Yksityis gyneklogi/kirurgi/plastiikkakirurgi. Diagnoosi oli Rectocele keskikokoinen(meillä ei sama luokistus kuin suomessa) myös väärinneulomisia emättimen suulla vuoden -88 synnytkyksen jälkeen. Ei kohdunklaskeumaa ym. Leikkauksen hinta 1800 E. Tänään menen sairaalan klinikka lääkärille. Onpas kiva nyt kuulla mitä he sanovat että mitä on ja kuinka paha. Kerrotaanko väärinneulomisesta vaiko eikö. Hinta tulee olemaan 29E mikä meillä sairaaloissa otetaan poliklinikka maksuna. Lääkäri tulee olemaan myös gynekologi/krurgi.
Sinulle joka et kehtaa tilata aikaa. Sinne vaan näyttelemään vikoja minä ainakin nyt tutkin tämän perinjuurin. Halua nimittäin kakata normaalisti. En halua emättimen kautta kakkaa ohjailla ulos.
 
leikattu myös
Pääsen vasta nyt kommentoimaan takaisin. Eli ensinnäkin hienoa Doris, että olet päässyt jo ilmeisesti hyvälle lääkärille ja saat hoidettua asiaasi eteenpäin! Kyllähän se on niin, että sisäelinten toimintakyky vaikuttaa todella merkittävästi elämään ja elämän laatuun, ja varmasti vielä nykyäänkin liian monet naiset vain kärsivät itsekseen alatiesynnytyksissä tulleista vammoista osaamatta hakea ongelmiinsa helpotusta. Kuitenkin lääketiede ja leikkaustekniikat kehittyvät, ja mahdollisuudet saada vaivansa korjattua ovat aina vain paremmat.

Omalla kohdallani en ollut kuullutkaan esimerkiksi repeämien luokittelusta ja niiden seurauksista mitään ennen kuin itselle tosiaan tulivat nämä vammat ja aloin hakea tietoa. Parhaiten tietoa on saanut kun on ensin itse opiskellut ja sen jälkeen keskustellut lääkäreiden kanssa. Ja tulin siihen tulokseen, että vaikka yksityinen lääkäri maksaakin enemmän, niin oma elämä ja terveys ovat semmoisia asioita, ettei niiden hoitaminen saisi jäädä mistään kustannustekijöistä johtuen huonolle tolalle.

Mutta siis vastauksia kysymyksiin. Nuo vaikeat synnytykset, siis pitkittyneet ponnistusvaiheet ja imukuppisynnytykset altistavat juuri pahemmille elimistön repeilyille ja sisäelinten laskeumille. Elimistö on siis yksinkertaisesti liian "tiukka" tai ahdas, jotta alatiesynnytyksestä voisi selviytyä ilman vammoja. Lääkärithän ajattelevat vain luisen lantion muodostamaa kehikkoa, jonka läpi lapsen pitää mahtua miettiessään synnytystapaa, mutta kun meissä naisissa on yleensä muutakin kuin luut... Erään väitöstutkimuksen mukaan jopa viidesosa naisista saa pysyviä vaurioita pelkästään peräsuolen puolelle. Synnytyksen aiheuttama venytys on niin käsittämön, ettei mikään ihmekään toisaalta etteivät limakalvot, lihakset ja hermot kestä ilman repeämisiä. Ja sitten kun yleensä vauriot paikkaa kätilö jolla ei voi kuvitellakaan olevan mitään edellytyksiä todella osata korjata kaikkia synnytyksessä tulleita vaurioita (kaikella kunnioituksella kätilöitä kohtaan, mutta mitään kirurgeja he eivät ole, jota vammojen korjaaminen kuitenkin edellyttäisi).

Minulla on myös peräsuolen laskeuma, mutta sitä ei ole vielä korjattu, ainoastaan etuseinämän (virtsarakon) puolelle tehtiin korjaus jossa virtsarakkoa nostettiin ylöspäin ja venynyttä kudosta poistettiin, jonka jälkeen vielä tehtiin TVT-leikkaus ponnistusinkontinenssin korjaamiseksi. Peräsuoli korjataan vasta myöhemmin, sillä pystyn toistaiseksi elämään tämän lievemmän laskeuman kanssa. Korjaus tullaan sitten tekemään asettamalla/nostamalla suoli paikoilleen jonkunlaisella verkolla. Nuo aiemmat leikkaukset ovat oikeastaan olleet aika lailla kivuttomia, puudutukset leikkauksissa ovat toimineet hyvin ja kipulääkkeitä olen tarvinnut tosi vähän. Lisäksi kun synnytys oli täyttä h.elvett... niin siihen suhteutettuna tuommoiset operaatiot eivät kyllä tunnu juuri miltään. Nämä leikkaukset tehtiin emättimen kautta, ja meni tosi kauan ennen kuin uskalsimme kokeilla seksiä, mutta se johtui enemmänkin traumaattisesta synnytyksestä. Suoraan leikkauksiin liittyviä lieviä kipuja oli vain päivän-parin ajan. Eivätkä arpikudokset ole kipeitä (nyt n. vuosi viimeisestä leikkauksesta) mutta muuten kyllä nuo jäljellä olevat laskeumavammat tuntuvat petipuuhissa, elimistö ikään kuin "humppaa" enemmän kuin pitäisi... :(

Mutta en osaa kuin rohkaista hakemaan apua ja menemään korjausleikkauksiin, niin hyvät kokemukset itsellä on niistä ollut. En olisi voinut kuvitellakaan enää koskaan liikkuvani normaalisti synnytyksen jälkeen, mutta ihme kyllä nyt todella pystyn. Ja vaikutukset ulottuvat niin laajalle, kyllä siinä on koko perheen hyvinvointi kyseessä jos äidillä ei mene hyvin.
 
Eilen oli toisen gynekologin vuoro tutkia. Paikka oli gynekologinen klinikka joka suorittaa vain gynekologisia leikkauksia. Tutkimus kävi nopeasti ja tulos rectocele sama kuten edellinenkin lääkäri. Klinikka suuressa sairaalassa. Kyllä sekin vaikutti hyvältä klinikalla tehdään 6-9 operaatiota/päivä. Gynegologi sanoi ettäolen aika pieni sisältä että pitää olla tarkkana ettei tule liian ahtaaksi. Se kyllä pelottaa. Valitsen tämän klinikan se on halvempi ja suorittaa vain tälläisiä leikkauksia. Toinen klinikka suorittaa enemmän plastiikka kirurgiaa. Tosiaakin lihaskunnolla ei minun tapauksessani voi olla mitään yhteyttä rectoceleen koska olen erittäin hyvässä kunnossa. Ja vatsanpohjanlihakset ( en tiedä onko nimike oikein)ovat tosi hyvät. Pelottaa kuitenkin se leikkaus jotenkin. Leikkaava gynekologi on tohtori ei siis pelkkä lääkäri ja suorittaa vain tälläisiä operaatioita. Missä sinä leikkasit omat vaivasi. Mitkä suomessa leikkaavat tälläisiä, klinikat vai sairaala? En asu suomessa vaan asun Tukholmassa.
 
leikattu myös
Jälkimmäinen leikkaukseni tehtiin yliopistosairaalassa naistentautien ja synnytysten osastolla. Kaikissa suurimmissa sairaaloissa tehdään varsinkin vaativampia operaatioita, pikkusairaaloissa tai yksityisillä klinikoilla valmiudet ovat yleensä huonot. Yliopistosairaala on mielestäni paras vaihtoehto, ja siellä on kuitenkin viimeisin tieto leikkaustekniikoista yms. Yliopistosairaalassa on tietyille alueille erikoistuneet lääkärit, ja esimerkiksi minun tapauksessani se lääkäri, jolle ensin menin ohjasi minut eteenpäin varsinaiselle spesialistille joka sitten suoritti leikkauksen.

Se, mikä kannattaa myös pitää mielessä ja keskustella huolellisesti lääkärin kanssa on se, miten pysyvästi vaivat saadaan korjattua, sillä vaihdevuosien aikaan voi olla odotettavissa varsinkin laskeumavammojen osalta taas muutos huonompaan suuntaan. Minulta korjattiin vain pahimmat vammat jo nyt (olen 35-vuotias) mutta rectocele jätettiin ikään kuin odottamaan huononemista. Vielä toistaiseksi tulen toimeen jäljellä olevan virtsarakon laskeuman ja peräsuolen laskeuman kanssa, mutta en tiedä, miten nopeasti vammat todella huononevat ja kuinka pitkään niiden kanssa sitten jaksaa kärvistellä. Ja toisaalta, sitäkään ei lopulta tiedä, huononeeko tilanne vaihdevuosi-iässä todella radikaalisti vai ei. Voihan aivan hyvin olla niinkin, ettei "uusimista" vaihdevuosi-iässä enää tarvita. Minun kohdallani mahdollisuus uudesta raskaudesta sekä sen aiheuttamasta rasituksesta sisäelimille on myös epäselvää, mutta sen vuoksi pidetään melko todennäköisenä leikkausten uusimistarvetta. Ja toisaalta vaakakupissa on myös oma elämä, kuinka kauan jaksaa todella tämmöisiä vaivoja jotka rasittavat henkisestikin melkoisesti.
 

Kellään samanlaista?
Omasta mielestäni oma alapää on järkytys. Seksi on OK niin kuin moni muukin. Ainoa vaiva on vaan ulkonäkö. Mutta kuinka moni sitä katselee? Eipä juuri kukaan. Olen tässä kyllä käytellyt pimpsa palloja 2 x 28g / 1.7cm. Ei ole ollut edes missään vaiheessa virtsan karkailuja. Muksu synty n. 9kk sitten ja tällaiselta se tänä päivänä näyttää, tässä linkki: http://www.aijaa.com/v.php?i=5328005.jpg

Niin ja olen itse 20v nainen tietenkin ;P

Kommenttia saa laittaa, EHDOTTOMASTI ne jotka on synnyttäneet.

Kiitti :)

 
vierailija
Mä kävin eilen siellä yksityisellä gynekologilla joka on naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri.
Kävi ilmi,et mun kohtu ei ole laskeutunu,eikä laskeudu vaikka miten ponnistan. Vaan se mikä sieltä on ulos tulossa on emättimen etuseinä/osa virtsarakkoa.
Tämä vaiva ei ole vaarallinen ja hoituu niillä lantionpohjalihasharjoituksilla aikanaan(jos ei hoidu niin sitten voidaan kuulemma leikata).Ja tämä vaiva ei vaikuta mitenkään normaaliin elämään eli ei ole esteenä esim.lasten saamiselle.
Semmonen erittäin paha kohdunlaskeuma on kuulemma harvinainen(mutta se voi kuulemma olla periytyvää).
Tulin siihen tulokseen,et jos yhtään epäilyttää niin kantsii käyvä asiantuntevalla tarkastuttamassa tilanne eikä luottaa terveyskeskusten yleislääkäreihin.
Mulla ainaki kivi tippu sydämeltä =)
 
vierailija
Hyvänen aika! Aina kannattaa mennä erikoislääkärille/gynekologille! Olen itse jo vanhempi hlö ja nuorempana kätilö sanoi minulla olevan kohdunlaskeuma muttei ollut sitten kuitenkaan. Terv.keskus on arvauskeskus. Niin paljon huonoja kokemuksia sieltä, että haalin rahat vaikka mistä että pääsen erikoislääkärille jos lääkäriin tarvitsee mennä! Hyvää jatkoa sinulle! :)
 
vierailija
Nostetaampa tätä ketjua kun on itselle ajankohtainen nyt.

Eli monta lasta synnyttäneenä joista usea yli nelikiloinen, olen saanut nyt jotain laskeumaa. Epäilen että kyseessä tuo rectosele eli peräsuolen laskeuma. Ja ehkä myös virtsarakon laskeuma. Lohdun nipukka tuntuu itsellä myös tosi alhaalla, mutta ei onneksi vielä ole työntynyt ulos emättimestä.

Olisinkin nyt kysellyt jos tätä lukee joku joka on leikkauksessa käynyt että aittoiko? Minkälainen toipumisaika? Mitä tehtiin? Laitettiinko verkkoa vai tiettiinko vain omia kudoksia?

Minulle sanottiin nyt viimeisen synnytyksen jälkeen että leikkaus olisi edessä vuoden päästä....
 
vierailija
Miksi näitä vaivoja "ei ennen vanhaan ollut nuorilla" johtuu varmaan siitä että niistä ei puhuttu koska internetiä ei ollut niin anonyymit kanavat puuttuivat
Naiset vain olivat ja kärsivät itse hiljaa. Uskon että näitä vaivoja on kautta aikojen ollut, toki nykyään enemmän kun synnyttäjät iäkkäämpiä ja vaurioita syntyy myös enemmän ja niiden seurauksena sitten laskeumaa.
 

Yhteistyössä