köyhyys hiipi hiljalleen

  • Viestiketjun aloittaja prkl
  • Ensimmäinen viesti
prkl
eli, jouduttiin laittamaan toinen auto pois taloudellisista syistä. kun jäin sairaseläkkeelle. tulot tippuivat ja menot kasvoivat.
vielä parivuotta sitten ei osannut ajatellakaan nykyistä tilannetta siten ei osannut varautua tähän-
en tajua miten tärkeä vehje tuo auto on vasta kun nyt. olen pyörällä kulkenut kaupassa ja tarkasti miettinyt kauppalistan ja miettinyt jaksanko edes kantaa kaikkia ruokia samaan aikaan. miehellä on auto mutta o reissutyössä. eli ei aina käytössä.
samaan ei ole varaa ja lomatkin miettiä aivan uusiksi.
en kestä olla autotta kun ei pääse kulkemaan niin kuin ennen ja en kestä olla vaan kotonakaan. aivan kuin taivas olisi pudonnut niskaan kaikkien tapahtumien takia yhtäaikaan. yksi kun olen kotona ja pyörä ainut kulkuväline ja yks kauppa lähistöllä.
bussilla pääsee mutta sekin miettiä tarkasti. harrastuksia on jäänyt kanssa pois autotta olon jälkeen. olen nykyisin niin riippuvainen muista etten kestä sitä.
en tiijä mitä tulevaisuus tuo tullessaan nyt ainakin on vain mustaa.
 
vieras*
Kyllä siihen autottomuuteen tottuu. Kaikilla ei ole autoa koskaan. Meillä ei edellisessä asuinpaikassa edes ollut kunnollista julkista liikennettä. Kun tottuu, kävely/pyöräilymatkat alkaa tuntua lyhyiltä, ja saa hyvää liikuntaa :) Jos sulla ei vielä ole reppua käytössä, niin sellainen on tosi hyvä kauppareissulla.

Tsemppiä!
 
"positiivinen"
Nyt vähän positiivisempi asenne! Älä lannistu ja mieti epäonnistumisia. Ne kasaantuvat vain jos mietit mustia pilviä. Kyllä se ilo sieltä vielä tulee ihan varmasti. :)
 
vierailija
Joskus muistelen aikaa, kun omistin auton.
Hyvin olen pärjännyt ilman autoa.
Kyllähän sitä pärjää, mutta pärjäisi sitä ulkohuussillakin tarvittaessa. Tai niin kuin itse elän, pärjää sitä ilman astianpesukonettakin. Mutta kyllä nuo asiat tuovat elämiseen mielekkyyttä ja helppoutta. Ovat sitä elintasoa, minkä nostamiseen ihmiset ja yhteiskunnat yleensä pyrkivät.
 
vierailija

Yhteistyössä