koetko olevasi riittämätön äitiinä?

Kuulostaako tutulta? Koen että pitäisi jaksaa leikkiä enemmän lasten kanssa, mutta ehdin leikkiä vain hetken lasteni kanssa (1v ja 3v) kun on kaikki muut kotihommat, syöntihommat, nukutukset, peppupesut, ruuanlaitot,pyykit, . Harmi ettei lapset tykkää tehdä kotihommia mun kanssa, niin se voisi olla yhdessä oloa. Nyt pitää revetä niin moneen asiaan ja koen riittämättömyyttä.

 

Ei sinun tarvitse lasten kanssa leikkiä. Riittää, kun olet lähellä ja näköpiirissä ja osoitat hellyyttä lapsillesi. Mielestäni lasten kuuluukin leikkiä keskenään. Tietysti silloin tällöin on kiva lastenkin kanssa touhuta.

 

Lähes aina.

Omat lapseni ovat jo isoja (= isompia), niillä on suurehkot ikäerot, joten jokaisella on erilaiset tarpeet. Kaikkeen ei millään repeä samanaikaisesti, mutta vuosien saatossa oppii "yhdistämään" asioita.

Mitä se LEIKKI sitten on, mikä olisi niin tärkeää? Lasten kanssa yhdessäolo on eri ikäkausina erilaista. Minusta leikki on aina ollut enemmän lasten työtä...

 

KYLLÄ. Tunnen.

 

Toisinaan, ainakin kärsivällisyydeltäni riittämätön.
Itsekäs, syyllistyvä, äkäinen.. liian helposti hermostuva.
En ole sellainen" mitään ei äiti pyydä "imelä laulunhahmo. Ehkä olisi suotavaa olla edes vähän.

 

Tunnen. Mutta lähinnä siitä, etten ole niin pitkähermoinen kuin haluaisin. Tiedän, miten pitäisi toimia, mutta silti toimin "väärin".

 

'Mutta äidit tekevät enimmäkseen vain virheitä.' -Eeva Kilpi

 

[QUOTE="eeva";26936753]'Mutta äidit tekevät enimmäkseen vain virheitä.' -Eeva Kilpi[/QUOTE]

:heart:

 

Kyllä tunnen, tuon rauhattoman kiukuttelijatyttöni suhteen.

 

3v pyytää mua leikkimään vähän väliä. Useimmiten sanon, että teen tämän asian loppuun je menen sitten muutamaksi minuutiksi. Kerran päivässä leikin pitemmän pätkän puolesta tunnista eteenpäin. Siksi tunnen että päitäisi ehtiä leikkiä enemmän kun toinen pyytää.

 

Ja 1v haluaa että kävelytän häntä ja touhuan legoilla tms. Hän saa tarpeekseen jo viidesssä minuutissa. Meillä on kaksi lasta ja enenpää ei edes voisi olla kun en meinaa riittää edes kahdelle.

 

[QUOTE="vieras";26936744]Tunnen. Mutta lähinnä siitä, etten ole niin pitkähermoinen kuin haluaisin. Tiedän, miten pitäisi toimia, mutta silti toimin "väärin".[/QUOTE]

Sama täällä. Mulla 2v ja pieni vauva ja tuntuu ettei kummallekaan riitä aikaa.. Molemmat tarttis huomiota,isompi koska on menettäny asemansa ja pienempi koska tarvii vauvatkin muutakin kun hoitoa.. Mulla onneks isompi on aina tykänny tehä kotihommia,kaikkein eniten innostuu pyykinpesusta

 

Joo, eiköhän se kuulu ihan toimenkuvaan.

 

Tunnen useinkin riittämättömyyttä varsinkin nyt kun on vauva 3kk. Tunnen, ettei isommille ole riittävästi aikaa. Kolmasluokkalainen tosin usein lohduttaa ja sanoo, että tärkeintä on, että äiti on kotona. Hänenn mielestään mikään ei ole sen ihanampaa kuin tulla koulusta kotiin, kun siellä on äiti. Se riittää hänelle. Ihana, rakas tyttöni...:heart:

 

Joen kuopukseni kanssa. En voi antaa hänelle samaa kuin isommille lapsille.

 

En.

Vaikka varmaan joskus pitäisi.

 

Kyllä tunnen... ihan erityisesti aamuvuorojeni aamuina... en todella oo mikään kärsivällisin äiti kun pitäis lähteä töihin ja toiset vaan häröilee. Ja toivoisin, että nuorempi lapseni ei saisi kiihdytettyä mua nollasta sataan uhmailuillaan. Ja että en ottaisi henkilökohtaisia pultteja jos muksut ei syö (ollenkaan). En tiedä miks se käy niin mun hermoille.

 

Kyllä tunnen, lähes päivittäin neljän lapsemme kanssa. Suurinta riittämättömyyttä tunnen tilanteissa, joissa kaikki neljä haluavat/tarvitsevat yhtä aikaa jotain. Esim. syötän vauvaa tai vaihdan vaippaa ja samalla 3 vee huutaa vessasta "pyyhkimään" ja isommat huutavat apua läksyihin tms. Olen kuin paikalleen juuttunut risa levy, kun toistelen lukemattomia kertoja päivässä "Odota kulta, äiti tulee ihan kohta".

 

Toisinaan, ainakin kärsivällisyydeltäni riittämätön.
Itsekäs, syyllistyvä, äkäinen.. liian helposti hermostuva.
En ole sellainen" mitään ei äiti pyydä "imelä laulunhahmo. Ehkä olisi suotavaa olla edes vähän.

Juuri näin myös tällä osastolla. Saanko muuten tiedustella aivan asian vierestä Ultramariini, että minkä alan ihminen olet? Ei sillä että se nyt kaikkea määrittäisi, mutta olen (harmaana aina) keskustellut joskus aiemminkin kanssasi samoissa ketjuissa ja tuntenut jonkunlaista "sielujen sympatiaa" .

 

Tuleehan noita tilanteita useinkin päivän aikana, kun kaikki 3 lasta yhtä aikaa on äitiä vailla. Mutta minkäs teet, kun on vaan 2 kättä ja 2 jalkaa ihmisellä. Olen kuitenkin mielestäni riittävästi läsnä, esim. tänäänkin ulkoillut monta tuntia lasten kanssa; ollaan yhdessä oltu eväsretkellä, puistoiltu jne. Vähemmän jaksan millään leluautoilla päristellä lattialla tms., mutta useimmiten istun edes katsomassa lasten leikkejä. Että en nyt tiedä tarvitsisiko kokea riittämättömyyttä, mutta ehkä se vaan kuuluu tähän äitiyteen...

 

Juu, toki. Toisaalta ole päättänyt, että olen riittävän hyvä. Kun on monta lasta, ei väkisinkään voi ehtiä kaikkialle, mutta tarviiko sitä juostakaan aina, kun pilli soi? Mun mielestä ei.

Ja leikkiminen. En leiki lasten kanssa. En halua, joten en leiki. Tuosta en koe syyllisyyttä ollenkaan. Äidin ei tarvi leikkiä, äiti vain on saatavilla ja kuulolla, valmiina rakastamaan, lohduttamaan, tukemaan. Kun tekee parhaansa, ainakin suurimmaksi osaksi, se riittää. Lapset saa olla mukana arjessa, kotihommissa. Välillä voin maalata, muovailla, piirtää. Se on ehkä mun tapa leikkiä lasten kanssa. Ja yhdessäulkoilu on leikkimistä.