Ääh...kun välillä vaan iskee väkisin surku olo päälle, vaikka sitä menetystyötä onkin tehnyt jo melkein heti plussaamisen jälkeen :/ Ja tuntuu siltä, ettei kukaan läheinen ees oikein ymmärrä mun oloa, kun meni kuitenkin heti niin alussa kesken Kyllähän sitä itsekin ajattelee, että hyvä kuitenkin näin alussa eikä sitte muutaman viikon päästä, kun ois jo ajatukseen paremmin tottunut, mutta silti sitä oli heti plussaamisen jälkeen se ilo siitä tulevasta vauvasta ja alkoi miettimään, että kumpikohan siellä masussa on ja minkä näköinen pallerosta mahtaisi tulla. Onneks on nää lapset täällä pitämässä arjessa kiinni. :heart: kun olen muutenkin masennukseen taipuvainen.
Sitä vaan teki niin paljon ajatustyötä jo silloin kun päätti jättää pillerit pois, kun mietti sitä, miten kahden pienen ja yhden koululaisen kanssa sitten pärjää. ja sitten sai sen ajattelun päätökseen ja oli valmis sen pienen vastaanottamaan jos annetaan ja sitten annettiin, mutta vain pieneksi hetkeksi :'( Mutta kaipa sitä kaikella on tarkoituksensa tässä elämässä, niin myös näillä pienillä, jotka vain hetken ovat kanssamme. :heart:
Sitä vaan teki niin paljon ajatustyötä jo silloin kun päätti jättää pillerit pois, kun mietti sitä, miten kahden pienen ja yhden koululaisen kanssa sitten pärjää. ja sitten sai sen ajattelun päätökseen ja oli valmis sen pienen vastaanottamaan jos annetaan ja sitten annettiin, mutta vain pieneksi hetkeksi :'( Mutta kaipa sitä kaikella on tarkoituksensa tässä elämässä, niin myös näillä pienillä, jotka vain hetken ovat kanssamme. :heart: