Tervetuloa ja :hug: uusille!
mulmul: Tuommoinen on kyllä todella inhottava tilanne. Ja varmasti myös toisellekin osapuolelle. En muista, olenko täällä kertonut sen ainoan kerran, kun itselleni joku tuli möläyttelemään oikein kunnolla.
Se oli toukokuussa, kun olin vastikään mennyt naimisiin ja kolme päivää ennen avioitumista oli ollut kohdun tyhjennys km:n takia. Ja kolme päivää ennen sitä tyhjennystä oli ollut sen meidän ensimmäisen vauvan la. Menetykset olivat siis aika pinnalla.
Eikös sitten yksi työkaveri, joka oli juuri silloin viimeistä päivää töissä, tullut vaihtamaan vielä kuulumisia. Hän päättikin mm. onnittelun lomassa pitää minulle ja työkaverilleni saarnan siitä, kuinka meidän nuorien rouvien pitäisi tehdä lapsia ja kuinka itsekästä on olla tekemättä niitä jne. Siinä vaiheessa itselläni meinasi kiehahtaa oikein kunnolla ja pari työkaveriani, jotka tietävät asian todellisen laidan, jännittäen katsoivat minua, mitä tapahtuu. Jos ei olisi ollut kyseisen henkilön viimeinen päivä töissä, ja samalla meidän todennäköisesti viimeinen tapaaminen, niin olisin saattanut sanoa aika kovastikin.
Onko muuten muilla ollut missään vaihessa sellaista tunnetta, että kunpa nyt joku tulisi möläyttelemään jotain lasten hankkimisesta, niin kaataisin kyllä sellaiset vihat hänen niskaansa? Tuossa talven kuluessa mulla oli jossain vaiheessa kovastikin sellaisia fiiliksiä ja edelleen ne aina välillä palaavat. Kai se on sitä vain, että haluaisi raivota sitä pettymystä ja surua ihan ääneen. Ja osaaltaan myös sitä lapsellista ajatusta, että koska itseästäni tuntuu näin pahalle, niin ehkä se helpottaa, jos jostakusta muustakin tuntuu pahalle.
Sori, tästä tuli aikamoinen purkaus tänään. :ashamed:
