Hei kaikille ja tervetuloa muillekin uusille! Itsekin katsoin tuon dokkarin keskenmenoita ja pakotin miehenkin katsomaan. Aika vakavaksi kyllä veti, jotenkin niin tietää sen tunteen gynellä, kun sanotaan, että täällä ei valitettavasti näy mitään. Se oli mun mielestä koko än kamalan prosessin hirvein vaihe ja jotenkin mua niin sattu, kun ajattelin niiden naisten tuskaa. Ihanaa kuitenkin, että tämä nuoripari sai oman oikkuisen lopulta. Se kuitenkin valoi vähän uskoa.
Kamalia asioita on kyllä tämänkin palstan naisille tapahtunut, ne koskettaa yhtälailla. Uskon kuitenkin, että ne käännetään lopulta voitoiksi ja voimavaroiksi itselle. Ehkei ihan pian, mutta ajan kanssa. Toisaalta esimerkiksi kohtukuolema tai nyt täällä mainitut rakenteellisten vikojen takia tehdyt keskeytykset ovat niin kovia paikkoja varmasti, etten halua viisastella ja sanoa että ne käännetään voimavaraksi itselle. Mutta uskon, että kun on joutunut kokemaan hyvin ikäviä asioita, niin tulossa on kahden verroin ilisempia juttuja.
Itse olen täällä jo vähän topiunut menkkojen tuomasta masennuksesta ja koitan ajatella ovulaatioon asti muita juttuja. Huomasin vime kierrossa kuitenkin, että olen noin viikon menkkojen jälkeen aina vähän masentunut tädin tulosta, sitten taas uskon vahvasti, että tästä kierrosta tärppää, ovulaation jälkeen tunnen jos mitä varmoja merkkejä tärpistä ja masennun jo valmiiksi vähän ennenmenkkoja. Tekeeköhän mun mieli tarkoituksella noin, jotta ovullation aikaan jaksan uskoa tärppiin ja pessimistisesti ennen menkkoja valmistun pettymykseen. Tajusittekohan mitä tarkoitin, vähän vaikeesti selitetty.
Tsemppiä kaikille tädin kohdanneille ja uskoa uuteen kiertoon. Kyllä me piru vie täältä noustaan!
Kamalia asioita on kyllä tämänkin palstan naisille tapahtunut, ne koskettaa yhtälailla. Uskon kuitenkin, että ne käännetään lopulta voitoiksi ja voimavaroiksi itselle. Ehkei ihan pian, mutta ajan kanssa. Toisaalta esimerkiksi kohtukuolema tai nyt täällä mainitut rakenteellisten vikojen takia tehdyt keskeytykset ovat niin kovia paikkoja varmasti, etten halua viisastella ja sanoa että ne käännetään voimavaraksi itselle. Mutta uskon, että kun on joutunut kokemaan hyvin ikäviä asioita, niin tulossa on kahden verroin ilisempia juttuja.
Itse olen täällä jo vähän topiunut menkkojen tuomasta masennuksesta ja koitan ajatella ovulaatioon asti muita juttuja. Huomasin vime kierrossa kuitenkin, että olen noin viikon menkkojen jälkeen aina vähän masentunut tädin tulosta, sitten taas uskon vahvasti, että tästä kierrosta tärppää, ovulaation jälkeen tunnen jos mitä varmoja merkkejä tärpistä ja masennun jo valmiiksi vähän ennenmenkkoja. Tekeeköhän mun mieli tarkoituksella noin, jotta ovullation aikaan jaksan uskoa tärppiin ja pessimistisesti ennen menkkoja valmistun pettymykseen. Tajusittekohan mitä tarkoitin, vähän vaikeesti selitetty.
Tsemppiä kaikille tädin kohdanneille ja uskoa uuteen kiertoon. Kyllä me piru vie täältä noustaan!