KM jälkeen kuumeilevat

Heipähei!
Olen kotona 3 -vuotiaan tyttömme kanssa, hänellä on pissatulehdus ja viimeinen vuorokausi on ollut ihan kauhea. Hän haluaa istua vaan kokoajan pöntöllä tai potalla, siis ihan kokoajan, koska kuulemma on aina pissahätä. Viime yönä hän nukkui potalla istuen niin, että pää nojasi minun jalkoihin.. arvatkaapas siitä sitten olenko minä nukkunut..
No, äsken tuli viljelyn tuloskin ja plussallahan se oli ja hain lääkken, Ditrimiä. Siinähän sitten olikin seuraava taisto, neiti ei nimittäin todellakaan ollut yhteistyöhaluinen lääkkeen otossa, taisteli vaan vastaan, suurin osa lääkkeistä meni pitkin rinnuksia ja kun aikansa taisteli, niin nukahti uupumukseensa eli nyt päiväunilla. Huh huh.. milläköhän ilveellä saan tuon lääkkeen annettua. Ei ole edes kovin pahaa, maistoin ihan vähän sitä, mutta vastustus kaikkia lääkkeitä kohtaan on pienellä aivan valtava. Johtunee siitä, että on saanut astmaansa monta kertaa kortisoonia ja se jos mikä on maailman kauheimman makuista.

Mutta ei tänne muuta, edelleen valun, ei siis mitään uutta sen suhteen. Kokonaisvaltaisesti tämä päivä on ollut todella .

Toivottaasti huomenna paremmin!

 

Ai niin, katsoin muuten minäkin tuon Prisman ohjelman. Aluksi tuntui todella vaikealta katsoa sitä, oli pakko laittaa se hetkeksi tauolle ja keräilin vähän itseäni, kunnes pystyin katsomaan sen loppuun. Ohjelman alettua omassa päässäni pyöri vaikka mitä ajatuksia, lähinnä niin, että meillä on kyllä nyt hyvä ja en taida enää haluta yrittää uutta raskautta, koska pettymys voi olla niin valtaisa.. ohjelman loputtua olin taas sitä mieltä, että kyllähän sitä kuitenkin....

Sehän tässä just onkin, että tulevaisuus on iso musta mörkö, koska ei tiedä mitä tulee tapahtumaan. Kaikki mahdolliset pelot pyörivät päässä, faktana vielä sekin, että siskollani on lapsi kuollut synnytyksessä, joten en ymmärrä miten pystyisin "nauttimaan" lainkaan mahdollisesta seuraavasta raskaudesta, koska tulen takuulla pelkäämään menetystä ihan viimeiseen puserrukseen asti. Ja tietysti vielä paljon sen jälkeenkin, luonnollisesti. Tietysti tällä selviäisi sillä, että ei enää edes yritä uutta raskautta, niin ei tarvitse pelätä moisia asioita, yksinkertaista! Mutta.. minkäs sille vauvan kaipuulle voi..

 

Tämä päivä on pyörinyt koko ajan vauvahaaveissa, mitenkäs sitä muuten vapaansa viettäisi :headwall:
Yllättynyt olen, vuoto tuntus olevan ihan tavis-menkkamaista, eli toiveet korkeella sen suhteen että loppuisikin samoihin aikoihin kuin normaalisti.
Olo on jotenkin tosi pelokas.
Mietin niitä "entä jos" asioita edelleen tuon tärppäämisen suhteen.

Niinkuin sini74 tuossa edellä jo mainitsi,
pelkään minäkin etten osaisi sitten nauttia raskaudestani.
Ensin jo valmiiksi pelko jos ei enää tärppääkään,
sitten olis pelko rv.6 asti olisiko oikealla paikallaankaan..
siitä pelko rv.12 ultraan pysyisikö kyydissä jne..
miksikähän minä näitä jo etukäteen mietin? :ashamed:
Tai kai se on vain itsensä valmistelua mahdollisiin pettymyksiin..

Tänään tuli mammaksi.fi:ltä eilen tilaamani ovistestit,
olipas nopea toimitus

 

Dada ja Sini. Mä oon jo kauan sitten menettänyt sen tunteen että voisin jopa nauttia raskaudesta. Mä oon ihan kauhuissani jo pelkästä ajatuksesta, vaikka silti niiiiin paljon toivon ja odotan että tulisin äkkiä raskaaksi. Täysin kakspiippuinen juttu. Mä yritän olla kanssa ajattelematta koko asiaa, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Nyt jopa ajattelen jo niin että mun on suurempi mahdollisuus saada km kuin että raskaus onnistuisi. Tuntuu hirveältä...
Jep, mammaksilla on tosi nopea toimitus. =) =)

Leinikki

 

Leinikki: niin sultahan taisin sen mammaksi-vinkin saadakkin, kiitusta paljon sinne päin!
Oikein oli mukavaa asioida: selkeä sivusto, edulliset tuotteet ja nopea toimitus.
tiedän niiiin hyvin tuon tunteen olla kauhuissaan. eniten mä pelkään sitä mahdollisuutta että tuo kohdunulkoinen uusiutuisi.. niin tosin tapahtuu yleensä vain silloin jos raskausmateriaali on leikattu pois mutta munatorvi jätetty joilloin se arpeutuu ja voi tulla kiinnikkeitä jne..
Mulla kun tuo koko oikea munatorvi leikattiin pois..
On vaan niin pelottavaa tiedostaa että on enää toinen munanjohdin jäljellä :|
entä JOS sekin täytyy operoida ..

tämä on se mun "entä jos" mietintäni, iso kynnyskysymys mihin en saa vastausta kuin kokeilemalla.. :ashamed:

Olisi niin kauheen hienoa voida nauttia tästä koko hommasta, ihan sitten ovistikuttelua myöten. Jokseenkin välillä kateutuneena seuraan, kuinka veljeni saa ihan hetkenä minä hyvänsä esikoisensa. Masukki vain tuli raskaaksi, oli raskaana, ja kohta synnyttää.
Ei tainnu mennä kortit tasan
(toki onnellinen heidän puolestaan!)

Musta taitaa olla tulossa ihan vakkari-riesa tälle palstalle :ashamed:

 

Meille kurvasi täti ja tänään siis kp1/30-31 ja yk2 (vai pitikö näitä ilmoitella?) :headwall: Olihan tämä odotettua; maha on ollut kuin ilmapallo ja eilen mies kommentoi mun käytöstä (tuntui että pitäis ärjyä vaan kaikille :ashamed: )sillä, että sulla alkaa menkat. Ja se testikin oli nega silloin maanantaina. No on kuitenkin aika paskat fiilikset, ja masentaa :snotty: Mulla kanssa ollut näitä samoja mietteitä mistä juuri illalla puhuitte, mutta pelkään sitä keskenmenoa (tai kohtukuolemaa) ihan tajuttomasti (meidän km oli rv 13+6, tai viikolla 15 huomattiin) ja sitä, etten raskautuisi ollenkaan :'( Mikä on varmaan ihan mahdotonta, kun neljästi se on jo onnistunut, mutta kuitenkin...

Mulla on joku ihmeen päähänpinttymä siitä, että kun kuopus ensi keväänä täyttää kolme, niin vauvan pitäis tulla heti sitten, ettei tarviis muutamaksi kuukaudeksi ettiä töitä ja hoitopaikkaa :ashamed: Ehkä aattelen omaa napaa vaan, mutta kun ei ole vakipaikkaa eikä täällä korvessa saa kunnon palkalla töitäkään, niin mielummin olisin suoraan kotona, kun kumminkin haaveillaan. Ja tuo talonrakennus taas venyy, niin sekin ois helpompi homma jos edes toinen voi olla kotonapäin... Onpa taas juttua, mua masentaa oikeesti tosi paljon nyt. piste.

 

11.9.2008


HAAVEISSA ESIKOINEN



Humu82..................KM 07/08
Samary...................KM 10/07
dinaho...................KM 06/07
Emppu78...............KM 6/07, KU&TM 6/08
Matsalu.................KM 06/08..............................
MeaMimosa...........KM 3xKM...............................KP
Lakta....................KM 05/08...............................KP
Minni-07................KM 11/07, TM 07/08..............KP
Dada.....................KU 07/08...............................KP 4/
tytti82...................TM 05/08...............................KP 4/30-33
Huhtityttö.............KM 5/08.................................KP 6/28
Liinakko..................TM 07/08..............................KP 6/28
Julietta..................KM 09/07, 03/08....................KP 15/29
Nanniina...............KM 07/08...............................KP 16/28-30
tyttö onnellinen......KM 12/07............................KP 19/28-32
Elviira-76................KM 11/07.............................KP 22/26-27
Lymypiilo.................KM 07/08............................KP 26/28
Kanella..................KM 05/08..............................KP 29/28
Meritähti...............KM 02/08...............................KP 32/30-40
Betania.................KM 06/07...............................KP 45/27-28 (palstatauolla)
Tinkatar................RK10/2007, KM 05/2008.........
Oxford...................KM 05/08...............................
Mötiäinen..............TM 09/07, KM 06/08..............KP
Emiliana................KM 04/08,05/08.....................KP
Snowball...............KM 04/08...............................KP
whisnefka.............KM 05/08................................KP


HAAVEISSA TOINEN




Kristallienkeli..........Enkelivauva 02/07
Säde82...................KM 01/08
Mude-75.................KM 04/08
Allusmamma...........KM 04/08
pikkuvadelma.........KM 06/08
Leinikki...................KM 12/04, 01/08, TM 06/08....KP 6/31
Annemaarit............KM 08/08................................KP 8/24-28
diddlina..................KM 07/08................................KP 8/26-28
Epskeps 37v...........KM 12/06,03/07,10/07...........KP 28/20(palstatauolla)
Sonja74..................KM 07/07................................KP 62/26-29
Nemu......................KM 08/06, 08/08.....................KP
Pesonen.................KM 07/08................................

[color]


HAAVEISSA KOLMAS




woodoo....................KM 12/07, 05/08
Muumiblues..............KM 05/08
mammaRoi...............KM 05/08
Linneaborealis.........KM 2/08........................................KP 12/36
mymmyryy................KM 12/07, KM 04/08, KM 07/08....KP 19/28
Happihyppy.............KM 02/08.......................................KP 21/30
Unicco......................KM 07/07......................................KP 23/
Äittä-67......................KM 07/08....................................KP 25/28-30
Tikruliini....................TM 05/08......................................KP 38/37
SusSoo....................KM 02/05, 01/08, 05/08................KP (taustalla)

[color]


HAAVEISSA NELJÄS



Berry76.....................KM/KU 10/07 (palstatauolla)
Iltsu-natsu............... KM 09/05,11/07, 02/08...............
Rva Pikkymyy............KM 02/08, KM 08/08....................KP 16/32 *yk1
Herkkupeppu............KM 06/08.....................................KP 1/30-31 *yk2
[color]

HAAVEISSA VIIDES



Millukka...................KM 05/08.................................KP 5/30 *yk13
mother4..................TM,KM 6/08..............................KP 15/27-28 *yk2
taaperotx4..............KM 06/08.................................KP 25/32-38


HAAVEISSA KUUDES


Lumi-Marja.....enkelityttö-92, KM4/98, KM5/99 rv 15+5 tyttö, KM11/04, RK2/08 15+5 poika, KM7/08, KM 8/08.......KP (taustailee)
[color]

[color]

Taustalla:
ElinaMaria
Sini74
L-M
Sussoo
[color]

Haamuilijat:
Mötiäinen
emiliana
[color]


PLUSSANNEET: :heart: :heart: :heart:


Aubrieta.......................03/08
Pamu k ..................
Millimenninkäinen..........04/08
Miina-............................04/08
Aili ................................04/08
Nti Kesäheinä................04/08
Surusydän.....................04/08
Ansku07........................04/08
Katherine......................04/08
Toive81.........................04/08
Frizzante......................05/08
Tuulenpuuska...............05/08
Pompo79......................05/08
Tuizu............................05/09
Fleur05........................05/08
Luminia........................05/08
Helmitaustailija.............05/08
Orchidx2.......................05/08
Minni-07.........................05/08
Daizz..............................05/08
Muumiska.....................06/08
Fey...............................06/08
Kvart över....................06/08
Jonniina.......................06/08
Rimpuli.........................06/08
Kärppänä heinälatoon 06/08
Mae.............................06/08
Leidi............................06/08
Pink1...........................06/08
Kaa.............................07/08
Myymä........................07/08
Riine............................07/08
Tauski82......................07/08
Lakta...........................07/08
Danjuska.....................07/08
Kesis............................07/08
Mimuli...........................07/08
Allusmamma.................08/08
Miracle..........................08/08
Inkaliina83....................08/08
Superheppuli.................08/08
Oxford...........................08/08
JJ-t.................................08/08
iltsu-natsu.....................08/08
Pesonen........................08/08
Tinkatar.........................08/08
Nirtsu.............................08/08
Snowball........................09/08
ElinaMaria......................09/08

:heart: :heart: :heart: :heart: :heart: :heart: :heart:

 

tänään siis kp1/30-31 ja yk2

AM, korostan sanaa tänään :ashamed:

 

tänään siis kp1/30-31 ja yk2

AM, korostan sanaa tänään :ashamed:

gotcha :wave: *anyone spare a vaihtopää?*

 

herkkupeppu :hug: tädistä, olisi saanut pysyä poissa!

Minä taas hätäpäissäni testailin tänään ja selvääkin selvempi negahan se sieltä jälleen paukahti.
Tein herkällä (10) testillä ja jos tärppi olisi käynyt olisi hedelmöittyminen kaiketi tapahtunut 11-12 päivää sitten...joten jokohan sitä pitäisi uskoa, että ei se nyt vaan ole tärpännyt tälläkään kertaa...?

Noista peloista, en ole vielä osannut pelätä seuraavan raskauden onnistumista. Lähinnä mielessä on pelko siitä, etten enää raskaudukaan.

Kun aloimme ensi kerran esikoista yrittämään, olin tosi peloissani siitä ettei tule tärppäämään, koska vaikka olen nuori, on minulla tuota ylipainoa siihen malliin että saattaa sekin raskautumista vaikeuttaa. Siihenhän tietysti on "helppo" lääke nimeltä laihdutus, mutta kun painaa niinkin paljon kuin minä, ei se paino ihan niin vaan lähde, vaan edessä on todellakin helevatenmoinen urakka, jonka kylläkin olen nyt jo aloittanut.

Vaikka meillä sitten viimeksi tärppäsikin ylipainosta huolimatta suht nopiaan eli yk4, en silti osaa olla turvallisin mielin "että kyllä tämä vielä onnistuu". Jos osaisikin ajatella, että varmasti se tärppi vielä tulee, olisi tämä kuumeilukin mukavampaa.
Nyt kun tämä on sellaista, että mitään "hyvää jännitystä" ei ole, vaan ennemmin vain pelkoa, siis oikeasti pelkoa siitä, että ei taaskaan tärppää.

Sitten jos ja kun tärppi käy varmaan pelkäisin raskautuessani etenkin sen 13+ ultran lähestyessä, siellä kun viimeksi km todettiin. Että varovaisesti mennään kyllä kunnes ollaan turvallisesti siellä toisella kolmanneksella.

Lisäksi sitä jotenkin tuntee jäävänsä junasta kun lapsia ei vieläkään ole. Aina olen ajatellut tulevani äidiksi nuorena ja kärsin kovasta vauvakuumeesta jo 19 kesäisenä. Silloin kuitenkin päätimme vielä odottaa ja opiskella ensin.
Ja nuorihan minä olen edelleen, 24 tulee kohta lasiin. Mutta esim. minun suvussa olen ainoa "aikuisista" joilla ei vielä lapsia ole, enkä todellakaan ole nuorin. Minua nuoremmillakin on jo yksi tai kaksi lasta. Mikään muu ei tunnu tärkeältä kuin se oman perheen perustaminen...vuosia kun on jo siitä haaveillut.

On se vaan semmoista...lohtuhalaus meille kaikille :hug: :hug: :hug:
Kait se meidänkin vuoro tulee, tuleehan?

-Meritähti-

 

Allusmamma: Viittisitkö laittaa mulle vähän pidemmän kierron? Tuon 20 päivän sijasta 29. Aika lyhyt ois muuten kierto. Eli tänään ois 15/29, eli 1päivä lisää myös.. Kiitos paljon!!!! :flower: :flower:

Sini ja Dada: Niinpä! Kaikista eniten haluaisin 2 viivaa testiin, mutta voi miten tuo pelkkä ajatuskin pelottaa!!! Varsinkin jos ei ole yhtä vahvoja raskausoireita kun ensimmäisessa raskaudessa joka päättyikin sitten keskenmenoon...
Toisella kerralla kun olin raskaana itkin varmaan joka päivä! Pelkäsin niiiiin paljon km:a koska mitään oireita ei ollut... sitten kun rinnat alkoivat kipeytyä, olo vähän helpotti mutta POKS, menin ultraan ja ketään ei ollut ruudulla... tuulimuna.... Meiksi hillu yksinään kaupungilla ihan muissamaailmoissa... kävin ostamassa röökiä, vaikken ollut polttanut plussauksen jälkeen ja kun ekat savut sain vedettyä niin tuntu että jalat lähtee alta.. oli siinä ihmisillä ihmettelemistä.. varmaan luuli että mä oon jossain aineissa.....

Mä käyttäydyn varmaan niinkuin se nainen siinä dokumentissa (katsoin sen eilen uusintana). En usko raskauttani todeksi ennenkuin vauva on syntynyt. Se vaan on niin että TIETO lisää tuskaa. Joka ainoa artikkeli ja keskenmenokeskustelu ja kaikki niitä koskevat dokumentit ja tiedesarjat pöllähtää samantien mieliin kun 2 viivaa tulee tikkuun. Siitä dokumentistakin mulle jäi päällimmäisenä mieleen vaan ne asiat mitkä voivat mennä pieleen... just nää kaikki istukan veritulpat yms.... hyvä mä!


Muutens: Kun mulla nyt oli se keskenmeno/kemiallinen niin musta otettiin se hcg ja sitten ainakin hemoglobiini. Se oli 153 ja tää lääkäri sanoi että se on ihan ok. Onko tuo 153 siis jo liian hyvä?? Olen jostain kuullut että liian korkea hemoglobiiniarvo voisi olla yksi syy keskenmenolle.

Herkkupeppu; Meillä on kans ihan samanlaista ennen menkkoja... Ensin se että testi näyttää negaa saa mut niiiiin pahalle tuulelle ja sitten tulee vielä joku pms kiusaamaan ja täti... grrrr!!!
Joo, mä oon kans jo miettiny vaikkei mulla ole sitä ensimmäistäkään vauvaa että haluaisin sitten parinvuoden sisällä kakkosen... Sanoinkin kaverille, että pitää sitten alkaa heti yrittämään kun ekan kanssa synnäriltä kotiutuu jos siihen menee yhtä kauan kun ensimmäiseen.... kummallisia asioita mä kyllä mietin.... :snotty:

Rouva Pikkumyy: Kiitti infosta! Katsoin sen eilen illalla. Siinähän sanottiin että itse keskenmenosta löytyy syy vaan sen hetkiselle keskenmenolle. Mulle ei silloin vuosi sitten löytynyt mitään syytä, kun patologille meneessä näytteessä ei ollut enää sikiön kudosta matkassa. Nyt mua alko oikeen ahistaa, kun ollaan ens viikolla menossa sinne klinikalle... mitäs jos ne löytääkin jonkun vian?? aaargh!

Mulla on tänään kauhee negatiivipalleropäivä!! No, ehkä mä nousin vähän väärällä jalalla... heräsin meinaan kauheeseen kolinaan... ja arvatkaa! Joku äijä pomppii tuolla meidän katolla! Se on joku huoltoäijä, mut vois kyllä vaikka vähän vähemmän kolistella kun toiset nukkuu. =)


Toivottavasti muilla menee positiivisemmissa merkeissä!!! Tsemppiä kaikille ja mukavaa päivää!!!

++++++++++++++++++++

 

Muutens: Kun mulla nyt oli se keskenmeno/kemiallinen niin musta otettiin se hcg ja sitten ainakin hemoglobiini. Se oli 153 ja tää lääkäri sanoi että se on ihan ok. Onko tuo 153 siis jo liian hyvä?? Olen jostain kuullut että liian korkea hemoglobiiniarvo voisi olla yksi syy keskenmenolle.

En ole kuullut että vaikuttaisi keskenmenoihin, mutta mulla itselläni on kanssa tosi korkea hemoglobiini. Neuvolassa se tais olla vähän alle 150 ja sanoi vain että sullahan on huippuarvot etkä ainakaan raudanpuutteesta kärsi.

Kaavinnan jälkeen oli sairaalassa "hassu" tilanne kun olin menettänyt komplikaatioiden jälkeen lähes litran verta ja hemoglobiini oli pari tuntia toimenpiteen jälkeen silti 125 eli olisin vielä sillä luvulla päässyt vertakin luovuttamaan tuohon päälle...
Olivat olleet varmoja että arvot on niin alhaiset että joudun ainakin vuorokauden olemaan tarkkailussa...

-Meritähti-

 

HEI

Pääsiskö tänne vielä mukaan? Minulla oli tuulimunaraskaus 05/08 Kierto on sen jäljiltä ihan sekasin. Nyt on 38/37 menossa. Eilen tein testin ja näytti negaa. Eli kierto venyy taas pitkäksi.

 

Dada. Nyt mun pakko kertoa sulle mun miehen siskosta jonka eka raskaus oli myös ku. tällä hetkellä hänellä on jo viisi poikaa!! Ja uskoisin että vielä niitä lisää tulee. Uskoisin kyllä että teillä on kyllä niiiin suuret mahdollisuudet saada onnistuneesti lapsia. Samaten mun tädin eka raskaus oli ku, mutta sen jälkeen heillä ei tahtonutkaan raskaus onnistua millään. 10 vuotta he yrittivät ja tehtiin kaikki mahdolliset hoidot kunnes lääkäri sanoi ettei kyllä enää onnistu. Sitten kun he lopettivat yrityksen ja alkoivat sopeutumaan tilanteeseen, tätini olikin yllättäen raskaana. Tällä hetkellä heillä on kolme poikaa!! Ja olen kyllä niin ikionnellinen näistä serkkupojistani. He ovat ainoat serkkuni äidin puolelta. Toki jo vanhin heistä pääsi ripille viime kesänä. Sen jälkeen olen kyllä alkanut uskomaan ihmeisiin.



Meritähti. Minä olin aikoinani 21 v kun aloimme entisen mieheni kanssa yrittämään raskautta. Kaksi vuotta yritettiin ja mitään ei tapahtunut ja tutkimuksiin olisimme olleet pian suuntaamassa mutta sitten päätettiinkin erota. Exäni onnistui posauttamaan heti ekan akan paksuksi meidän eron jälkeen ja voin kertoa että kyllä minä itkin, siksi että se oli todella epäreilua ja toiseksi luulin että minussa oli pakko olla jotakin vikaa. Sitten pari vuotta myöhemmin kun tapasin nykyisen mieheni. Tulin raskaaksi puolen vuoden kuluttua kun ei tietenkään tajuttu käyttää ehkäisyä kun luulin etten voi tulla raskaaksi. No se tietenkin meni kesken. Sitten kun olimme seurustelleet pari vuotta, menimme naimisiin ja päätimme että meille saa tulla lapsia. Olin ihan ihmeissäni kun tein kahden viikon kuluttua jo positiivisen raskaustestin ja saatiin sitten meidän ihana poika :heart: :heart: Ja olin silloin 27 v.

Julietta. Minä kanssa vuodattelin täällä yksin kyyneliä kun katsoin sitä dokkaria. Tuli niin elävästi taas mieleen esikoisen odotus. En kanssa meinannut uskoa sitä todeksi että vihdoin saan vauvan. Koko raskaus tuntui jotenkin niin epätodelliselta. Sitten kun poika syntyi, hän joutui lasten osastolle infektion vuoksi. Itkin ihan hysteerisenä että nyt hänet viimeistään menetän. No kyllähän poika sieltä hyvin parani ja hoitsutkin sitä sanoi että ihan normaali juttu tämä on mikä voi mennä vähän vikaan. Mutta silti olin ihan varma että poika kuolee. Nyt se tietysti tuntuu aika typerältä jutulta. Mutta sanopa juuri synnyttäneelle hormonihirmulle jotakin järkevää.

Nyt paapomaan tota jälkikasvua, vaihteeksi. :heart: :heart:

 

Huomenta kaikille ja kiitokset tervetulotoivotuksista!

Minä myös eilen katsoin tuon dokumentin ja samoja ajatuksia heräsi, kuin teillä muillakin. Onneksi yksi pari sai onnellisesti pienokaisensa, joka kyllä sai minut ainakin herkäksi...olisi se ihanaa jos itse pääsisi myös tuohon pisteeseen.

Mietin myös, että jos nyt tulisi onnellisesti raskaaksi, niin varmasti stressaisin kokoajan, että menisikö kesken ja seuraisin kaikkia mahdollisia pikkumerkkejä, mitkä voisivat viitata siihen. En tiedä, oliko ihan viisasta katsoa koko dokumenttia, kun se kerran nosti kaikki ikävät tunteet pintaan...mutta minkäs teet, kun tiedonjanokin on niin kova ja kaikki raskauteen liittyvä vaan pyörii kokoajan päässä...

Eilen juttelin miehelleni illalla, että mitä jos tulen raskaaksi ja sitten stressaan ja jännitän niin paljon, että menee kesken sen takia...ehkä olisi parempi, ettei etukäteen miettisi kaikkea, kun ei sitä kuitenkaan osaa valmistautua kaikkeen edessä olevaan, vaikka kuinka asioita pohtisi...

No onneksi on mies, jolle voi jakaa kaikkia tuntemuksiaan. =)

Vaikka tällasia pohdinkin, niin silti mielessä pyörii kokoajan, että vielä melkein kaks viikkoa pitää ootella ennekuin voi testailla... nyt kyllä pitäisi keksiä jotain muuta mietittävää =) no onneksi ollaan tänään menossa ostoksille...joskos se vaikka veisi ajatukset muualle =)

Tässä tämän päivän vuodatus...täytyy nyt taas alkaa muistella niitä elämän hyviä asioita, että ei jää märehtimään näitä tuntojaan =)

Mukavaa päivää kaikille toivotteleepi- tyttö onnellinen-

 

Hei vaan kaikille!

Saisinkohan minäkin liittyä joukkoonne, koska näyttää siltä että nyt se vauvakuume iskee minullekin. Raskauden keskeytyksestä tulee aikaa jo 10 kuukautta ja nyt vasta mulle alkaa tulemaan olo että jos kuitenkin uskaltais uudestaan.

Rakenneultrassa kaikki kaatui. Päätös keskeytyksestä oli elämäni vaikein ja harakan varpain allekirjoitin lapun. Aikaa on nyt kulunut ja olen päässyt yli tai no yli ja yli mut eteenpäin ja nyt siis pikkuhiljaa alkaa tulemaan olo että jos kuitenkin uskaltais. Koko viime vuosi oli elämäni kamalin ja olen saanut keräillä itseäni. Vuoden vaihdetta odotin kovasti, halusin niin vuoden vaihtuvan 2008:aan ja se jotenkin tavallaan helpotti jo oloa kun pääsiin uuteen vuoteen ja tavallaan itse ajattelin vähän tyyliin että uuteen ja parempaan vuoteen.

Olen jo jonkin aikaa lukenut tätä palstaa ja ajattelin että kaipa sitä voisi mukaan ilmoittautua eikä vaan lueskella täällä taustalla. Mukavasti teille on plussia tullut tässä ja uskon että jokaisen meidän vuoro on jossain vaiheessa plussata, joten tätien kanssa taistelevat älkää luovuttako. Mun ystävällä on ollut jo yli 10 keskenmenoa ja viime kuussa hän sai ihanan pienen pojan, kannattaa vaan jaksaa yrittää vaikka se välillä vaikeaa oliskin.

Aurinkoista syyspäivää kaikille!

P.S. ainiin KP 22/26-27 ja esikoinen on haaveissa.
(Ups,Tais tulla aika pitkä tarina heti ekalla kerralla kirjoitettuu)

 

Mukaan on mahtunut uusia taas. Tervetuloa mukaan, vaikkakaan tähän pinoon ei haluaisi kenenkään joutuvan :hug: Suuren suuret pahoittelut menetyksistänne!

Leinikki kiitos kun jaoit tarinasi :hug: Kaippa se aurinko paistaa vielä tähänkin risukasaan. Ajatukset vaan on aina negatestin jälkeen...no tiedätte kyllä.

Nuista peloista tuli vielä mieleen, että pelkään että unohdan elää itselleni ja parisuhteellemme, kun kokoajan vain kaipaan niin kovasti uutta raskautta. Kun en unohtaisi, että minulla on maailman ihanin mies, joka hänkin kaipaa minua. :heart: Asiat voisi olla niin paljon huonomminkin ja se välillä tässä rytäkässä pääsee unohtumaan.
Toivon, että tästä yrittämisestä ei tule rasitetta parisuhteelle.

tyttö onnellinen ajatuksilla ei onneksi voi aiheuttaa keskenmenoa :hug: Olen tuota miettinyt itsekin joskus, mutta lääkärienkin kanssa juteltua uskon nyt, että pelko ei pienen poismenoa aiheuta. Hyvä, että sinullakin on mies, jonka kanssa voi näistä asioista puhua.

-Meritähti-

 

Elviira-76 & tikruliini :hug: tervetuloset molemmille ja suurhali menetyksistänne..

voiko sitä määritellä mikä tuntuu pahemmalle. Että löytyy toinen menehtyneenä kohtuun ja vai että itse joutuu tekemään päätöksen että pieni alkanut viallinen elämä ei saa jatkua koska sillä ei olisi mtn tulevaisuutta niillä edellytyksillä... voi luoja.. miten tästä päivästä tulikaan näin synkkä vaikka aurinko paistaa ja on suht lämmin :hug: haleja kaikille :heart:

 

Tervetuloa Elviira ja Tikruliini! Ja pahoittelut menetyksistänne. :hug: :hug:

A-M on ihan oikeassa, ei sitä voi määritellä mikä pahemmalta voikaan tuntua, miten luontoäiti voi ollakkaan välillä niin epäreilu :'( :'(

Meritähti. Minä ainakin uskon niin että kyllä me varmasti vielä kaikki omat palkintomme saadaan. Minä olen jo saanut. Että jos me ei onnistuta kakkosta saamaan, niin olen kyllä niin onnellinen siitä että minulla on edes tämä yksi rakas lapsi.
Ja se että näitä lapsia osaa arvostaa ihan erilailla kun niiden eteen on joutunut hirveästi kärsimään ja odottamaan.

Lämpimiä halauksia kaikille ja suunnattomat määrät plussaonnea! :heart: :heart: :heart:

 

tyttö onnellinen:

mainitsemastasi aiheesta kävin keskustelun lääkärin jos toisenkin kanssa,
kuka oikeasti tietää lääkärin joka voi tieteellisesti todistaa pienen valuvan pois omilla ajatuksilla?
Minulle ainakin sanoi lääkäri,toinen, kolmaskin ettei keskenmenoa voi aiheuttaa itse.
(tällä siis tarkoitetaan odottavan ajatuksia,pelkoa,ahdistusta eikä tekoja jotka siihen voisivat mahdollisesti oikeasti vaikuttaa)

Minä siis ainakin hyvillä mielin tuolta kantilta pelkojeni kanssa,
annan ajatusten virrata. kai se pahempi on olla käymättä ajatuksiaan ja tuntemuksiaan läpi ja antaa niiden patoutua kuin tulla sinuksi niiden kanssa. :hug:

 

Nyt täytyy muutamaan aiheeseen tarttua...

Ensin, taisi olla onni, että unohdin katsoa kysesisen dokumentin ja näin siitä vain aivan lopun eli sen parhaan tuloksen, suloisen vauvan.

Toinen asia mitä on pohdittu täällä, kuinka sitä koskaan uskaltaa raskautua... Se oli aluksi minullakin todella suuri peikko, kaikkien epäselvyyksien keskellä. Kun lääkärit väittivät, että vauva on ollut kuolleena useamman viikon ja th väitti nähneensä sydänäänet vielä samalla viikolla ja vielä samana surullisena perjantaina. Mulla ne nimenomaan nähtiin, dopplerilla kuului vain jokin häivähdys sillointällöin mutta ultrassa sydän löi. Mä vauhkosin pitkään, että voiko sitä luottaa edes mihinkään laitteisiin jos vauva olikin ollut kuolleena jo pitkään.
Loppujen lopuksi asia ratkesi sillä, että vauvalta saatiin määriteltyä kromosomit ja lääkärin puheiden mukaan jos sikiö on ollut useamman päivän kuolleena kromosomien määrittäminen ei onnistu. Siispä mun pienokainen vain kitui kohdussani istukassa olleen infektion vuoksi kunnes ei enää jaksanut ja sen takia oli niin pieni viikkoihin nähden.
Nyt en siis panikoi raskautumista ja olo on hyvä kaikinpuolin mutta mun km:stä onkin aikaa jo yli vuosi. Isompi murhe on tämä kun ei tärppää.
Mutta toisaalta en uskalla edes ajatella kuinka vaikeaa tulee varmasti olemaan raskaus jos se ikinä onnistuu ja kuinka peloissani olen, varmasti ainakin sinne rakenneultraan asti, se ei varmasti ole helppoa.

Ja kolmanneksi, Allusmamma pohti kumpi on kamalampaa tehdä päätös itse vai, että joku muu tekee päätöksen asiasta. Ja seuraavaksi korostan, että tämä on minun henkilökohtainen mielipiteeni ja kenenkään ei tarvitse olla samaa mieltä!
Minä nimittäin kerkisin ennen viimeistä ultraa pohtimaan asiaa kovasti. Tässä vaiheessa olin varma, että jos vauva on elossa, sillä on jotain todella pahasti vialla. Ja mieleen tuli väistämättä se, että joudunko tekemään päätöksen lapsen hengestä ja se oli aivan kamalaa, minusta ei olisi päättämään asiasta, jos voisi olla pienenpienenpienenpieni mahdollisuus , että lapsi selviäisi niin en pystyisi päättämään, se olisi niin julmaa, ihan kaikille. Ajatus oli siis kovin tuskallisena mielessäni. Jos jotain hyvää tilanteessa oli, niin se oli se, etten joutunut päättämään itse vaan armeliaasti jokin korkeampi oli päätöksen puolestani tehnyt.
Oli miten oli kamalaa kumminkin tavoin ja en kenenkään soisi sitä kokevan.

Ja vielä Tikruliini ja Elviira-76 tervetuloa joukkoon tummaan.

:hug:

 

jospa minäkin uskaltaisin tuolta keskenmeno-palstan puolelta siirtyä jo tänne,en tosin sinnekkään ole pitkään aikaan mitään jaksanut kirjoittaa,lukenut vaan niitä surullisia tarinoita. jos nyt siirtyisi tänne kun pukkaa tuota kuumeilua :ashamed:
Elikkäs jouduin toukokuussa raskauden keskeytykseen kun vauvalla todettiin rakenneultrassa munuaisvika,liian suuret ja rakkulaiset munuaiset,synnytin tytön raskausviikoilla 22+3. aivan ihana ja täydellinen tyttö,vain munuaisissa vika. ensin epäilivät perinnölliseksi,tutkivat ja hutkivat minut ja mieheni,tehtiin sukututkimuksia jne,mutta onneksi ei ole geeneissä,sattumanvarainen juttu,huonoa tuuria,sanoivat. kahdet kuukautiset käskivät odottaa ja sitten saamme jatkaa yritystä,no nyt on ne toiset meneillään...pelottaa ja jännitää kauheesti tuleva,kuten varmaan kaikkia täällä.
kovasti plussaa toivomme,mutta kun yritys on vasta alussa,tai alkamassa,niin täytyy olla realistinen,edellinenkin odotutti itseään.
joidenkin mielestä yritämme liian pian (km:sta aikaa 4kk) pitäisi kuulema surra vielä... kyllä on surtu ja tullaan suremaan loppuikämme,älkää siitä hätäilkö,mutta elämä jatkuu,sille ei voi mitään ja siihen on tyytyminen että niillä mennään mitä on saatu,tämä minun mielipide,anteeksi jos olen liian suora mielipiteissäni.
jos siis joukkoon kelpaan,roikkuisin hyvin mielelläni täällä kun meillä kaikilla taitaa olla sama tavoite! olisi kiva keskustella samanhenkisten kanssa.
pahoittelut myös kaikille keskenmenon kokeneille ja onnittelut plussanneille :hug:

 

Onnea kaikille plussanneille :flower: ja kaikille uusille pahoitteluni :hug:

Tämä yksi vanha palstalainen ilmoittaa, että se saamarin tättärä tuli taas tänne Eli nyt ois kp 1/27-28.. :attn: Luovutus on nyt niin lähellä.. ei tästä tule yhtikäs mitään. Yritetty on yli 2 vuotta ja niitä keskenmenojakin on jo tarpeeksi koettu :'( En tiedä kannattaako mua tuolla listalla pitää roikkumassakaan, mut toisaalta haluaisin lähteä tästä pinosta vasta plussatesti taskussa.. No jos sallitte niin roikun vielä toistaiseksi listalla.. :ashamed:

Muutoin ei elämään ihmeitä kuulu. Töitä tehdään vielä vajaan kuukauden, sitten taas ihmetellään mistä uuden työpaikan saisi :snotty: Pojalla on ollut kaikenlaista ihovaivaa, mutta jospa niistä taas kerran selvittäisiin. Paistaa se päivä tähänkin risukasaan aina välillä, et ei täällä ihan pohjamudissa kaiken aikaa rämmitä. Haleja kaikille!! :hug: :heart:

 

freebird halaus :hug: kokemastanne ja tervetuloa joukkoomme!
Sinun ei missään nimessä tarvitse selitellä sitä, että tahdotte yrittää uutta raskautta.
Toivottavasti saatte pian sen toivotun plussan ja oman nyytin terveenä syliin asti!

Epskeps :hug: Sinulle sen plussan todella jo soisi!

-Meritähti-

 

Epsu :hug: :hug: . Älä vielä luovuta. ++++++++++++++++++hurrikaani tähän kiertoon!!
freebird :hug: menetyksestänne. Tervetuloa joukkoon. Täällä saa purkaa tuntojaan hyviä ja huonoa. Te itse tiedätte, koska aika yritykseen on oikea. Muiden mielipiteillä ei ole väliä. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

(.) Foolihapot korkattu ja olo on heti hedelmälliseksi . Enää reilu viikko ja sitten....