Heippa kohtalotoverit!
Mulla tuo aika on jo takana päin, mutta APC-resistenssin takia olen pistänyt Klexanea kolmessa raskaudessa. Veritulpan sairastin muutamaa vuotta ennen raskauksia, jolloin tuo geenivirhe todettiin. Apc-resistenssi periytyi minulla vain heterogeenisesti eli vain 'toiselta puolelta', jolloin pistoshoito aloitettiin rv:llä 20, jos perimä on homogeeninen, silloin hoito aloitetaan noin rv:llä 10.
Kahden ekan lapsen aikana pistin kahta eri vahvuutta, rv:t 20-30 miedompaa, mutta kuopuksen kohdalla koko ajan nelikymppistä Klexanea. Kakkosen kanssa olin vielä autokolarissa rv:llä 29, jolloin molemmat jalkani murtuivat, mutta onneksi veritulppaa ei tullut, vaikka riskit olivatkin huipussaan.
Jos tukoksia on ollut alaraajoissa, suosittelin lämpimästi kunnollisten tukisukkien hankintaa. Ne ihan oikeasti auttavat, vaikka ovatkin tosi vaikeat pukea päälle, kun vatsa kasvaa. Itse käytin polvipituisia.
Lapsille ei hoidosta ole tullut ongelmia, kaikki ovat olleet hyvin terveitä. Vanhin nyt 3,5v, kakkonen 2v ja kuopus 11kk. Ykkönen ja kolmonen käynnistettiin, kun epäiltiin suuriksi, kakkonen syntyi omia aikojaan. Itselläni kaikki synnytykset olivat pitkiä, joten ehdin saamaan kakkosessakin puudutuksia, vaikka Klexanen häipymistä pitikin odotella...
Jokaisesta piikistä tuli mustelma ja loppuraskaudesta vatsa oli niin pinkeä, ettei enää meinannut löytää kohtaa minne pistää
Ja jokainen pistos tuntui aina yhtä pahalta...
Mutta pistäkää sitkeästi, se on paljon pienempi paha kuin veritulppa!