kivuton synnytys?

Luin pinon noista luomusynnytyksistä. Itselläni takana kaksi synnytystä ilman lääkkeellistä apua. Ensimmäisessä olisin tarvinnut, muttei ehditty antaa ja loppujen lopuksi hyvin meni. Mutta tämä toinen olikin sitten täysin kivuton. Supistukset vaimeahkoja, mutta silti synnytystä edistäviä. Synnytys kesti puolitoista tuntia eikä kipuja ollenkaan! Onko muita, joilla on takanaan kivuton synnytys? Kätilö sanoi, ettei hänen urallaan moista ole näkynyt.

 

Minunkin synnytys oli lähes kivuton, supistukset tuntuivat selässä paineen tunteena. Pahinta oli sisätutkimus ja anturin laitto sisällä olevan vauvan päähän, tämänkin kesti kun tiesi että se on lapsen parhaaksi eikä kestänyt pitkään.
Rentouduin kuuntelemalla synnytä rentoutuneena -cd:tä kiikkustuolissa löhöten, lämpöpussi selän takana. Katselin supistuskäyrää: ahaa, nyt supistaa.
Pääsin lämminvesialtaaseen joka oli ihana, en tuntenut kipuja, rentouduin vain täydellisesti ja siitä sitten saliin synnyttämään. Ponnistaminen oli voimia ja aikaa viepää mutta ei tuskaa. Lääkkeellistä kivunlievitystä en siis tarvinnut, koko synnytys kesti 8,5 tuntia. Olin ensisynnyttäjä, tyttö painoi hieman alle 3 kg ja oli 49 cm pitkä. Eli mielestäni rentoutuminen ja sen "harjoittelu" jo raskausaikana auttoi synnytyksessäni.

 

Itsellä ei ole kokemusta mutta kaveri kertoi vastaavaa.

Pitää kommentoida tuohon rentoutumiseen sen verran että kuuntelin tuota samaa rentoutumis cd:tä raskausaikana ja synnytin veteen. Vesi auttoi todella hyvin rentoutumaan supistusten välillä mutta se kipu mikä supistusten aikana tuli ei sillä rentoutumisella lähtenyt mihinkään. Parhaiten siihen auttoi liike. Eli luulenpa että tuo kipukynnys on vain niin erilainen että sen vuoksi toisilla synnytys voi olla lähes kivuton. Rentoutuminen varmasti jonkin verran auttaa mutta en usko että se kokonaan vie kipuja pois. Näin ainakin mulla... tai sitten oon vaan tosi huono rentoutuja :/

 

Minulla myös toinen synnytys ns. kivuton. En tiedä, osasinko rentoutua tai onko kipukynnykseni korkea, en usko. Supistukset olivat selässä ja melko vaimeita, mutta silti avaavia. Hyvä, että tajusin lähteä tarkastamaan polille tilannetta, aavistus synnytyksen käynnistymisestä oli olemassa. Kohdunsuu oli jo kuusi senttiä auki ja tunnin päästä jo vauva sylissä!

Uskon, että ensikertalaiselle kivuttomuus on harvinaista, paikat kun aukeavat ensimmäistä kertaa, mutta sekin on tietenkin mahdollista. Myös äidilläni myöhemmät synnytykset kivuttomia, joten se voi olla myös jotenkin rakenteellisesti ym. periytyvää. Täällä näyttää olevan pitkä lista synnytyksen kamaluuksista, jospa tämäkin lista tästä kasvaa ja omalta osaltaan rohkaisee synnytykseen :heart:

 

\

"Minunkin synnytys oli lähes kivuton, supistukset tuntuivat selässä paineen tunteena. Pahinta oli sisätutkimus ja anturin laitto sisällä olevan vauvan päähän, tämänkin kesti kun tiesi että se on lapsen parhaaksi eikä kestänyt pitkään."

Minullakin esikoisen syntymässä kivuliain tuo sisätutkimus. Kamalinta oli, kun lääkäri ei suostunut puhumaan mitään eikä vastaamaan kysymyksiin, ja hoitajatkin lääkäriä kunnioittaen pysyivät hiljaa. Yksi kätilöopiskelija puristi kädestä kun oma mieskin katsoi vain kauhusta kankeana niitä pihtejä ja teräslevittimiä joita minuun tungettiin. Tämä lääkäri repi mut sisältä rikki niillä vehkeillä, tietysti jännitin liikaa. Verta tuli käsittääkseni enemmän juuri limakalvoilta kuin sitten jälkikäteen. Lapsen tulo oli niin odotettu tapaus että en keskittynyt omaan kipuun vaan vauvan ulostuloon. Uskon että siksi en muistakaan mitään kipua. Toisaalta seuraavien lastenkaan kohdalla en ole puudutteita ottanut ja hyvin on mennyt. Kai se on asenteesta kiinni, en tiedä. En usko että kipua kokevat kuitenkaan yhtään vähempää lapsiansa odottavat! Kai se on taas kyse mielihyvähormonien tasapainosta...

 

Ensimmäinen kipeä synnytys. luomu.(ei keretty antaa mitään lievitystä)
Toinen ns. lempeä synnytys, en iottanut kivunlievitystä vaikka tarjottiin. En tuntenut sitä toisessa synnytyksessä tarpeelliseksi, supistukset olivat laimeita, mutta silti avaavia ja pystyin rentoutumaan täysin avautumisvaiheen aikana kiikkutuolissa istuskellen ja ilokaasua hengitellen. Ponnistuvaihe erittäin lyhyt, hyvä että ehti ajatella mitään ja just pääsin sänkyyn niin alkoi ponnistuttaan ja muutama työntö, vauva rääkyi maailmassa ja ensimmäisenä huokasin "ihanaa" =) Muutamalla tikillä selvisin ja nopea toipuminen.
Ihan mukavat muistot jäivät toisesta synnytyksestä, ajatellen mahdollisia seuraavia synnytyksiäkin, ei tarvitse pelätä.
Niinkuin jo joku tuolla edellä mainitsikin, toivottavasti tämä lista pitenee ja joku saa niistä rohkaisua synnytyksiin... =) =)

Tärkeimpinä asioina synnytyksissä rentoutuminen, hengittäminen ja tietenkin mukava kätilö ja mahdollisesti oma mies tai jokin muu tuki henkilö. Itselle ainakin erittäin tärkeää!!