M
"mimosa"
Vieras
Päätimme miehen kanssa, että kerromme raskaudesta ns. julkisesti vasta rakenneultran jälkeen. Se oli eilen. (Lähimmille tietysti olemme kertoneet jo nt-ultran jälkeen.) Tänään kerroin sitten töissä, ensin esimiehelleni ja sen jälkeen samoja töitä tekevälle kollegalleni. Reaktiot menivät aivan "päälaelleen" - miespuolinen pomoni ilahtui silminnähden ja onnitteli vilpittömästi, sen sijaan naispuolinen kollegani (5-kymppinen, jolla omat lapset jo aikuisia) katsoi hyytävästi, yritti hymyn tapaista ja kalsean, muodollisen onnittelun jälkeen töksäytti erittäin paheksuvasti, että MIKSI en ole kertonut ajoissa?!
Häkellyin reaktiosta täysin ja totesin että koska sovimme näin mieheni kanssa.. TOIVOTTAVASTI sinulle nyt sitten löytyy nopeasti SIJAINEN jonka ehdit PEREHDYTTÄÄ! Vuosien varrella olen itse tuurannut häntä pitkiä aikoja (leikkauksien jälkeen sairaslomia yms.) joten luulisi, ettei hänelle tule ensimmäisenä tuommoinen asia mieleen.. mutta niinpä vain tuli. Todella ala-arvoista.
Häkellyin reaktiosta täysin ja totesin että koska sovimme näin mieheni kanssa.. TOIVOTTAVASTI sinulle nyt sitten löytyy nopeasti SIJAINEN jonka ehdit PEREHDYTTÄÄ! Vuosien varrella olen itse tuurannut häntä pitkiä aikoja (leikkauksien jälkeen sairaslomia yms.) joten luulisi, ettei hänelle tule ensimmäisenä tuommoinen asia mieleen.. mutta niinpä vain tuli. Todella ala-arvoista.