Kiva opettaa lapsi siihen, että mikään ei pidä mitä sanotaan

["vieras"]

Tämä pätee veljeni perheessä heidän 2,5v ikäisensä kanssa oikeastaan kaikessa. Mutta tänään kahvipöydässä lapsi sai koko ajan uusia herkkuja eteensä, kun pyysi lisää vaikkei ollut syönyt edellisiäkään. Sitten taas pyysi uutta, vaikka suu, käsi ja lautanen oli täynnä keksiä, pullaa ja karkkia ja minä sanoin, että lautanen pitää syödä ensin tyhjäksi ja että ei saa ottaa lisää ennen kuin on vanhat syöty. Mutta lapsi pyysi lisää, minä toistin mitä olin jo sanonut, mutta vanhemmat antoi silti uutta.

Keskenhän ne toki aina jää. Ja aina sama juttu ja kaikessa. Viimeksi laitettiin kesken jääneet roskiin ja annettiin uutta.

Tuo pätee tietysti muissakin kuin syömisissä eli ensin vanhemmat sanoo jotain, mutta silti ei toimi kuten ovat sanoneet. Lapsi siis tietää, että ihan sama mitä sanotaan niin se ei päde.

Mielestäni vain, kun ollaan kylässä niin pitäisi ainakin se kyläpaikan "emännän" sana riittää, että sitten ei tosiaan oteta lisää jos lautanen on jo piukassa. Vai sopiiko tässäkin kohtaa vanhempien tehdä kuten itse parhaaksi katsoo?

 

["tii-"]

Tilanteen muuttaminen on veljesi ja hänen vaimonsa käsissä. Enpä tiedä mitä voisit tehdä muuta kuin täräyttää totuuden vanhemmille, mutta sitä ei välttämättä haluta kuulla. Todella tympeää, että sinun tarjoilujasi "turhaan" kuluttavat roskikseen asti, itse en ottaisi lisää, jos tietäisin että emäntä joutuu heittämään ne roskiin enkä antaisi lapsellenikaan liikaa.

Jospa ensi kerralla tarjoaisit vain yhtä sorttia, niin ei ainakaan olisi liikaa houkutuksia lapselle.

 

["alkup"]

Asiasta on siis ollut puhettakin, mutta vaikka tietävät nin eivät silti tunnu edes yrittävän muuttaa asiaa. Touhu vaan menee tietysti tuosta ainoastaan pahemmaksi, kun lapsi kasvaa.

 

["vieras"]

Oi voi, ennustan ongelmia perheelle.

VAnhemman tehtävä on tuottaa lapselle pettymyksiä turvallisessa ympäristössä. Ilmeisesti nämä vanhemmat eivät kestä lapsen kiukkua ja vihaa ja sitä tunnetta, jonka lapsen kiukku herättää vanhemmassa. Kannattaisi opetella nyt eikä murkkuna.. Toki kahvipöydässä tai juhlissa tulee itse kunkin varmasti vähän enemmän pehmiteltyä, ettei nousisi juuri kauhein uhmakohtaus nolossa paikassa, mutta ei nyt sentään tuollaista.

 

[Micosa]

[QUOTE="vieras";25009550]Tämä pätee veljeni perheessä heidän 2,5v ikäisensä kanssa oikeastaan kaikessa. Mutta tänään kahvipöydässä lapsi sai koko ajan uusia herkkuja eteensä, kun pyysi lisää vaikkei ollut syönyt edellisiäkään. Sitten taas pyysi uutta, vaikka suu, käsi ja lautanen oli täynnä keksiä, pullaa ja karkkia ja minä sanoin, että lautanen pitää syödä ensin tyhjäksi ja että ei saa ottaa lisää ennen kuin on vanhat syöty. Mutta lapsi pyysi lisää, minä toistin mitä olin jo sanonut, mutta vanhemmat antoi silti uutta.

Keskenhän ne toki aina jää. Ja aina sama juttu ja kaikessa. Viimeksi laitettiin kesken jääneet roskiin ja annettiin uutta.

Tuo pätee tietysti muissakin kuin syömisissä eli ensin vanhemmat sanoo jotain, mutta silti ei toimi kuten ovat sanoneet. Lapsi siis tietää, että ihan sama mitä sanotaan niin se ei päde.

Mielestäni vain, kun ollaan kylässä niin pitäisi ainakin se kyläpaikan "emännän" sana riittää, että sitten ei tosiaan oteta lisää jos lautanen on jo piukassa. Vai sopiiko tässäkin kohtaa vanhempien tehdä kuten itse parhaaksi katsoo?[/QUOTE]


Meillä jos ei sana riitä vien tarjottavat pois ja se siitä. Ei sitten ota kukaan, jos pelleilemään aletaan.

 

["vieras"]

Sinä määräät omassa kodissasi. Mä olisin varmaan sanonut niille vanhemmillekin näin:
Minä sanoin että uutta keksiä ei oteta jos edellisiä ei ole syöty, sitten sitä ei oteta. Pistäkääpäs ne keksit lautaselle.

 

["alkup"]

[QUOTE="vieras";25009650]Oi voi, ennustan ongelmia perheelle.

VAnhemman tehtävä on tuottaa lapselle pettymyksiä turvallisessa ympäristössä. Ilmeisesti nämä vanhemmat eivät kestä lapsen kiukkua ja vihaa ja sitä tunnetta, jonka lapsen kiukku herättää vanhemmassa. Kannattaisi opetella nyt eikä murkkuna.. Toki kahvipöydässä tai juhlissa tulee itse kunkin varmasti vähän enemmän pehmiteltyä, ettei nousisi juuri kauhein uhmakohtaus nolossa paikassa, mutta ei nyt sentään tuollaista.[/QUOTE]

Niin ja minä en laske meidän perhettä paikaksi, jossa ei voisi järjestää sitä uhmakohtaustakin. Nähdään kuitenkin 1-2 kertaa viikossakin eli ollaan lapsellekin ihan tuttu perhe. Tyttö on ollut meillä ekan kerran 6viikkoisena yötä ja sen jälkeen monta kertaa.

Mutta juuri tuota se on, että ei kestetä kiukkua. Itse tässä kerran kahvipöydässä otin "väkisin" tytön kädestä pyyhekumit pois, kun leikki niillä herkkujen seassa ja sanoin, että ne ei kuulu kahvipöytään. Meinasivat tuskastua, veljenikin jopa sanoi, että eikö se nyt olisi saanut niitä pitää. Kiukku asiasta kesti 15sekunttia eikä ollut niin ylitsepääsemätöntä etteikö niin tosiaan voisi tehdä vaikka pressan kahvipöydässä. Minä vain totesin lapselle, että nämä ei kuulu kahvipöytään ja otin ne pois.