Kiva äitini.

[PahaSilmä]

Mä en tajuu, mikä äidillä taas on. Mä olin menossa kampaajalle ja pohdin, josko leikkauttaisin etutukan ja kysyin, oliko se viimeksi hyvä. Se sanoi mulle jotenkin että sehän kasvaa heti pois ja kysy kampaajalta, että mitä sun tukkaas edes saa, kun on niin ohut.

Se väittää, että mun tukka on ollut joskus paljon paksumpi, muka yhtä paksu, kuin siskon tytöllä, jonka hiuslaatu on aivan erilainen kuin minun. Ja sillä on tukka ainakin 3 kertaa paksumpi, kuin minulla. :\|

Nyt kun olin sit käynyt kampaajalla, äiti sanoi, että no on toi ihan hyvä, onneksi ei laitettu sitä punaista, se ei sulle sovi ollenkaan. Ihan kiva, mutta silloin kun se oli punainen, niin kehui kovasti.

Siskon tyttö kertoi iloissaan, että hänellä on alkanut kuukautiset. (siskon tyttö on tosi ihana 14 vuotias, tosi kaunis ja hoikka, normaalikokoinen, isompi, kuin minä ja minun sisko kuitenkin, me ollaan hirveän pieniä. Tyttö ei missään nimesssä ole lihava, vaan ennemmin laiha.)

Äiti sanoi siskon tytölle, että vihdoin, onhan sulla jo tota rasvakerrosta riittämiin.

Äiti saattaa ihmetellä suureen ääneen sitä, että siskon tyttö painaa enemmän, kuin enonsa, joka painaa naurettavat 56 kiloa.

Ja äiti ei itse ole todellakaan mikään hoidetun näköinen, vaan tukka repsottaa ja on harson ohut, ryhti on surkea ja ilme tympeä. Mutta mikä sitä vaivaa, miksi se on tommonen?

 

[Panthera leo]

vaihdevuodet?

 

[PahaSilmä]

\

vaihdevuodet?

Äiti on jo yli kuudenkymmenen, vaihdevuodet kai olleet jo. Mutta se on todella ilkeä. Poikia se vaan kehuu, mutta minua ja siskoa pitää koko ajan olla jotenkin nyppimässä ja mollaamassa. Ja iskälle huutaa ihan jatkuvasti.

Ei niinku jaksais. Välillä tuntuu, että tapan itseni, että se tajuais, mitä se tekee muille.

 

[taustalla]

No oletkos sanonut sille kuinka paha mieli tollaisesta tulee? Vai surkutteletko vaan selän takana?

 

[PahaSilmä]

\

No oletkos sanonut sille kuinka paha mieli tollaisesta tulee? Vai surkutteletko vaan selän takana?

Olen. Mulla oli semmonen kausi, jolloin aina sanoin. Ei se koskaan ymmärtänyt, miksi minulle tuli paha mieli. se aina selitti vaan, ettei se mitään tarkottanutkaan ja nauro päälle niin että mieli oli entistä pahempi. joskus se alko huutamaan ja joskus itkemään. Anteeksi se ei osaa pyytää eikä varsinkaan lopettaa.

Siis se ei osaa käyttäytyä ollenkaan.

Aina, jos sanon, että minun tuli paha mieli, saan pahan mieleni takaisin satakertaisena ja sitten minut vielä syyllistetään siitä. Oikeasti tähän ei enää varmaan auta muuta kuin se, että kuolen pois.

 

[Mamale]

Olisko hänellä paha olla? Ja purkaa sen sitten teihin? Jos esim. on avioliitossaan tyytymätön kun huutaa isällennekin..? :\|

 

[Panthera leo]

\

\

vaihdevuodet?

Äiti on jo yli kuudenkymmenen, vaihdevuodet kai olleet jo. Mutta se on todella ilkeä. Poikia se vaan kehuu, mutta minua ja siskoa pitää koko ajan olla jotenkin nyppimässä ja mollaamassa. Ja iskälle huutaa ihan jatkuvasti.

Ei niinku jaksais. Välillä tuntuu, että tapan itseni, että se tajuais, mitä se tekee muille.

höpö höpö! pois tuollaset puheet! :hug: Pidä välimatkaa äitiisi, jos se auttais asiaa.

 

[taustalla]

Otappa vähän etäisyyttä ätiisi, eihän tollasta erkkikään kattele!

 

[PahaSilmä]

\

Olisko hänellä paha olla? Ja purkaa sen sitten teihin? Jos esim. on avioliitossaan tyytymätön kun huutaa isällennekin..? :\|

On tietysti, ainahan sen on ollut paha olla. Eikä ole kyllä ihme, ettei avioliittokaan oikein onnistu. Jos mä oisin mun miehelle semmonen, niin se ois lähtenyt ajat sitten.

Äiti on niitä, jotka nolaa miehensä kahvipöydässä kertomalla, ettei mies osaa mitään ja että kuinka mies ei muista mitään ja rikkoo kaiken.

 

[MargeSimpson]

\

\

No oletkos sanonut sille kuinka paha mieli tollaisesta tulee? Vai surkutteletko vaan selän takana?

Olen. Mulla oli semmonen kausi, jolloin aina sanoin. Ei se koskaan ymmärtänyt, miksi minulle tuli paha mieli. se aina selitti vaan, ettei se mitään tarkottanutkaan ja nauro päälle niin että mieli oli entistä pahempi. joskus se alko huutamaan ja joskus itkemään. Anteeksi se ei osaa pyytää eikä varsinkaan lopettaa.

Siis se ei osaa käyttäytyä ollenkaan.

Aina, jos sanon, että minun tuli paha mieli, saan pahan mieleni takaisin satakertaisena ja sitten minut vielä syyllistetään siitä. Oikeasti tähän ei enää varmaan auta muuta kuin se, että kuolen pois.

No äläs nyt :hug: mun äiti ja sisko samanlaisia. Äiti oli pitkään. Siskon kanssa mulla ja mun veljellä oli välit ok, mutta just toissapäivänä mun veli sanoi, että ei enää jaksa nähä mun siskoa, se negatiivisuus on niin rasittavaa. Mäkin haluisin siskoni kanssa olla väleissä, mutta siitä näkee jo kauas että sitä veetuttaa jatkuvasti ja niin alkaa itseäkin, kun hetken sen seurassa on :xmas:
niin ja mun veli oli sanonut siitä meidän äidille, että sisko on koko ajan tosi negatiivinen, ei jaksa nähdä sitä. Äiti oli tietysti että no ei tosiaan oo :xmas: <br><br>

 

[taustalla]

\

\

Olisko hänellä paha olla? Ja purkaa sen sitten teihin? Jos esim. on avioliitossaan tyytymätön kun huutaa isällennekin..? :\|

On tietysti, ainahan sen on ollut paha olla. Eikä ole kyllä ihme, ettei avioliittokaan oikein onnistu. Jos mä oisin mun miehelle semmonen, niin se ois lähtenyt ajat sitten.

Äiti on niitä, jotka nolaa miehensä kahvipöydässä kertomalla, ettei mies osaa mitään ja että kuinka mies ei muista mitään ja rikkoo kaiken.

aika katkeralta akalta kuulostaa. sori. Miten isäsi jaksaa? Oletteko te kaikki jotekin alistuneita tuon hirmun huonon käytöksen alle?

 

[Mamale]

\

\

Olisko hänellä paha olla? Ja purkaa sen sitten teihin? Jos esim. on avioliitossaan tyytymätön kun huutaa isällennekin..? :\|

On tietysti, ainahan sen on ollut paha olla. Eikä ole kyllä ihme, ettei avioliittokaan oikein onnistu. Jos mä oisin mun miehelle semmonen, niin se ois lähtenyt ajat sitten.

Äiti on niitä, jotka nolaa miehensä kahvipöydässä kertomalla, ettei mies osaa mitään ja että kuinka mies ei muista mitään ja rikkoo kaiken.

:hug: Tiedän yhden perheen jossa on hieman samankaltainen äiti. Jo parinkymmenen vuoden ajalta heidät tunnen/tiedän ja silti esim. vanhemmat ovat yhdessä eivätkä eroa. Ja mielestäni siinä perheessä eivät lapsetkaan voi hyvin vaikka kaikki jo aikuisiässä ovatkin. Moneen vuoteen en heitä ole nähnyt mutta tuli tästä jutusta vaan mieleen..
Tsemppiä sinulle; älä anna äitisi vaikuttaa tuossa määrin elämääsi että ihan noin synkkiä mietteitä tarvisi miettiä.. sinulla on oma elämäsi ja kaikki mahdollisuus tehdä siitä juuri sellainen mikä tuo sinulle onnen. :flower:

 

[Miuski]

Meidän äiti on kanssa aika mahdoton.. Ei esim. käy siskollani kylässä, koska siellä on koirankarvoja!! Meillä ei käynyt vanhassa kodissa, koska siellä haisi pahalta (!!!????).. Kukaan muu ei hajusta kyllä valittanut.. Kun siskon 10kk vauva oli äidilläni yökylässä, ei äiti antanut lämmitä ruokaa vauvalle ollenkaan, kun on niin pullukka.. Mun painoa äiti on vahtinut aina ja huomatutellutkin ihan ronskisti. Toisaalta, siskoni on laihtunut viime aikoina, niin sekään ei äidille kelpaa. Juttuja voisi jatkaa vaikka miten pitkälle...

Mun ratkaisu on ollut se, että en pidä äitiin paljoakaan yhteyttä enkä ole omia lapsiani jättänyt hänelle koskaan hoitoon. Mun ei tarvitse hänen takia mieltäni pahoittaa eikä lapsiani saattaa alttiiksi hänen mielenheittelyilleen...

 

[tuisku77]

Mä olen jo aikoja sitten ottanut välietäisyyden tarkoituksella siskooni, kannattaa. Me kun ei pystyttä varttia olemaan saman pöydän ääressä etten kiristelisi hampaita.. Niin erilaisia ollaan ja tullaan olemaan. Osasyynä varmasti, että hän aina ollut lapseton sinkku ja ikää tulee kesällä 28v...

 

[PahaSilmä]

Isä parka. En tiedä, miten se jaksaa. Yks päivä se tuli meille käymään ja jo ovella alkoi huutamaan siitä, millainen äiti on taas ollut. Niinkuin se olisi minun vika. Minä olen aina ollut heidän välissä jonain ihme pomppona, jonka tarkoitus on korjata heidän välit. Ehdotin isälle avioliittoleiriä, mutta minkäs teet, eihän isä halua itsekkään, että mikään muuttuu.

ne ei voi tajutra, miks mä aina jotenkin sekoon ja tappelen kaikkien kanssa, ei ne tajua kai, että olen ihan hajalla.

 

[MargeSimpson]

\

Isä parka. En tiedä, miten se jaksaa. Yks päivä se tuli meille käymään ja jo ovella alkoi huutamaan siitä, millainen äiti on taas ollut. Niinkuin se olisi minun vika. Minä olen aina ollut heidän välissä jonain ihme pomppona, jonka tarkoitus on korjata heidän välit. Ehdotin isälle avioliittoleiriä, mutta minkäs teet, eihän isä halua itsekkään, että mikään muuttuu.

ne ei voi tajutra, miks mä aina jotenkin sekoon ja tappelen kaikkien kanssa, ei ne tajua kai, että olen ihan hajalla.

Ei sun tarvitse mitä vaan kestää, vain siksi että sattuvat olemaan vanhempasi :hug: jos oma jaksaminen alkaa olla lopussa, ja tuo vaikuttaa sun omaankin perheeseen, välimatkaa suosittelen... :hug:

 

[taustalla]

Joo, meidän äiti kans sanoo suoraan mitä ajattelee. Mikä on musta ihan ok. Jotenkin mun korvaan toi ei kuulostanut hirveen erikoiselta tai kamalalta.

 

[harmaana nyt]

Onks meil yhteinen äiti ap:n kans?
-toi kuullosti nimittäin niin tutulta...

Mä asun mutsin kans samalla paikkakunnalla ja hän on oikeestaan mun ainoo tukiverkko (oon yh ja mun isä on kuollut) mut silti yritän vähän repiä välimatkaa kun en oikeesti enää jaksa kuunnella sitä jatkuvaa arvostelua ja mollaamista... :/ \|O

 

[MargeSimpson]

\

Joo, meidän äiti kans sanoo suoraan mitä ajattelee. Mikä on musta ihan ok. Jotenkin mun korvaan toi ei kuulostanut hirveen erikoiselta tai kamalalta.

Onhan se hyvä että sanoo suoraan, mutta jatkuva mollaaminen, negatiivisuus, vähättely jne. on älytöntä eikä kenenkään tarvii sitä jaksaa loputomiin. Normaali keskustelu ja suoraan sanominen on ihan eri asia.

 

[Ärrimurri]

:hug:
Meidän äiti on vähän saman tyylinen. Mun hiuksia se arvostelee joka kerta kun näkee, arvostelee sitä, kun mun mies joutuu tekemään kotihommia, arvostelee meidän asunnon sotkuisuutta (ja joskus alkaa siivoamaan kun on käymässä)... Ja se on päästänyt suustaan semmoisia loukkauksia, ettei moni oikein pysty edes niitä uskomaan todeksi. Mutta koska tuota on jatkunut melkein koko elämäni, osaan suhtautua siihen jo aika huumorilla. Jätän sen jutut aivan omaan arvoonsa enkä vaan välitä. Vaikka joskus se tietty on hankalaa. Jos äiti vaikka huomaa, että suutun tai loukkaannun, se tuntuu vaan ilahtuvan ja nauraa mulle. Kannattaa yrittää ottaa huumorilla, tehdä "vitsi" koko ihmisestä, naureskella kavereitten kanssa sen jutuille... Sellasia keinoja minä käytän.

 

[taustalla]

\

\

Joo, meidän äiti kans sanoo suoraan mitä ajattelee. Mikä on musta ihan ok. Jotenkin mun korvaan toi ei kuulostanut hirveen erikoiselta tai kamalalta.

Onhan se hyvä että sanoo suoraan, mutta jatkuva mollaaminen, negatiivisuus, vähättely jne. on älytöntä eikä kenenkään tarvii sitä jaksaa loputomiin. Normaali keskustelu ja suoraan sanominen on ihan eri asia.

No ei tietenkään jatkuva mollaaminen oo kivaa. Mut ei hiuksista ja niiden sopivuudesta keskustelu oo musta mollaamista. Ehkä oon jotenkin vinksahtanut kun en koe sitä mollaamisena vaan ihan mielipiteen kertomisena varsinkin kun sitä kysytään.

 

[PahaSilmä]

\

Joo, meidän äiti kans sanoo suoraan mitä ajattelee. Mikä on musta ihan ok. Jotenkin mun korvaan toi ei kuulostanut hirveen erikoiselta tai kamalalta.

Sun mielestä se on suoraan sanomista, että sanoo lihavaksi tyttöä, joka ei ole lihava? tai onko suoraan sanomista se, että ensin punainen tukka on hyvä ja sitten seuraavalla kerralla se onkin kamala?

Mitä suoraansanomista tuo muka on?

 

[PahaSilmä]

Tuntuu melkein, että oma äiti olisi kateellinen minulle. Ja kun sillä ei ole mitään käytöstapoja muutenkaan, saattaa alkaa yhtäkkiä keittiössä vaihtamaan vaatteita, kun mieheni tai siskon mies on paikalla. sit siinä pomppii nolot harmaat nylon-sukkahousut jalassa ja rintsokoillaan.

Ei hävettäis niin paljoa, jos sen alusvaatteet ois ees nättejä.

 

[MargeSimpson]

\

\

\

Joo, meidän äiti kans sanoo suoraan mitä ajattelee. Mikä on musta ihan ok. Jotenkin mun korvaan toi ei kuulostanut hirveen erikoiselta tai kamalalta.

Onhan se hyvä että sanoo suoraan, mutta jatkuva mollaaminen, negatiivisuus, vähättely jne. on älytöntä eikä kenenkään tarvii sitä jaksaa loputomiin. Normaali keskustelu ja suoraan sanominen on ihan eri asia.

No ei tietenkään jatkuva mollaaminen oo kivaa. Mut ei hiuksista ja niiden sopivuudesta keskustelu oo musta mollaamista. Ehkä oon jotenkin vinksahtanut kun en koe sitä mollaamisena vaan ihan mielipiteen kertomisena varsinkin kun sitä kysytään.

Tää tais olla aapeelta vaan yks esimerkki..? Sain sen käsityksen että tuota on jatkunut jo pitkään...

 

[taustalla]

\

\

Joo, meidän äiti kans sanoo suoraan mitä ajattelee. Mikä on musta ihan ok. Jotenkin mun korvaan toi ei kuulostanut hirveen erikoiselta tai kamalalta.

Sun mielestä se on suoraan sanomista, että sanoo lihavaksi tyttöä, joka ei ole lihava? tai onko suoraan sanomista se, että ensin punainen tukka on hyvä ja sitten seuraavalla kerralla se onkin kamala?

Mitä suoraansanomista tuo muka on?

Sanoiko että oli lihava vai pohtiko että oliko tarpeeksi rasvaa että kuukautiset voi alkaa? Mitä tukkaan tulee niin ehkä ei muista että se näyttää sulla hienolta, eikä kamalalta. On mun äiti ainakin jälkeenpäin sanonut että se permanentti oli ihan hirvee sun päässä vaikka silloin kun sen otin niin se oli ihan hieno muka, oli silloin kai jotain kohteliaisuutta. Mut enhän minä ole sinä enkä ajattelekaan että ajattelisit samalla lailla tai kokisit asiat samalla tavalla kuin minä. Enkä tosiaan sano että tuohtumuksesi olisi aiheeton. Kerroin vain että äitini on samantyylinen kuin sinun, mutta oma kokemukseni hänen tavastaan sanoa on erilainen.