Kiusatun tarina ja tämä päivä

[Kiusattu "voittaja"]

Löytyykö palstalta muita koulukiusattuja? Minkälainen teidän tarinanne on? Oletko tänä päivänä päässyt yli kiusaamisesta? Miten elämä vei sinua ja tiedätkö, mitä kiusaajillesi nykyään kuuluu?

Minua kiusattiin yläasteella. Olin jonkin verran ylipainoinen ja hyvä oppilas, joka ei polttanut tai juopotellut. Jostain syystä minut otti silmätikukseen kaksi vuotta vanhempaa tyttöä ja yksi ikäiseni tyttö, joka liikkui näiden kahden kanssa. Lisäksi mukana oli pienemmässä määrin (lähinnä kannustajia) vanhempia poikia. Minua tönittiin, haukuttiin ja minusta keksittiin perättömiä huhuja. Jotkut huhut ja juorut jopa koskettivat muuta perhettäni ja aiheuttivat harmia myös heille.

Nyt kun 30 vuotta alkaa pikkuhiljaa olemaan taulussa on mielenkiintoista miettiä näitä asioita uudestaan ja aikuisen näkökulmasta. Olen itse ollut menestyvä yrittäjä jo 5 vuotta ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Laihduin parikymppisenä reilut 20kg ja olen niissä mitoissa pysynyt (normaalipainoinen). Ulkonäöltäni olen ehkä ns. keskivertoa paremmin siunattu, mutta en mikään missi edelleenkään. Minulla on onnellinen avioliitto, omistusasunto ja velkaa vain vähän. Laaja ystäväpiiri sekä hyvät välit perheeseeni.

Ja ne kiusaajani... Yksi tytöistä sai ensimmäisen lapsensa 18-vuotiaana ja on nyt kolmen lapsen äiti. Kahdella vanhemmalla lapsella on eri isä kuin nuorimmalla ja äiti on yksinhuoltaja nykyään. Töissä hän on ilmeisesti osa-aikaisena kotipaikkakuntani Siwassa. Toinen niistä vanhemmista tytöistä on sinkku ja asuu samassa pikkukaupungissa kuin minä. Mitä nyt näin ulkopuolisen silmin on tuota menoa seurannut niin aika moista ryyppäilyä ja juhlimista se tuntuu olevan. Työpaikasta en tiedä tarkemmin, mutta ajaa ainakin vielä 80-luvun corolalla, joten mitään päätä huimaavaa ei liene. Oman ikäiseni kiusaajatyttö menehtyi joku 6 vuotta sitten yliannostukseen.

Ja jos jollekin ei vielä tästä viestistä avautunut niin kyllä, olen erittäin vahingoniloinen kiusaajieni "kohtaloista". Ja en tunne pätkääkään huonoa omatuntoa siitä, että nautin kun heillä ei mene niin hyvin kuin minulla. Se kahden vuoden helvetti mitä minä koin mielestäni oikeuttaa tunteeni.

 

[Antsku]

Sulla on oikeus sun omiin tunteisiin!
...Mutta yhtään kiusaajiasi parempi ihminen et näemmä ole.

 

[huono]

provo

 

["aapee"]

Sulla on oikeus sun omiin tunteisiin!
...Mutta yhtään kiusaajiasi parempi ihminen et näemmä ole.

Kuinka niin? Perustele. Olenko tällä kirjoituksella aiheuttanut näille kiusaajilleni (tai niille kahdelle, jotka vielä ovat täällä) pahaa oloa tai kärsimystä? tekeekö se minusta samanlaisen huonon ihmisen, että olen pääni sisällä vahingoniloinen? Eikö nyt kuitenkin liikuta ihan PIKKUSEN eri sfääreissä kun kirjoitetaan nimettömästi nimettömistä ihmisistä netissä kuin että tehdään pilkkaa ihmisestä kasvotusten 2 vuotta putkeen?

Huomaa, että sinua ei ole paljon kiusattu.

 

[Freiya]

Täällä yks koulukiusattu. Kiusaaminen alkoi jo päiväkodissa koska en tuntenut isääni. Kiusaamista jatkui koko ala-asteen ja suurimman osan yläasteesta koska olin niin ruma, läski ja erilainen kuin muut. Loput yläasteesta olinkin kiusaamisen kohde siksi että jouduin lastenkotiin.
Kyllähän siitä nyt pikkhiljaa olen päässyt yli, ainoa harmi mikä siitä on pysyväksi jäänyt on pelko/kammo teini-ikäisiä kohtaan, mikä sitten taas saattaa joskus aiheuttaa paniikkikohtauksia esim kauppakeskuksissa tms. Niin ja tietysti helvetin huono itsevarmuus mikä ei tunnu paranevan millään...

 

["aapee"]

provo

Oletko sitä mieltä, ettei kukaan kiusattu voi menestyä elämässään vai että on mahdotonta, että kiusaajilla ei menekään elämä niin hienosti? Pidätkö täytenä mahdottomuutena, että joku voisi kuolla huumeiden yliannostukseen nuorena? Vai sitä, että nämä asiat ovat kaikki tapahtuneet samassa kuvassa? Kirjoitin tarinani tänne, koska haluan kuulla muiden tarinoita kiusaamisesta. Ja toivoisin lukevani edes muutamia, joissa kiusaajat ovat saaneet ns. sitä mitä tilasivat.

 

[Onnea ap]

Onnea ap. Sinun tarinasi kertoo sen että jouduit vain jossakin vaiheessa elämää käytöshäiriöisten ihmisten silmätikuksi. Olet todellakin voittaja, sillä sinua ei nujerrettu. Ja, eihän sinussa koskaan alunperinkään mitään vikaa ole ollutkaan. Vika oli ja on niissä kiusaajissa.

Nostan kanssasi malja sille että tuollainen kiusaajaluuseri katosi tältä pallolta ottamalla yliannostuksen. Varmaan niin paras hänelle itselleekin kuin jatkaa kärsiimystaivaltaan ja yrittäen vahingoitaa sivullisia viattomia ihmisiä. Näin sanon vaikka miua itseäni ei ole koskaan kiusattu.

 

[mun mielipide]

Kiusaajat pitäisi tappaa. Jos tuhoaa toisen elämän, niin ei ole enää minkään arvoinen.

 

["Totuus"]

Kyllähän se niin on että ap on kiusaajiaan parempi ihminen.
Jokainen joka ei kiusaa on parempi ihminen kuin sellainen joka kiusaa toisia.

Ap on tosi hyvä ihminen kun puhuu tästä asiasta ja tuo sen julkisuuteen.

 

[viertty]

Sulla on oikeus sun omiin tunteisiin!
...Mutta yhtään kiusaajiasi parempi ihminen et näemmä ole.

Koulukiusaajat ansaitsevat kaiken paskan mikä maa päällään kantaa. Moisia sadisteja ei saisi tähän maailmaan syntyä. Hitlerkin oli heihin verrattuna lempeä.

 

["xxxx"]

Kiusaajat tarvitsevat terpaiaa. Jos terapia ei auta niin jotakin järeämpää. Siis psykopaatteja ne ovat, ne jotka järjestelmällisesti kiusaavat muita.

 

[vieras*]

pienipalkkaisuus tai yksinhuoltajuus ei tarkoita samaa kuin huonosti elämässä menestynyt luuseri :snotty:

 

[veranta]

Toisten kiusaaminen on sairaus, joka yleensä estää kiusaajaa menestymään elämässään. Eli ap:n kertoma on aika tavanomaista.

Jos kiusaajat eivät onnistu tuhoamaan kiusattuaan, niin hän ponnistaa yleensä ja usein paljon korkeammalle kuin muut.

 

[köh]

pienipalkkaisuus tai yksinhuoltajuus ei tarkoita samaa kuin huonosti elämässä menestynyt luuseri :snotty:

No kyllä se tarkoitaa. Se tarkoittaa että ei ole älytty opiskella kunnon ammattia, aivot ei ole rittäneet. Ja yksinhuoltajuus tarjoittaa tässä tapauksesa että psykoottisuus on estänyt normaalin parisuhteen. Niin se kiusaajilla vaan menee.

 

[noloo]

[QUOTE="aapee";29503452]Oletko sitä mieltä, ettei kukaan kiusattu voi menestyä elämässään vai että on mahdotonta, että kiusaajilla ei menekään elämä niin hienosti? Pidätkö täytenä mahdottomuutena, että joku voisi kuolla huumeiden yliannostukseen nuorena? Vai sitä, että nämä asiat ovat kaikki tapahtuneet samassa kuvassa? Kirjoitin tarinani tänne, koska haluan kuulla muiden tarinoita kiusaamisesta. Ja toivoisin lukevani edes muutamia, joissa kiusaajat ovat saaneet ns. sitä mitä tilasivat.[/QUOTE]

Sepitit kiusatun päiväunen. Oikeassa elämässä kiusaajat ovat menestyjä ja yritysjohtajia ja kiusatut kotiäitejä ja yksinhuoltajia.

 

[vieras*]

No kyllä se tarkoitaa. Se tarkoittaa että ei ole älytty opiskella kunnon ammattia, aivot ei ole rittäneet. Ja yksinhuoltajuus tarjoittaa tässä tapauksesa että psykoottisuus on estänyt normaalin parisuhteen. Niin se kiusaajilla vaan menee.

matalapalkka-aloilla ei ole sen enempää kiusaajia kuin muillakaan aloilla eikä yksinhuoltajissakaan kiusaajat ole mitenkään yliedustettuina.
Hyvin usein ne kiusatut jättävät opinnot vähiin koska eivät pysty opiskelemaanja parisuhteetkin kärsivät kunvähintään toisena osapuolena on rikkinäinen ihminen jonka itsetunto on yhtä korkea kuin lapamadolla.

 

[Freiya]

Koulukiusaajat ansaitsevat kaiken paskan mikä maa päällään kantaa. Moisia sadisteja ei saisi tähän maailmaan syntyä. Hitlerkin oli heihin verrattuna lempeä.

No vaikka hakkaaminen, töniminen, tavaroiden varastaminen ja pään vessanpöntössä uittaminen on munkin mielestä todella ilkeää, en mä nyt silti vertaisi koulukiusaajia mieheen joka on vastuussa miljoonien ihmisten kuolemasta :snotty:

 

[tosinolooo]

Harva kiusaaja menestyy oikeasti. Ajatelkaa vaikka Kirsi Saloa, joka on julkistautunut koulukiusaajaksi. Kiusanneensa köyhää kaveria jota isä pahoinpiteli. No, Kirsillä itselläänhän ei ollut kai isää ollenkaan? Vai? Ja Kirsi itse oli köydästä perheestä jolla ei riittänyt rahaa ruokaan. Oliko kiusaamisen taustalla oma häpeä, epätasapaino ja onnettomuus?
Onko Kirsi menestynyt? No ei. Eronnut,jätetty, menettänyt rahat pörssiromahduksessa. Tasapainoinen terve elämä on kaukana.
Joku kiusaaja voi talloa tiensä vaikka yritysjohtajaksi, mutta kiusaajan luonne estää onnellisuuden ja normaalin tasapainoisen elämän. Ei kiusaaja osaa koskaan olla tyytyväinen, vaan aina kadehtii toisia josta seuraa yrityksiä kiusata muita vielä aikuisiälläkin. tosi noloa.

 

[Freiya]

Sepitit kiusatun päiväunen. Oikeassa elämässä kiusaajat ovat menestyjä ja yritysjohtajia ja kiusatut kotiäitejä ja yksinhuoltajia.

Johtuisikohan siitä että usein kiusatut kaipaavat kamalan teini-iän jälkeen turvaa ja vakautta ja lähtevät sitten hakemaan sitä perustamalla perheen turhan nopeasti?

 

[vieras*]

Mulla ei ole hajuakaan, miten mun kiusaajilla on peruskoulun jälkeen mennyt, eikä kiinnostakaan. Yhden tapasin abivuonna, tuli juttelemaan ja oli nolon oloinen, ystävällinen. Käytös tuntui anteeksipyytävältä, vaikka hän ei koskaan niitä pahimpia kiusaajia ollut, vaikka liikkui niiden porukassa.

Mä en saa mitään vahingoniloa, vaikka kiusaajillani olisi nykyään "huono" työpaikka tai eivät olisi saavuttaneet jotain, mitä yleensä pidetään saavuttamisen arvoisena. En jaksa enkä halua kilpailla kenenkään kanssa. Elämä voi olla ihan hyvä ja onnellinen, vaikka olisi töissä siwassa. Mulla menee ihan hyvin, toivottavasti muillakin. Kyllä kiusaaminen jotain jälkiä jätti, mutta toisaalta teki minusta vahvemman. Pääsin pahimman yli tosi nopeasti, kun peruskoulu loppui ja menin lukioon, ja kiusaaminen loppui siihen paikkaan.

Toivottavasti ovat kasvaneet aikuisiksi, eivätkä jatka kiusaamista esimerkiksi työpaikoillaan.

 

[iu]

Ihan luonnollista tuntea vahingoniloa.

Mutta sujut menneisyytesi kanssa olet vasta sitten, kun se on sinulle yhdentekevä - kun kiusaajat eivät enää herätä sen enempää tunteita kuin kuka tahansa muu entinen koulutoveri. En tiedä, pitääkö tähän pyrkiä tai mitä hyötyä tästä on: viisaammat ovat väittäneet, että helpottaa omaa elämää.

Omakohtaisena kokemuksena voin kertoa, että keskeneräiset asiat tapaavat vaivata. Itsekin tunsin ajoittaisia vihan tunteita ja vahingoniloa sellaisia ihmisiä kohtaan, joilta olin joskus saanut huonoa kohtelua. Kun aikaa on kulunut, en heitä enää ajattele. Jos jossain joskus nähdään, sivuutan kuin kenet tahansa etäisesti tutun. Ehkäpä sitten olen antanut anteeksi, vaikka en tätä tietoisesti ole mitenkään yrittänyt. Tai sitten vain aika on tehnyt tehtävänsä.

Jos kiusaaminen on ollut pitkäkestoista ja / tai rankkaa, on vahingonilo ihan terve ja ymmärrettävä tunne. Mutta ei siihen kannata jäädä vellomaan loputtomasti (ja tuskin jäätkään).

 

[rimpila]

Nojoo.. Oon siitä veemäinen ämmä (ehti pää katkeroitua varmaan 7 vuoden aikana..) etten hirveesti symppaa niitä "kiusattuja", jotka vollaa koko aikuisiän menneistä ja pahimmillaan oikeuttavat oman kuspäisen käytöksen muiden, pienten lastenkin, tekemien asioiden varjolla..
Jos ei niistä yli pääse, ole kovettunut ja osannut hyödyntää voimavaroina aikuisiälle niin terapiaa kannattaa hankkia oman mielenrauhansa vuoksi.
Toki myönnän minäkin joskus verranneeni, naureskelleen ym entisille kiusaajille.. Mutta yritän muistaa pyrkimykseni parempaan "ihmisyyteen" mitä ko.henkilöt ja ilkkuminen ei sitä ole. Paria voisin jopa kiittää, sillä jtn meni minussa aikoinaan mutta tavallaan vahvistuin ja monet vastoinkäymiset olen selättänyt helpommin mitä "normaalisti" odotetaan..
Minä koin mm.fyysistä väkivaltaa kaiken muun "hauskan" lisäksi jonka vuoksi luokkaakin vaihdettiin kesken lukukauden opettajan kehotuksesta lopulta kerrankin, koska muuten olivat voimsttomia näille ns.paremman väen kiusaajalapsien suhteen.. Heikkona mietin itsariakin mutta tässä ollaan, entistä pahempana ja parempana reilut 20 vuotta myöhemmin.

 

[Laina elämää]

Minua on kiusattu ihan ekaluokasta asti-siihen saakka,kunnekka loppui peruskoulu.Ja koska en päässyt haluamaani opiskelupaikkaan ysin jälkeen,menin kymppi-luokalle.Eli mua on kiusattu 10 vuotta.

Mitäkö mulle jäi?Elinikäsiet arvet,haavat.Mä en usko kehenkään,mihinkään,en luota täysillä kehenkään.Mulle jäi arkuus ihmisiä kohtaan.Itsetunnoton.

Musta on lasten myötä tullut ärhäkkä naarasleijona,puutun pieneenkin kiusaamiseen (omia lapsiani on kiusattu,minä puutuin asiaan heti kovin ottein.Heidän omaa minää,itsetuntoa ei lytätä)tosi helposti.

Kiusaajistani en tiedä,mitä heille kuuluu-yksi on kuollut teini-ikäisenä.En nyt tunne mitään riemuvoittoa siitä,mutta en osannut surrakkaan,en tuntenut mitään kun kuulin asiasta.

Eteenpäin olen elämässäni mennyt,omasta mielestäni kohtuullisestikkin.

 

["fii"]

[QUOTE="xxxx";29503510]Kiusaajat tarvitsevat terpaiaa. Jos terapia ei auta niin jotakin järeämpää. Siis psykopaatteja ne ovat, ne jotka järjestelmällisesti kiusaavat muita.[/QUOTE]
Joskus paapomista paremmin auttaa kunnon opetus (tekniikka vapaa). Ne kiusaajat, kenellä on inhimillisyyden rippeitä siellä jossain kusen keskellä ymmärtää kyllä että ei hitto se muuten sattui, ja sattuupa tohonkin ketä kiusasin. Pyydänpä anteeksi ja otanpa opikseni. Todellakin vituttaa väärintekijöiden jatkuva hyysääminen, loputon ymmärtäminen, päänsilittely, tekojen kaunistelu ja uhrin mitätöinti. Olin itsekin koko peruskoulun välillä kiusattu mutta suurimmakai osaksi lähinnä syrjitty. Mutta kyllä sekin jätti jälkensä, saati sitten millaiset jälket ihan oikea kiusaaminen jättää...

Hyvä ap, nostan hattua.

 

[Hyvä ja paha käsi kädessä]

Tuo on selkeää katkeruutta etkä ole päässyt vielä yli selkeästikkään!
Mutta kyllä mäkin olisin vahingon ilonen jos olisin sinun tilanteessasi.