K
Kiusattu "voittaja"
Vieras
Löytyykö palstalta muita koulukiusattuja? Minkälainen teidän tarinanne on? Oletko tänä päivänä päässyt yli kiusaamisesta? Miten elämä vei sinua ja tiedätkö, mitä kiusaajillesi nykyään kuuluu?
Minua kiusattiin yläasteella. Olin jonkin verran ylipainoinen ja hyvä oppilas, joka ei polttanut tai juopotellut. Jostain syystä minut otti silmätikukseen kaksi vuotta vanhempaa tyttöä ja yksi ikäiseni tyttö, joka liikkui näiden kahden kanssa. Lisäksi mukana oli pienemmässä määrin (lähinnä kannustajia) vanhempia poikia. Minua tönittiin, haukuttiin ja minusta keksittiin perättömiä huhuja. Jotkut huhut ja juorut jopa koskettivat muuta perhettäni ja aiheuttivat harmia myös heille.
Nyt kun 30 vuotta alkaa pikkuhiljaa olemaan taulussa on mielenkiintoista miettiä näitä asioita uudestaan ja aikuisen näkökulmasta. Olen itse ollut menestyvä yrittäjä jo 5 vuotta ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Laihduin parikymppisenä reilut 20kg ja olen niissä mitoissa pysynyt (normaalipainoinen). Ulkonäöltäni olen ehkä ns. keskivertoa paremmin siunattu, mutta en mikään missi edelleenkään. Minulla on onnellinen avioliitto, omistusasunto ja velkaa vain vähän. Laaja ystäväpiiri sekä hyvät välit perheeseeni.
Ja ne kiusaajani... Yksi tytöistä sai ensimmäisen lapsensa 18-vuotiaana ja on nyt kolmen lapsen äiti. Kahdella vanhemmalla lapsella on eri isä kuin nuorimmalla ja äiti on yksinhuoltaja nykyään. Töissä hän on ilmeisesti osa-aikaisena kotipaikkakuntani Siwassa. Toinen niistä vanhemmista tytöistä on sinkku ja asuu samassa pikkukaupungissa kuin minä. Mitä nyt näin ulkopuolisen silmin on tuota menoa seurannut niin aika moista ryyppäilyä ja juhlimista se tuntuu olevan. Työpaikasta en tiedä tarkemmin, mutta ajaa ainakin vielä 80-luvun corolalla, joten mitään päätä huimaavaa ei liene. Oman ikäiseni kiusaajatyttö menehtyi joku 6 vuotta sitten yliannostukseen.
Ja jos jollekin ei vielä tästä viestistä avautunut niin kyllä, olen erittäin vahingoniloinen kiusaajieni "kohtaloista". Ja en tunne pätkääkään huonoa omatuntoa siitä, että nautin kun heillä ei mene niin hyvin kuin minulla. Se kahden vuoden helvetti mitä minä koin mielestäni oikeuttaa tunteeni.
Minua kiusattiin yläasteella. Olin jonkin verran ylipainoinen ja hyvä oppilas, joka ei polttanut tai juopotellut. Jostain syystä minut otti silmätikukseen kaksi vuotta vanhempaa tyttöä ja yksi ikäiseni tyttö, joka liikkui näiden kahden kanssa. Lisäksi mukana oli pienemmässä määrin (lähinnä kannustajia) vanhempia poikia. Minua tönittiin, haukuttiin ja minusta keksittiin perättömiä huhuja. Jotkut huhut ja juorut jopa koskettivat muuta perhettäni ja aiheuttivat harmia myös heille.
Nyt kun 30 vuotta alkaa pikkuhiljaa olemaan taulussa on mielenkiintoista miettiä näitä asioita uudestaan ja aikuisen näkökulmasta. Olen itse ollut menestyvä yrittäjä jo 5 vuotta ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Laihduin parikymppisenä reilut 20kg ja olen niissä mitoissa pysynyt (normaalipainoinen). Ulkonäöltäni olen ehkä ns. keskivertoa paremmin siunattu, mutta en mikään missi edelleenkään. Minulla on onnellinen avioliitto, omistusasunto ja velkaa vain vähän. Laaja ystäväpiiri sekä hyvät välit perheeseeni.
Ja ne kiusaajani... Yksi tytöistä sai ensimmäisen lapsensa 18-vuotiaana ja on nyt kolmen lapsen äiti. Kahdella vanhemmalla lapsella on eri isä kuin nuorimmalla ja äiti on yksinhuoltaja nykyään. Töissä hän on ilmeisesti osa-aikaisena kotipaikkakuntani Siwassa. Toinen niistä vanhemmista tytöistä on sinkku ja asuu samassa pikkukaupungissa kuin minä. Mitä nyt näin ulkopuolisen silmin on tuota menoa seurannut niin aika moista ryyppäilyä ja juhlimista se tuntuu olevan. Työpaikasta en tiedä tarkemmin, mutta ajaa ainakin vielä 80-luvun corolalla, joten mitään päätä huimaavaa ei liene. Oman ikäiseni kiusaajatyttö menehtyi joku 6 vuotta sitten yliannostukseen.
Ja jos jollekin ei vielä tästä viestistä avautunut niin kyllä, olen erittäin vahingoniloinen kiusaajieni "kohtaloista". Ja en tunne pätkääkään huonoa omatuntoa siitä, että nautin kun heillä ei mene niin hyvin kuin minulla. Se kahden vuoden helvetti mitä minä koin mielestäni oikeuttaa tunteeni.