Kiusallinen totuus kiusaamisesta

Kiusaaminen on melkein kaikissa tapauksissa kiusatun OMA syy. Jos sinua on kiusattu ala-asteelta yläasteelle, sieltä ehkä vielä lukion läpi työpaikallekin, niin eikö ala hälytyskellot soimaan, että sinussa saattaisi olla jotain vikaa? Kiusaaminen ei ole todellakaan kiusaajan itsetunnosta kiinni, ihmiset vain nauttivat eri asioista. Kiusaaminen saattaa tuoda joillekkin suurta nautintoa ja kun kiusattu on niin saamaton puolustamaan itseään, saa hän kärsiä siitä. Eli kiusatut syyttäkää itseänne ja kasvattakaa selkärankaa.

 

Aamuterveisiä Porvoosta, hohhoijaa................

 

just joo.

 

Jotenkin tosi laimea provo. Mutta ennustan silti, että taas mennään...

 

Etkö parempaa keksinyt. Kyllästyttävää lähinnä.

 

Entä mikä vika mahtaa olla patologisessa kiusaajassa, joka etsii uhrinsa kaikkialta, ensin päiväkodista, sitten koulusta ja lopulta työpaikalta?

Minua kiusattiin lapsena sukunimestäni, joka oli harvinainen ja ilmeisesti kovin kummallinen sekä vaatteistani, jotka olivat äitini ompelemia. Itsehän en nimeeni saati vaatteisiini juuri voinut vaikuttaa, mutta hyvä tietää, että syytin itseäni silloin aivan aiheesta

 

Voin kuvitella, että jotain tuon aloituksen tyyppistä ajatusmaailmaa pitää varmaan omata että pystyy sellaisiin hirmutekoihin mitä tänään esille tullleen 8-vuotiaan surmaaminen oli.

 

Vaikka se olisi oma syy, eli joku poikkeaisi sosiaalisesta normista, se ei oikeuta kiusaamista. Kiusaaminen on vain kieroutunutta sosiaalista peliä, jossa rakentavat nappulat puuttuvat: ne joilla on rohkeutta olla pelaamatta alistamisen ja nujertamisen valtapeliä. ja keskittää yhteiset voimat oikeiden asioiden aikaansaamiseksi, jossa voimavarana on erilaiset yhteistyökykyiset ihmiset.

 

aha.
...majuria lainatakseni.

 

Sori mutta en ole koskaan halunnut olla samassa tapetissa muiden kanssa. Kiusaa jos siltä tuntuu ja se sinun elämää parantaa...MInä jatkan kuitenkin elämääni omaan suuntaa ilman tapettia.

 

On kyllä olemassa tapauksia että kiusaaminen on oma syy, mutta todellakaan ei "melkein kaikissa tapauksissa". Kyllä se on aina poikkeus.

 

[QUOTE="vieras";27022954]On kyllä olemassa tapauksia että kiusaaminen on oma syy, mutta todellakaan ei "melkein kaikissa tapauksissa". Kyllä se on aina poikkeus.[/QUOTE]

Onko esimerkkiä?

 

Paskapuhetta!

Kuka määrittää, millainen ihmisen täytyy olla? Mikä se muotti on' missä ihmisen on oltava? Kuka sen muotin on määrittänyt?

En haluaisi edes asua maailmassa, jossa on oikeutettua kiusata muita ihonvärin, uskonnon, ulkonäön ym perusteella.

Olen selvästi väärässä maailmassa!

 

no joo, ikävä kyllä ne suht hyvällä itsetunnolla varustetut putoaa vielä korkeammalta kun vuosia jaksavat kuunnella päänaukomista, selviävät siitä näennäisesti sillä "en mä välitä noiden sanomisista"-asenteella, mut kuitenkin pikkuhiljaa jokainen pilkka, jokainen tönäisy ja jokainen ilveily jää takaraivoon muhimaan.
vahvinkin murtuu joskus, ja vuosien kiusaamisen korjaaminen vie tuplamäärän niitä vuosia.

 

Aika tosilaimea. Jonkun kiusatun, avioehoahdistuslapsen ontuva provovuodatus.

 

Jos sinua on kiusattu ala-asteelta yläasteelle, sieltä ehkä vielä lukion läpi työpaikallekin, niin eikö ala hälytyskellot soimaan, että sinussa saattaisi olla jotain vikaa?

Mä ajattelen, että tällaisessa tapauksessa kyse voi olla siitä, että ko. ihminen kokee kiusaamisena sellaisetkin asiat, jotka eivät ole kiusaamista.

Jos oikeasti joka ikisessä koulussa, joka kouluasteella, joka työpaikassa tulee mielestään kiusatuksi.

 

Onhan näitä, uhriutuvia reppanoita, joiden tukemiseksi jotain olisi tehtävä, etteivät aina joutuisi sen kiusaavan henkilön hampaisiin ympäristössä kuin ympäristössä.

 

Juu juu, kuten raiskaus ja perheväkivalta ovat aina uhrin syytä.

 

Juu juu, kuten raiskaus ja perheväkivalta ovat aina uhrin syytä.

Eka kerta ehkä ei oo, mutta jäämällä mahdollistaa ne kaikki loput kerrat.

 

olen täysin eri mieltä.

 

Niin joo, oma vikanihan se oli että olin yläasteella paremman näköinen kuin kiusaajani ja niiden ihastukset minuun ihastui. Hyi minua, olisi pitänyt vaan tappaa itseni niin kiusaajillakin olisi ollut jotain mahiksia.

 

No mä voin myöntää, että olen tällainen. Käytin nuorena aivan outoja vaatteita ja erotuin todellakin yläasteella muista. Ja kyllä mua haukuttiin ja naurettiin. Joskus tuntui pahalta, mutta musta näytin niissä vaatteissa kivalta. Ne ketkä oli kavereita silloin on sitä edelleen ja näitä haukkujia en elämääni kaivannutkaan.

Toisaalta en kyllä ikinä kuvailisi et mua ois toi kiusaaminen häirinnyt suuresti tai jopa pilannut elämän. Nykyään mulla on ihan "normaali" tyylitaju ja hauska elämä.

 

Minä olin todella outo tyyppi peruskoulussa, ja sen vuoksi kiusattiin vähän. Sen jälkeen ei ole ollut ongelmia, yritin parhaani mukaan survoutua "normaalin ihmisen muottiin". Vaikka kuinka olisi outo ja erilainen, niin ei se silti oikeuta kiusaamista.

Anoppini on juuri sellainen ihminen, joka ottaa kiusaamisena aivan kaiken. Häntä onkin kuulemma kiusattu koulussa ja työpaikalla, jonka vuoksi nyrjähti. Minä kyllä väitän, että hän ottaa asiat liian henkilökohtaisesti ja näkee kiusaamista sielläkin, missä sitä ei ole.

 

Mä ajattelen, että tällaisessa tapauksessa kyse voi olla siitä, että ko. ihminen kokee kiusaamisena sellaisetkin asiat, jotka eivät ole kiusaamista.

Jos oikeasti joka ikisessä koulussa, joka kouluasteella, joka työpaikassa tulee mielestään kiusatuksi.

Tämä voi hyvinkin olla totta, monenkin kohdalla. Joskus oli lehdessä juttua jostakin kesäleiriltä, jossa yksi poika kävi useasti ohjaajien luona itkemässä, että häntä kiusataan. Kuitenkin kävi ilmi, että hän tulkitsi tilanteita väärin. Hän oli esimerkiksi kysynyt joltakulta, missä voisi pestä likaantuneet vaatteensa. Hänelle vastattiin, että järvessä. Poika ei tiennyt, että ne todellakin pitäisi pestä järvessä, sillä luontoleirillä ei tietenkään ollut pyykkikonetta tarjolla. Lapsi tulkitsi odotuksistaan poikkeavan vastauksen yrityksenä huijata ja kiusata.


Minä olen sitä mieltä, että monesti kiusatussa todella ON jotakin erilaista. Monista näkee melkein päällepäin, kuin otsassa olisi kyltti "tervetuloa kiusaamaan minua, olen puolustuskyvytön." Silti kiusaaminen on väärin. Ihan sama, millaista nössöyssignaalia tai muuta vastaavaa joku lähettää, kiusaamisen kohteeksi joutuminen ei ole hänen syynsä. Vika on siinä, joka ei osaa käyttäytyä hänen lähellään oikein vaan tarttuu heti tilaisuuteen ja ryhtyy kiusaamaan. Ihan AINA kiusaaja on se, joka käyttäytyy väärin ja on syypää. Hänhän valinnan tekee, alkaako kiusata vai antaako toisen olla oma rauhassa.

 

Mutta näitä reppanoitakin VOIDAAN tukea.