Kiusaamisesta johtuvat traumat haittana parisuhteessa?

[Kyynel, pieni]

Hei,

Olen lueskellut Iltalehden sivuilta naita koulukiusaamisjuttuja ja taytyy sanoa etta ihmiset, nuoret ja vanhat osaavat olla todella julmia. En aina ihan tajuakaan mista tama julmuus tulee.
Naita tapauksia lukiessani on muistunut mieleen omat kouluajat.
Olen maaseudulta kotoisin missa ollaan ahdasmielisia ja kaikkien pitaisi mahtua yhteen laatikkoon. Olen aina ollut progressiivisempi kuin "tavallinen maaseudun asukas" ja olen siita saanutkin kylla karsia. Suomessa en ole viihtynyt enaa vuosikausiin, koen koko sosiaalikulttuurin hyvin ahdistavaksi.

Vaikka kokemukseni eivat olekaan niin pahoja kuin monella, myos minua kiusattiin. En edes tieda miksi. Laskiksi haukuttiin vaikka en muistaakseni ollut edes se luokan pulskin tytto. Se oli koko yla-asteen ajan. Ja jos hieman ala-asteellakin. Nykyaan olen (kuulemma) erittain viehattava ja saankin paljon huomiota osakseni miehilta.
Ongelma on nyt vain se, etta olen tajunnut etta tasta kiusaamisesta johtuen en koe etta olen kenenkaan rakkauden arvoinen. En luota itseeni ihmisena enka usko minka takia kukaan minua rakastaisi. Epailen aina miehia ja koen etta he ovat valmiita pettamaan minut ja vaihtamaan minut heti kun vain parempi tulee vastaan. Ja tama parempi voi siis olla kuka tahansa muu kuin mina.Tama on siis todella vahva tunne minussa, kaikkihan me olemma epavarmoja mutta tama ei ole enaa epavarmuutta vaan suoranaista itseinhoa ja halveksintaa.

Tama on surullista ja olen taman vasta nyt tajunnut. Minulle vuosia sitten iskostettiin niin vahvasti paahan etta olen laski, typera, outo ja ala-arvoinen etta todella ajattelen itsestani niin. En voi ymmartaa miten tassa nain paasi kaymaan..

 

[näin tässä pääsi käymään]

"Tama on surullista ja olen taman vasta nyt tajunnut. Minulle vuosia sitten iskostettiin niin vahvasti paahan etta olen laski, typera, outo ja ala-arvoinen etta todella ajattelen itsestani niin. En voi ymmartaa miten tassa nain paasi kaymaan.."

Istun nyt elämäni ensimmäisen kerran eduskuntatalon kirjastossa. Harmi, kun ole aiemmin älynnyt tulla täällä käymään.

En ole seurannut tuota kiusaamisjupakkaa. Minullakin on muutama trauma, mutta onnekseni olen osannut käsitellä asiat rakentavasti. Antaa arkisten haavojen olla.
Onneksi nykyaikaan puhutaan asioista oikeilla nimillä.

Suomessa on aina kukoistanut mitätöimiskulttuuri. Minuakin kasvatettiin tyyliin "mitä sinä oikein kuvittelet olevasi."

Kun kävin muutama vuosi sitten kotipitäjässäni, eläkkeellä oleva veljeni huusi minulle humalassa "mitä sinä oikein kuvittelet olevasi, kun asut Töölössä."

Ei toisia voi muuttaa, voi muuttaa vain itseään.

Kyllä minussakin on paljon vikoja. Olen rehkinyt liikaa kuntosalilla ja nyt pitäisi tehdä opiskelutehtävä tässä netissä. Lorvin sähköpotissa, Elleissä ja tarkoitus olisi vielä lukaista iltapäivälehdet. Sitten ehkä kello on jo 15 ja kirjastoaika loppuu.

Ota ap. huumoriasenne suomalaiseen elämään. Muuten täällä ei pärjää.
Suomessa on paljon hyviäkin puolia. Ainakin minä rakastan yli kaiken monia asioita.
Olin taas ihmetyksestä täynnä, kun kävelin katuja pitkin tänne kirjastoon.
Eniten ihmettelin erään kosmetologin ikkunassa olevia hopeapukkeja. Minullakin on aina joulu ympärivuoden ja pidän olkipukeista. Mutta hopeapukit voivat olla ikkunassa ympäri vuoden.