kiusaamisen kohteeksi joutuminen!

Meidän 4-vuotiasta poikaa on ruvettu kiusaamaan jatkuvasti pihalla.On sekä henkistä että fyysistä kiusaamista.On surullista ja vihastuttavaa vanhempana katsoa kun omaa lasta kiusataan.Ollaan puututtu kyllä asiaan heti kun huomattiin.Sanottu kiusaajille että nyt riittää ja käyty puhumassa kiusaajien vanhemmille.Apua ei juurikaan ole ollut.Fyysinen satuttaminen on toistaiseksi jäänyt kun ollaan menty pojan seuraksi ulos mutta sanallinen kiusaaminen on jatkunut.Sanovat me ei olla sun kanssa, sä et oo meidän kaveri ym...Tilanteen tekee pahaksi se että, pojalla ei ole kaverin kaveria pihalla kun yksi kiusaajista on saanut kaikki poikaamme vastaan.Ja yksin ei voi kuvitellakkaan antavansa mennä enää ulos.Onko muilla kokemusta tälläisestä ja neuvoja miten toimia?

 

Meidän 4v tyttö on todella äkäpussi ja ulospäinsuuntautunut, mutta hankaluuksia on omassa pihapiirissä. Hän ei ole päivähoidossa, joten kontaktit muiden samanikäisten kanssa on aika vähissä. Nyt loma-aikana meidän pihassa pyörii jonkun verran samanikästä seuraa, mutta jostain kumman syystä häntä ei kukaan lähesty vaan lapsilla on omat piirinsä. Eli kaikki muut pihan lapset leikkivät yhdessä ja meidän tyttö jää ulkopuolelle. Olemme uusia tällä alueella, joten pitäisi kai itse se kontakti hakea, mutta minusta lapset löytävät toistensa luo. Meidän tyttö leikkii vieraiden lasten kanssa esim. risteilyillä, mäkkärissä, missä vain muualla ja on jopa semmonen johtajatyyppi. Täällä pihalla hänelle sanottiin viikonloppuna "mitä sä siinä töllötät!" ja jo se sai äidin tunteet kuohahtamaan. Se siis tuntui pahalta. Minusta kiusaamiseen pitääkin aikuisen puuttua. Joskus se ei vaan auta vaan lapsetkin osaavat olla tosi julmia. Minä odotan kommentteja muilta...

Voimia teille ja pienelle herralle parempia ystäviä toivoen.

 

Kyllähän tota esiintyy kaikkialla tota kiusaamista, valitettavasti. Kiusaajina on sekä aikuisia että lapsia. Ollaan koettu kiusaamista ja yks kiusankappale on tällä hetkellä anoppi. En jaksa nyt enempää jutella noista asioista, koska olen hyvällä päällä

 

Me jouduimme pistämään välit poikki naapureiden kanssa, kun kiusaaminen, nujertaminen ja lällättäminen ei loppunut tai edes vähentynyt. Pihaleikit meni tyyliin: meidän lapset 2 ja 3 v leikkivät hiekkalaatikolla, naapurin poika 4v tulee ja show alkaa: "te ette saa leikkiä täällä", "sä et osaa lausua ärrää, mä osasin jo 3 veenäkin", "mä tuun yöllä ja rikon sun lelut, "sä et saa tätä (meidän lasten) pyörää takas" jne. Päivittäin, tuntitolkulla.
Yritettiin myös keskustella vanhempien kanssa, mutta se ei poikinut muuta kuin erimielisyyttä, heillä kun on periaate, että lapselle ei sanota ei ja lapsen kanssa keskustellaan aikuisen tasolla.
Mieheni viimein totesi, että meidän lapset on ansainneet paremman leikkikaverin. Onneksi pihojen välillä on aita, nyt on kiusaajalla porttikielto tänne puolelle.
Nyt tätä kirjoittaessa tuntuu naurettavalle, että edes yritin sopeuttaa lapsiamme moiseen piinaan! Sitä paitsi sekin on hyvä oppitunti, kun lapsille ilmoittaa, että ystävänsä voi todellakin valita.
Voimia.

 

Ehkä voisit etsiä naapuruston lasten äideistä jonkun, jonka seurassa itse viihdyt - sitä kautta lapsetkin saisivat tutustua toisiinsa ilman pihan paineita ja jo omaksuttuja käytösmalleja? Esim. yhteisiä retkiä uimahalliin, metsään, leijaa lennättämään tai palapelejä kokoamaan sadepäivänä.

 

Meillä ei ole kiusaus taustaa, mutta lapseni on ujo, ja meidän asuin alueella ei asu muita lapsia kun meidän. Sitten soittelen kaikki tutut ja puolitutut läpi ja teen puistoon treffejä ja pyydän kahville, heillä on ollut aika samanikäsiä lapsia, sitä kautta lapseni on saannut ystäviä, vaivaa se vaatii.Olen myös laittanut tämän lehden palstalle ilmoituksen "tarvitaan uusia ystäviä" voimia teille, kyllä se vaivan väärtti on nähdä oma lapsi iloisena leikkimässä!

 

Ei itsellä kokemusta mutta minusta tuntuu kyllä tosi pahalta kun noin pienenä jo joutuu kiusatuksi. Auttaisko jos kutsuisitte niitä "vähemmän kiusaajia" teille kotiin leikkimään, siis kävisitte henkilökohtaisesti lapsen kotoa kysymässä tulisko leikkimään. Kun ei tavallaan olla yllytykselle alttiita niin toiset huomais et poikasi onkin ihan kiva kaveri ja sais edes yhden kaverin itselleen. Kiusaajien vanhempiin myös topakasti yhteyttä sillä kyllä minusta kiusaamiseen on vanhempien puututtava. Voisko toisilta vanhemmilta vaikka kysyä muina miehinä että onko ne huomannut kiusaamista ja sit todeta et "Ville (pahin kiusaaja) vaikuttaa kyllä kiusaavan ainakin meidän poikaa. Tämä siis jonkun toisen lapsen vanhemmalle, mieluiten sellaiselle joka ei itse välttämättä kiusaisi jos olisi itsekseen mutta yllytyksestä kiusaa. Sekavaa tekstiä mutta tälläistä tuli ittelle mieleen.