kiukutteluun reagointi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja se toinen puolikas
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

se toinen puolikas

Vieras
Arvon naiset ja kokeneemmat herrat, nuori aviomies kaipaisi vähän apua.

Meillä elämä on pääosin kunnossa, eikä parisuhteessa ole suuria ongelmia. Välillä vain riepoo se, että vaimo nalkuttaa/tiuskii/huomauttelee omasta mielestäni hyvinkin pienistä tai turhista asioista. Kyse ei ole siitä, että jättäisin likaisia vaatteita ympäri asuntoa tai istuisin iltoja kapakissa, vaan paljon vähäisimmistä jutuista. Hän saattaa esim. kesken tv:n katselun tokaista kiukkuisasti, että "ärsyttää kun täällä on kaikki paikat ihan sekaisin" ja sitten hän jatkaa itse tv:n katselua. Mulle tulee näistä hänen tokaisuistaa aina sellainen olo, että hän haluaisi minun tekevän kyseiselle asialle jotain ja että se on minun syy, että asiat ovat pielessä. Kun näistä keskustellaan, hän kyllä sanoo, ettei yritä syyllistää minua, vaan tarkoitta yleensä että jotain pitäisi tehdä ko. asialle.

Itse olen luonteeltani kovin rauhallinen ja pyrin mielelläni keskustelemaan asiat perinpohjin ilman riitelyä. Yleensä nämä tiuskittavat asiat ovat omasta mielestäni hyvin pieniä ja en yleensä jaksa aloittaa niiden selvittelyä saman tein, koska tiedän keskustelun johtavan vain pahempaan suohon. Monesti kun tuollaista kiukuttelu tai tiuskimista ilmenee, niin vaimoni on ärsyyntynyt tai väsynyt, joten jos alan samassa tilanteessa keskustelemaan siitä, miksi hän nyt noin sanoi, niin siitä seuraisi vain pahempi soppa. Siksi olen alkanut nykyään ohittamaan nuo tiuskaisut joko olemalla reagoimatta niihin mitenkään tai vastaamalla "joojoo" tms. Ja tuollaiset vastaukset eivät tietenkään auta yhtään mihinkään. Aikaisemmin otin nämä huomautuksen vakavammin ja aloin esim. siistimään paikkoja tällaisen huomautuksen jälkeen. Nyt kun olemme asuneet jo pidempään yhdessä ja olen ymmärtänyt, että tämä on vain hänen normaali tapansa ilmaista ärsytystään väsyneenä, olen yrittänyt ohittaa noita kommentteja.

Kaikesta tästä opettelusta huolimatta tilanne ei ole hyvä. Kun minä ohitan hänen kommenttinsa, seuraa siitä eräänlainen mykkäkoulu, jossa minä vastailen hänelle hyvin lyhyesti ja alan tehdä omia hommiani. Tämä johtuu siitä, että kun hän on ärsyyntynyt ja/tai väsynyt, ei normaalista keskustelusta tule mitään, vaan puhuminen menee tiuskimiseksi ja väittelyksi, vaikka yrittäisimme keskustella tavallisistakin asioista. Minun on siis parasta vaieta. Mutta en haluaisi vain mököttää, vaan selvittää tilanteen ja puhua kuin aikuinen aikuiselle.

Nyt tämän pitkän alustuksen jälkeen taas aiheeseen eli miten te reagoitte puolison (turhaan) kiukutteluun?
 
Arvon naiset ja kokeneemmat herrat, nuori aviomies kaipaisi vähän apua.

Meillä elämä on pääosin kunnossa, eikä parisuhteessa ole suuria ongelmia. Välillä vain riepoo se, että vaimo nalkuttaa/tiuskii/huomauttelee omasta mielestäni hyvinkin pienistä tai turhista asioista. Kyse ei ole siitä, että jättäisin likaisia vaatteita ympäri asuntoa tai istuisin iltoja kapakissa, vaan paljon vähäisimmistä jutuista. Hän saattaa esim. kesken tv:n katselun tokaista kiukkuisasti, että "ärsyttää kun täällä on kaikki paikat ihan sekaisin" ja sitten hän jatkaa itse tv:n katselua. Mulle tulee näistä hänen tokaisuistaa aina sellainen olo, että hän haluaisi minun tekevän kyseiselle asialle jotain ja että se on minun syy, että asiat ovat pielessä. Kun näistä keskustellaan, hän kyllä sanoo, ettei yritä syyllistää minua, vaan tarkoitta yleensä että jotain pitäisi tehdä ko. asialle.

Itse olen luonteeltani kovin rauhallinen ja pyrin mielelläni keskustelemaan asiat perinpohjin ilman riitelyä. Yleensä nämä tiuskittavat asiat ovat omasta mielestäni hyvin pieniä ja en yleensä jaksa aloittaa niiden selvittelyä saman tein, koska tiedän keskustelun johtavan vain pahempaan suohon. Monesti kun tuollaista kiukuttelu tai tiuskimista ilmenee, niin vaimoni on ärsyyntynyt tai väsynyt, joten jos alan samassa tilanteessa keskustelemaan siitä, miksi hän nyt noin sanoi, niin siitä seuraisi vain pahempi soppa. Siksi olen alkanut nykyään ohittamaan nuo tiuskaisut joko olemalla reagoimatta niihin mitenkään tai vastaamalla "joojoo" tms. Ja tuollaiset vastaukset eivät tietenkään auta yhtään mihinkään. Aikaisemmin otin nämä huomautuksen vakavammin ja aloin esim. siistimään paikkoja tällaisen huomautuksen jälkeen. Nyt kun olemme asuneet jo pidempään yhdessä ja olen ymmärtänyt, että tämä on vain hänen normaali tapansa ilmaista ärsytystään väsyneenä, olen yrittänyt ohittaa noita kommentteja.

Kaikesta tästä opettelusta huolimatta tilanne ei ole hyvä. Kun minä ohitan hänen kommenttinsa, seuraa siitä eräänlainen mykkäkoulu, jossa minä vastailen hänelle hyvin lyhyesti ja alan tehdä omia hommiani. Tämä johtuu siitä, että kun hän on ärsyyntynyt ja/tai väsynyt, ei normaalista keskustelusta tule mitään, vaan puhuminen menee tiuskimiseksi ja väittelyksi, vaikka yrittäisimme keskustella tavallisistakin asioista. Minun on siis parasta vaieta. Mutta en haluaisi vain mököttää, vaan selvittää tilanteen ja puhua kuin aikuinen aikuiselle.

Nyt tämän pitkän alustuksen jälkeen taas aiheeseen eli miten te reagoitte puolison (turhaan) kiukutteluun?

Tutulta kuulostaa. Alkuun suhtauduin täysin samalla tavalla noihin tiuskimisiin kuin sinäkin, eli oletin automaattisesti, että ne kohdistuivat minuun. Minä löysin seuraavanlaisen suhtautumistavan, eli kun tiuskimisia tulee nykyään, niin en tuosta sen kummemmin hermosti tai reagoi tunteella, vaan tyydyn toteamaan, että: "Tjaa? Pitäisikö asialle tehdä jotain?". Josko purnauksen aihe on riittävän 'sieppaava' ja asialle todellakin jotain täytyy tehdä, niin sitten asia hoidetaan pois päiväjärjestyksestä yhdessä samantien jonka jälkeen molemmille tulee parempi mieli.

Itse tietoisesti pyrin välttämään tuota kiusaavan asian tonkimista ja siitä keskustelua, koska se todellakin saattoi johtaa kiukku-sävytteiseen keskusteluun, että mikäs nyt oikein mättääkään ja saattoi vielä lähteä rönsyilemään. Eli nyt jos esiintyy turhaa kiukuttelua jostain vaikkapa siivoukseen liittyvästä asiasta, niin sitten tosiaan molemmat ylös sohvalta ja senkun siivoamaan. Tämän sortin asiat ovat tosin helposti hoidettavissa, josko koskettavat tosiaan vain jotakin kohtuu merkityksetöntä asiaa, kuten vaikkapa keittiön nykyistä tilaa, mutta jos kiukun aihe kohdentuukin esimerkiksi vaikkapa siihen, että en viime viikonloppuna älynnyt jäädä kotiin vaan lähdin kavereiden kanssa istumaan iltaa, vaikka parempi puolisko ei tästä sillä hetkellä pahoillaan ollutkaan, niin näiden kanssa ollaan edelleenkin helisemässä... =)

Mutta enpä oikein muuta osaa suositella kuin niitä asioita, joita jo sinäkin teet, eli keskustelua järkevällä tasolla ja toki koittaa keksiä aina jotain semmoisia pieniä asioita, joilla saattaa saada toisen vähän hitusen paremmalle tuulelle, vaikka väsymys jo painaakin. Meillä yksi tämmöinen asia tuntuu olevan spontaani jalkahieronta. =)

Mutta tsemppiä jatkossa! Täytyy kuitenkin aina muistaa, että jos seurustelu olisi helppoa, niin sittenhän sitä tekisivät kaikki...
 
Viimeksi muokattu:
Toisilla ihmisillä tuntuu olevan väsyneenä/ärtyneenä ärsyttävä tapa tiuskia turhasta. Itse en jaksa sellaista kuunnella, minusta se tuo kovin ahdistavaa ilmapiiriä kotiin ja asiasta onkin käyty miehen kanssa useita keskusteluja. Tosin ne on käyty vasta sitten kun hän on ollut paremmalla tuulella, ärsyyntyneen kanssa on turha yrittää keskustella aikuismaisesti.
 
Toisilla ihmisillä tuntuu olevan väsyneenä/ärtyneenä ärsyttävä tapa tiuskia turhasta. Itse en jaksa sellaista kuunnella, minusta se tuo kovin ahdistavaa ilmapiiriä kotiin ja asiasta onkin käyty miehen kanssa useita keskusteluja. Tosin ne on käyty vasta sitten kun hän on ollut paremmalla tuulella, ärsyyntyneen kanssa on turha yrittää keskustella aikuismaisesti.


Meillä se on "herkkää"aamuisin,varsinkin kun on illalla tullut nautiskelleeksi.Tuntuu vanhetessa pahenevan.Minäkö syntipukki?Parasta olis lähteä vaikka lenkille heti,eikä jäädä kuuntelemaan.Jos meikä vähänkin korottaa ääntä,tulee kyllä heti noottia.Hyviä neuvoja otetaan vastaan;).
 
Viimeksi muokattu:
Seuraavan kerran kun tulee nalkutusta, tee jotain aivan hölmöä, kutita toista, virnistele, nipistä takapuolesta.... meillä ainakin menee nauruksi kaikki riidat...
 
Seuraavan kerran kun tulee nalkutusta, tee jotain aivan hölmöä, kutita toista, virnistele, nipistä takapuolesta.... meillä ainakin menee nauruksi kaikki riidat...


Mua ainakin ärsyttäis vielä enemmän, jos mies alkaisi nipistä p..stä tai kutittelemaan jos mulla olis jostain kiukku päällä!! en oikein suosittele siis tota keinoa. Meillä se on MIES joka on välillä kuin perseeseen ammuttu karhu.. eli jotain käsittämätöntä kommenttia tulee, juuri tuohon tyyliiin "pitäis toi autotalli saada siivottua, mut eihän täsä s--tana mitään ehdi.." ja sitten nämä asiat on tosiaan ikäänkuin MINUN SYYTÄNI. ja sitten kun näihin kommentoin "no ei se niin väliä" tai "voidaan yhdessä viikonloppuna siivota "tms. tms. nin ei nekään auta.

En osaa muuta sanoa, kuin että tsemppiä - sitä täälläkin tarvittais.. Rasittava tyyli toi MARMATUS pikkuasioista, pitäis olla onnellinen että elämä on muuten suht koht reilassa!!!
 
Viimeksi muokattu:
Ihan turhan tutulta kuulostaa. Itse yritin olla reagoimatta ärsytykseen millään tapaa ja yritin jatkaa mitä ikinä olin tekemässäkään, mutta silloinen avopuolisoni jankutti ja ärsytti niin kauan jotta sai edes jotain reaktiota minulta ja loppujen lopuksi riitamme menivät fyysiseksi ja jouduin muutamaan otteeseen avarilla rauhoittamaan tilanteen.

Oli tosin niin vaikea tapaus, että ei siihen mikään auttanut. Aina sama rumba vaan uudestaa, paras päätös olikin kun jätin hänet. Ei ole kaduttanut hetkeäkään.
 
Kiitoksia kommenteista, tutulta kuulostaa muidenkin elämä.

Pari vastakommenttia vielä. Monesti jos kiukuttelu johtuu juuri siivoamisesta, tiskeista tms, niin minä tartun toimeen ja sanon, että hoidetaan asia sitten kuntoon. Mutta tässä on se ongelma, että minusta kodin askareista tulisi sopia yhdessä ja jos ne hoidetaan siten, että toinen "päättää" siivoamisesta kiukuttelemalla, niin silloin minulla ei ole vaikutusvaltaa kodin asioihin. Tilanteesta pääsee helpolla jos vain tekee niin kuin kiukuttelija haluaa, mutta silloin jää itse tossun alle. Toisaalta taas jos vastaa kiukutteluun samalla mitalla, niin pikkuasiasta muodostuu riita. äh.

Nipistely tai pyllyn taputtelu ei kyllä ainakaan meillä auta, korville siitä tulisi...

Siivoojaa ei ratkaise näitä ongelmia. Kiukuttelu syntyisi sitten vaikka siitä, että miksi siivoojalle ei ole sanottua, että tv-tason takaa pitää pölyt pyyhkiä tietyllä tavalla.
 
Minusta tuossa ei ole siivoamisesta kysymys lainkaan ( ellei teillä tosiaan ole vyöryviä jätevuoria
ympäriinsä olohuonetta, mitä epäilen ) .

Naisesi on tuskastunut ja turhautunut tilanteeseen.
Hän haluu että sinä osallistut ja otat enemmän vastuuta kotiasioistanne. Tällä hetkellä hän todennäköisesti tuntee olevansa äitisi jonka pitää jatkuvasti komentaa pojannulikkaansa.
Ryhdy siis mieheksi. Älä turhaan pelkää riitoja, ne puhdistavat samalla ilmaa välillänne.

Tee/tehkää näin :

- siivotkaa yhdessä, silloin kun molemmilla on aikaa
- jos napinaa tulee, selvittäkää asia. Jos hän on yksinomaan turhautunut, ( eikä löydy muuta syytä ) ota hänet haliin ja tarjoa vaikka hartiahierontaa
- ota myös sängyssä miehekkäämpi ja määrätietoisempi ote hommaan, ja pidä huolta että hän
saa orgasmin ( tai useampia ) . Jos naista ei haluta, anna hänelle kokovartalohierontaa öljyn kera. Takaan että pian alkaa haluttaa :-)

Tsadam, ongelmat ratkaistu eikä edes maksanut mitään! :-)

Raportoi tänne palstalle miten meni ja helpottiko ongelma!
 
Ihan turhan tutulta kuulostaa. Itse yritin olla reagoimatta ärsytykseen millään tapaa ja yritin jatkaa mitä ikinä olin tekemässäkään, mutta silloinen avopuolisoni jankutti ja ärsytti niin kauan jotta sai edes jotain reaktiota minulta ja loppujen lopuksi riitamme menivät fyysiseksi ja jouduin muutamaan otteeseen avarilla rauhoittamaan tilanteen.

Oli tosin niin vaikea tapaus, että ei siihen mikään auttanut. Aina sama rumba vaan uudestaa, paras päätös olikin kun jätin hänet. Ei ole kaduttanut hetkeäkään.

Itse olisin rauhoittanut sinut potkaisemalla napakasti haaroväliisi :-)
 
Viimeksi muokattu:
nalkuttavat naiset ovat ärsyttäviä määräilijöitä yleensäki, jos et taivu heidän tahtoonsa, nalkutus eikun yltyy vaan. Kaikki pitää tehdä just sillä sekunnilla ku sanotaan ja jos jotain on määrätty tehtäväksi niin se pitää tehdä kans ja heti, vaikka kesken leffan. Tee vit*u ite, minä mikään sun orjas, lapses tai alaises ole, en minäkään sua komentele ja kulje sun perässäs nalkuttamassa että "sun pitää nyt alkaa peseen mun pyykit ja heti ... jäkäjäkä" vaan tungen ne itte sinne pesukoneeseen ja sillä siisti.

Ette te muuta hae ku määräysvaltaa ja kun jätkä ei teidän komentovaltanne alle alistu niin siitä sitte saatte oikein kunnon kohtauksen ja jäkäkä ja sitte ku saatte sen jätkän lopullisesti hermostutettua paiskomalla sitä jollakin esineillä tai jopa lyömällä niilä, niin saatte sitte lopulta turpiinne, no kannattiko? Miks piti alkaa jäkättään edes alkujaankaan? Sitte itketään kavereille ja foorumeille että ku se mies on niin väkivaltanen ja voinyyh kuinka surkea uhri ja marttyyri itse on. Erikokoisilla esineillä heittely tai lyöminenhän on ihan ok, eiksvaan?

Aina kun kuulen naisen joka alkaa valittaan että "mun exä oli niin väkivaltanen" niin se riitti mulle, en toista samanlaista nalkuttaja-akkaa elämääni halua, tavaramerkkinsä meni siinä paljastaan. Nykyisen naiseni kanssa menee ihan hyvin kun se ei ole nalkutuskone, enkä muuten ole minäkään "väkivaltainen" enkä ole koskaan ollutkaan. Mutta nalkuttaja on aina nalkuttaja, eilen, tänään , nyt, ikuisesti, vain kohde vaihtuu.
 
Muutaman vuoden takainen "tutkimus" saksalaisten eroista kertoi että n.40 prosenttia johtui toisen osapuolen tiuskimisesta ja ärtyisestä komentelusta. Sitäkö varten täällä elämä on saatu että kuunnellaan toisen ihmisen pahaa oloa?
Repikää siitä.
 
Naisesi on tuskastunut ja turhautunut tilanteeseen.
Hän haluu että sinä osallistut ja otat enemmän vastuuta kotiasioistanne. Tällä hetkellä hän todennäköisesti tuntee olevansa äitisi jonka pitää jatkuvasti komentaa pojannulikkaansa.
Ryhdy siis mieheksi. Älä turhaan pelkää riitoja, ne puhdistavat samalla ilmaa välillänne.

Tässä olen samaa mieltä, naiseni tuntee ehkä olevansa äiti, jonka pitää komentaa pojannulikkaa. Mutta ongelma ei olekaan siinä, että en tekisi kotitöitä. Minä teen meillä vähintään puolet yhteisistä kotitöistä, mutta vaimo kokee silti aiheelliseksi kiukutella yhteisistä tekemättömistä töistä. Pari esimerkkiä: vaimoa kiukutti kun keittiön pöydällä oli jatkuvasti leivän muruja "miksi pöytä on aina likainen, tämän ääressä ei voi koskaan tehdä töitä". Sovimme, että jatkossa pöytä pyyhitään päivittäin, jokatoinen päivä minä, jokatoinen päivä vaimo. Parin viikon jälkeen minä olin pyyhkinyt pöydän jokatoinen päivä. Hänen mielestään hänen ei ollut tarvinnut pyyhkiä pöytää, koska se oli aina puhdas... toinen keittiöön liittyvä kiukuttelun aihe on levällään olevat astiat. Tosin minun jäljiltä siellä on yleensä vain lasi ja lautanen, joita aion vielä käyttää. Muut astiat laitan suoraan tiskikoneeseen.


[/QUOTE]Tee/tehkää näin :

- siivotkaa yhdessä, silloin kun molemmilla on aikaa
- jos napinaa tulee, selvittäkää asia. Jos hän on yksinomaan turhautunut, ( eikä löydy muuta syytä ) ota hänet haliin ja tarjoa vaikka hartiahierontaa
- ota myös sängyssä miehekkäämpi ja määrätietoisempi ote hommaan, ja pidä huolta että hän
saa orgasmin ( tai useampia ) . Jos naista ei haluta, anna hänelle kokovartalohierontaa öljyn kera. Takaan että pian alkaa haluttaa :-)

Tsadam, ongelmat ratkaistu eikä edes maksanut mitään! :-)

Raportoi tänne palstalle miten meni ja helpottiko ongelma![/QUOTE]

Perussiivoukset meillä hoidetaan yhdessä viikonloppuisin, siinä ei ole yleensä ongelmaa. Ja tavalliset töihin tai muihin ihmisiin kohdistuvat napinat minä osaan kyllä hoitaa omalla tavallani kuntoon, mutta nuo yhteiseen talouteen tai minun ihan omiin tekemisiin kohdistuvat valitukset ylittävät mukavuusrajan. Väsyneenä ei jaksa alkaa selvittää ongelman todellista syytä ja jos toista kiukuttaa, niin silloin ei myöskään asiasta pysty keskustelemaan. Minusta oikea toimintatapa ei myöskään ole se, että jos toinen kohdistaa kiukkunsa minuun, niin silloin sanon vain "kyllä kulta, tehdää juuri niin kuin haluat". Hänhän toimii silloin aivan kuin pieni lapsi joka haluaa karkkia.

Sängyssä vaimolla ei ole kyllä valittamisen aihetta, sillä osastolla molemmat kyllä saavat vähintään tarpeeksi :)
 
Viimeksi muokattu:
Minusta sinä kyllä yrität parhaasi ollessasi joustava ja riitaa välttävä. Aloin kuitenkin miettimään, onko se oikea tapa. Vikahan ei ole sinussa vaan vaimosi pahantuulisuus johtuu hänestä itsestään ja muista asioista.

Jos sinä aina pelkäät riitaa ja matelet, sama käytös vain jatkuu ja pahenee. Muutut hänen silmissään munattomaksi vätykseksi, jota ei voi miehenä kunnioittaa. Niinpä ehdotankin määrätietoista otetta asiaan. Teet selväksi, että vaimosi haukkuu väärää puuta ja voisi miettiä, miltä hänestä tuntuisi, jos sinä tekisit samoin.

Tai sitten käsket vaimosi nousemaan välittömästi ylös, työnnät mopin käteen ja sanot, että nyt sitten siivotaan saman tien yhdessä. Ei niin, että sinä teet, vaan että hän tekee osansa ja heti. Todennäköisesti miettii seuraavan kerran, milloin kannattaa suunsa avata arvostelun merkeissä.
 
Minusta kyse ei ole vaimosi kiukuttelussa ollenkaan siivoamisesta. Joskus nainen saattaa olla yliväsynyt ja henkisesti "poikki". Silloin ei osaa käsitellä sitä omaa väsymystään, vaan saattaa tiuskia jostakin sellaisesta ongelmasta, jonka pystyy käsittelemään ja hoitamaan. Eli nalkutetaan siivoamisesta, vaikka oikeasti ongelmana on se oma uupuminen. Siinä on sellainen psykologinen juttu, että siivoaminen on konkreettista ja moni himosiivooja saattaa kokea, että omat asiat ovat järjestyksessä, kun kotikin on järjestyksessä. Huomaa, että tämä ihminen ei yleensä itse tiedosta tällaista projisoimista.

Kun vaimosi viikonloppuna on virkeä ja levännyt, niin kannattaisi ehdottaa, että olisiko hyvä pitää joku tietty siivouspäivä. Jos sovitaan, että siivotaan vaikka joka torstai niin, että koti on viikonlopuksi siisti, niin sillä tavoin ei haittaa, vaikka keskiviikkoisin olisikin sekaista, koska tietää, että huomenna siivotaan ja saadaan silloin koti kuntoon.

Olen samaa mieltä siinä, että eihän miehen tarvitse olla tossun alla, mutta tietty voi yrittää auttaa vaimoaan, jotta hän ei kiukuttele (turhaan).
 
Mitenkäs meillä ainoa nalkuttaja on mies..mun ei tarvi naputtaa mistään kun se tekee sen mun puolesta. Minä yksin siivoan, laitan ruuat, pyykkään, hoidan tiskikoneen ja lapset, käyn vuorotöissä itse ja siltikin mulla kaikki kotihommat kaatuu niskaan, mutta en valita. Jos mies tyhjentää koneen niin astiat on hukassa, en nalkuta mutta tyhjennän mielummin ite. Ruokaa jos hän laittaa niin se on ranskalaisia jos milläkin höysteellä joka päivä, teen siis mielummin ite monipuolisempaa ruokaa. Pyykkejä hänen ei tod.voi antaa pestä kun ne ovat harmaita tai vaaleanpunaisia ja ripustaakin ne miten sattuu, en taaskaan nalkuta vaan teen mielummin ite jotta värit säilyy ja ei tartte ryppysissä kulkea taikka sit silittää niitä. Lasten iltasadun jos hän lukisi niin munhan pitäisi sitten sillävälin asettautua perse pystyssä sohvalle odottamaan, ei kiitti luen mielummin sen iltasadun. Imurointikin vähän sitäsuntätä, teen mielummin ite niin ei tarvi kävellä muruset jalkapohjissa. Mutta missään välissä mä en nalkuta, ei tarvi.Seksipuuhissa minä vien ja hän sitten vikisee, en kysy enkä pyytele, otan silloin kun sille päälle satun. Saan aina kun haluan. Mies nalkuttaa lähinnä jos en vastaa sillä hetkellä puhelimeen, en tuo kaljaa kaupasta, en ole pessyt hänen työvaatteitaan ja siihen joudun sanomaan etten ole hänen äiti, pese ite. Mun ukko ei ole tossun alla, enkä minäkään ja meillä ehkä eniten tulee sanomista kun en jaksa niin usein kuin hän haluaisi..mitäs nukkuu sohvlla kesken telkun tuijotuksen ja istuu tietokoneella, mutta mä en ääneen valita, enkä ole katkera, jää riidat pois ja tapellaan sitten asiasta kunnolla.
 
jätä se miehes ja tuu mulle vaimoksi ja heti, minä en nalkuta ja teen jopa osani kotitöistä ettei sun kaikkea tartte. Vaihdetaan niin että sun miehes saa tuon nalkun, jospa se jotain ryhtiä siihen sais.
 
.. meilläpä nalkuttaa MIES ja on NAAMA VÄÄRINPÄIN, eikä tunnu mikään auttavan. Nalkun nalkun vaan jos on lian sekaista tai en oo hakenu postia, tai auto on väärin parkkeerattu tai ei löydy lempikalsareita, tai rappuset on harjaamatta tai lapset käyttäytyy huonosti (mä kasvatan ne huonosti), nin NALKUN NALKUN.. äijä, melkein 40vee, KEHTAA VALITTAA JOKA HELVETIN ASIASTA ja olla pessimistinen ja kiittämätön .. niin, joo, välillä tuntuu että onko se ihan IDIOOTTI..?? Kun yrittää selvittää, niin ei sano mitään tai sitten joku vastaus "on vaan niin paha ressi" tms. tms...???

että näin täälä meillä, minä kun yritän jaksaa iloisena tai ainakin naama peruslukemilla, niin tää herrahan se pitää huolen siitä, ettei liikaa ole iloista mieltä tässä huushollissa.....?!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Inhorealisti1:
Jos sinä aina pelkäät riitaa ja matelet, sama käytös vain jatkuu ja pahenee. Muutut hänen silmissään munattomaksi vätykseksi, jota ei voi miehenä kunnioittaa. Niinpä ehdotankin määrätietoista otetta asiaan. Teet selväksi, että vaimosi haukkuu väärää puuta ja voisi miettiä, miltä hänestä tuntuisi, jos sinä tekisit samoin.

Tämä on mielestäni hyvä vastaus. Ite olen tommonen pahansisuinen akka aina välillä ja mies on alkanut pelkäämään ja matelemaan. Olen kehittynyt vähemmän pelottavaksi meidän molempien mielestä, mutta mies matelee edelleen. Olen voimakastahtoinen ja dominoiva, mutten silti haluaisi että mies on munaton vätys, jollaisena alan hänet kieltämättä pikkuhiljaa näkemään. Kaipaan vastusta enkä vätystelevää matelehtimista. Haluaisin, että mieskin olisi voimakas, mutta kai se yleensä suhteessa niin menee että jompi kumpi dominoi ja toinen alistuu. Entisessä suhteessani mielestäni me molemmat dominoitiin sen verran että toinen pysyi kurissa. Jos kumpi tahansa saa suhteessa selkeän valta-aseman, siitä ei yleensä hyvä seuraa. En edes haluaisi olla se suhteen valtias, toivoisin tasa-arvoa suhteeseemme, mutta minkäs sitä luonteilleen mahtaa. Jos minun luonteeni saa mieheni alistumaan, miten saisin hänestä vastusta?
 
Tämä on mielestäni hyvä vastaus. Ite olen tommonen pahansisuinen akka aina välillä ja mies on alkanut pelkäämään ja matelemaan.
Ja tämä oli vielä parempi vastaus. Kyse on kuin onkin kunnioituksesta, mutta kunniakäsitys ei loogisesti vastaa nykyaikaista eettistä ajattelua arvojärjestelmineen.

Olen kehittynyt vähemmän pelottavaksi meidän molempien mielestä, mutta mies matelee edelleen. Olen voimakastahtoinen ja dominoiva, mutten silti haluaisi että mies on munaton vätys, jollaisena alan hänet kieltämättä pikkuhiljaa näkemään. Kaipaan vastusta enkä vätystelevää matelehtimista.
Arvoja kyllä vilisee tekstissä kuin vilkkilässä kissoja, mutta joko pieniä määriä tai ennemminkin negatiivisia laatuja. Tämä 'vastustus' on siis naisen tarve josta miehen pitäisi huolehtia. Miehen pitäisi säätää naisen vallankäyttöä, koska nainen ei siihen itse pysty.

Haluaisin, että mieskin olisi voimakas, mutta kai se yleensä suhteessa niin menee että jompi kumpi dominoi ja toinen alistuu. Entisessä suhteessani mielestäni me molemmat dominoitiin sen verran että toinen pysyi kurissa.
Niinhän sen voisi sanoa, yleiseltä vaikuttaa. Dominointi on mielestäni turhan hieno nimi päättymättömälle valtataistelulle. Miehen tärkeipiä kelposuutta mittaavia ominaisuuksia olis vaikuttaa potentiaalisen vaaralliselta. Valtaa on nimittäin säädeltävä uhkailuilla samaan tapaan kuin koiralauma ylläpitää sosiaalista hierarkiaa.

Jos kumpi tahansa saa suhteessa selkeän valta-aseman, siitä ei yleensä hyvä seuraa. En edes haluaisi olla se suhteen valtias, toivoisin tasa-arvoa suhteeseemme, mutta minkäs sitä luonteilleen mahtaa.
Vallan määrällä tai sen lisääntymisellä ei suinkaan ole minkäänlaisia ikäviä seurauksia niin kauan kuin valtaa osataan käyttää vastuullisesti. Tasa-arvolla ei ole mitään tekemistä tämän kanssa. Olenkin suunnattomasti ihmetellyt aina sitä että tasa-arvokeskusteluissa käytännössä puhutaan lähes kaikesta muusta paitsi arvoista. Siitä ei tässäkään merkkejä näy. Nyt vasta tajusin että sillä tarkoitetaan tasavaltaa, mutta ei siihen luovuttamattomana kuuluvaa tasavastuuta.

Jos minun luonteeni saa mieheni alistumaan, miten saisin hänestä vastusta?
Nämä naiset haalivat niin paljon valtaa kuin he sitä voivat saada, ylärajaa ei ole käytettävissä. Jos vallankäyttö ylittää vastuunkantokyvyn päätöstensä seurauksista, ei vallan käyttöä haluta itse vähentää vaan edelleen lisätä. Ja yritetään hallita ylivallalla ts. halutaan määrätä muita ottamaan enemmän vastuuta ilman valtaa.
 
Viimeksi muokattu:
Pari esimerkkiä: vaimoa kiukutti kun keittiön pöydällä oli jatkuvasti leivän muruja "miksi pöytä on aina likainen, tämän ääressä ei voi koskaan tehdä töitä". Sovimme, että jatkossa pöytä pyyhitään päivittäin, jokatoinen päivä minä, jokatoinen päivä vaimo. Parin viikon jälkeen minä olin pyyhkinyt pöydän jokatoinen päivä.
Miksi jokainen ei voi vaan pyyhkiä omia murusiaan? Meillä siivotaan keittiössä aina omat jäljet saman tien. Miehen toivotumuksesta siis, itseäni ne ei häiritse, mutta eipä ole iso vaivakaan pyyhkäistä rätillä.
 
Viimeksi muokattu:
vaimo kokee silti aiheelliseksi kiukutella
Miten vaimo reagoi välittömästi siihen että ohitat hänen kommenttinsa?
Alkaako kysellä tms?
Miten vaimo suhtautui siihen että huomautuksen jälkeen siistit paikkoja?

Mitä on mökötys?
Miksi mökötät?
Miten vaimo suhtautuu mökötykseen?
Mököttääkö hän itse joskus?

Miten vaimo suhtautui siihen, jos vastailet hänelle hyvin lyhyesti?
Vastaileeko vaimo koskaan hyvin lyhyesti?
Miksi alat tehdä omia hommia?
Miten vaimo suhtautuu siihen?
Saattaako hän alkaa joskus samaan tyyliin tehdä omiaan?

Mitä asioita haluaisit tilanteesta saada selville?
Osaatko erottaa ja huomaatko milloin hän on väsynyt ja ärtynyt?
Osaatko erottaa ja huomaatko milloin hän on vain väsynyt, mutta ei ärtynyt?
Osaatko erottaa ja huomaatko milloin hän ei ole väsynyt, mutta on vain ärtynyt?
Pitääkö vaimo kiukutteluaan turhana vai tarpeellisena? Haluaako päästä tavasta eroon?
 
Viimeksi muokattu:

Similar threads

Yhteistyössä