kissa pirulainen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ellinoora
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vielä pari kommenttia jankkaamisenkin uhalla...

Eli, kissa ei riehu joka yö. Vain noin 3 yötä /kk. Minusta on kohtuutonta miehen vaatia tällaisen vuoksi kissan sulkemista makuuhuoneen ulkopuolelle.

Earit voisivat olla ratkaisu. Jotkut ihmiset joutuvat käyttämään niitä päivittäin työssään, joten en usko että keräävät mitenkään erityisemmin 8 tunnin yöunien aikana bakteereja korviin.

Ajattelin myös hommata eläinkaupasta kissakarkoitetta, jolla voin rajata muutaman alueen kissan leikeistä. Kuulemma karkote ei vain kaikille kissoille toimi.

Ja jotkut kysyivät pystynkö minä nukkumaan ilman kissaa. En pysty. Asia kuuluu omiin peruskäsityksiini, että lemmikkejä ei suljeta elämisen ulkopuolelle. Olen lemmikkini ottanut sinkkuna ollessani ja mikäli sen jälkeen elämääni ilmaantunut mies ei pysty lemmikkiäni hyväksymään (vaikka on ollut asiasta tietoinen alusta lähtien), taitaa asia olla sillä selvä. Tuntuu samalta kuin jos minä esim kuorsaisin öisin. En voisi asialle mitään, mutta ehdottaisin apukeinoja. Kaikki ehdotukseni tyrmättäisiin, koska mies ei halua. Vaikeaa muuttaa itsestään riippumatonta ja sinällään parisuhteeseen kuulumatonta asiaa.

Ja kun kyseessä ei nyt todellakaan ole mikään koko ajan terrorisoiva lemmikki, vaan pieni, energinen, siisti ja muutoin hyvin käyttäytyvä kissa, joka joskus harvoin innostuu öisin pelleilemään.
 
Kissa on useimmiten ""se"". Kuuluu kylläkin asuinpaikkani murteeseen että eläimistä puhutaan ""hän"" ja ihmisistä ""se"", joten voi olla että välillä lipsahdan tuossa...
 
Meillä on kolme aikuista kissaa, jotka kaikki ovat erittäin sosiaalisia luonteeltaan. Jos kaikki eivät vapaaehtoisesti tule meidän sänkyymme yöksi, mies ne sinne kantaa;). Eikä mua häiritse yhtään. Mies myös päästää ne ulos tarvittaessa yöllä ja minä en edes herää...
Välillä ne tosin alkavat leikkiä varpaillani ja sitten kyllä herään ja joskus ne innostuvat kisaamaan keskellä yötä. Entä sitten? Ne ovat meidän lemmikkejä ja talvisin ne nukkuvat koko yön eli silloin saadaan itsekin nukkua.

Molemmat hyysätään noita kissoja, koska lapset ovat jo aikuisia ja asumme kahdestaan.
 
En ikipäivänä muuttaisi yhteen kenenkään kanssa, joka ei pysty nukkumaan ilman lemmikkiään. Ai muuten, ap, entäs jos joskus saisitte lapsen, joka olisi allerginen kissalle? Antaisitko lapsen adoptoitavaksi vai kärsisitkö unettomuudesta?
 
Eiköhän mahdollisen oman lapsen tai puolison yllättävä allergia mene kuitenkin sitten lemmikin edelle. Tässä nyt ei kuitenkaan ole ollut ongelmana, että kissa nukkuisi tyynyllä, vallottaisi sängyn tms...

Ja olen kyllä nukkunut ilman lemmikkiäni, katsokaas kun ymmärrän kyllä että kissa pärjää välillä yksittäisen yön yksinään. Viikonloppumatkat ovat siis mahdollisia. En kuitenkaan aio kissaa koko loppuelämäkseen yksinään jättää.

Joillain tuntuu menevän puurot ja vellit sekaisin. Joudun jotenkin puolustelemaan itseäni etten ole sekopäinen kissatäti, joka ei osaa muusta puhua kuin omasta pikku kullanmurustaan päivät pitkät. Kissani on täysin normaali. Suhtaudun kissaani täysin normaalisti. Mies vain taitaa olla normaalia jääräpäisempi.
 
Samaa mieltä, mielestäni sinä ap olet jääräpäisempi! Lietsot mieheesi turhaa kissainhoa omalla periksiantamattomuudellasi, viaton eläimesi saat nyt syyt niskoilleen siitä, että sinulla on mennyt, ei vain puurot ja vellit, vaan ihmiset ja eläimet sekaisin!
 
Tänne on aivan turha tulla kyselemään suht yksinkertaisiinkin ongelmiin ratkaisuja. Ihmiset kyllä mulkkaa asian aivan sekaiseksi, ettei loppujen lopuksi ole mitään käsitystä kenelläkään mistään. Joten ap:lle ihan varteenotettavan ongelman kanssa palstalle tullut, sanoisin, että ei kannata täältä kysellä, mielesi vain pahoitat. Koittakaa pohtia kaverisi kanssa eri vaihtoehtoja ongelman selvittämiseksi, luulen, että se voisi olla hedelmällisempää.
 
Haluatko todella elää noin itsekkään ihmisen kanssa? Kohta hän vaatii, että viet kissasi lopetettavaksi ""jos rakastat häntä"". Jos miehesi ei hyväksy kissaasi, mieti vain mitä kaikkea elämääsi vielä tulee, mitä hän ei hyväksy...
 
Miehesi ei ole normaalia jääräpäisempi. Hän ei vain pidä kissoista. Se on kissaihmiselle vaikea käsittää aivan ilmeisesti. Onneksi minun mieheni tajusi asian eikä ole yrittänyt hommata kissaa eikä käännyttää minua. Ei ole kyse jääräpäisyydestä vaan siitä, mitä sietää ja mitä ei. Puhukaa asia kunnolla keskenänne ja ota selvää miehesi todellisesta kannasta. Näyttää vähän siltä, että miehesi on vielä suhteen noin alussa edes vähän vieraskorea. Suhteen edetessä miehesi alkaa vihjailla, voisitko luopua kissasta tai voisitko jättää sen kotiisi. Sitten kissasta alkaa syntyä riitoja. Riitojen seurauksena eroatte tai sinä luovut kissastasi. Tämä on minun ennustukseni kuvauksesi perusteella. Kissa näyttää olevan kynnyskysymys - ei millään pahalla.
 
Hyväksy ja hyväksy...enpä usko, että sillä poikaystävällä kiinnostaa vihata viatonta luontokappaletta.
sen sijaan kissan omistaja ei ole läheskään niin syyntakeeton.
Kuten todettua, ap on rasittava vänkääjä,ja koska tolkkua kissahommaankaan ei löydy, niin todennäköisesti hän vänkkyröi tulevaisuudessakin jostakin, milloin mistäkin, mitä hänen poikaystävänsä ei jaksaisi katsella.

Aina nuo vänkkyröitsijöiden lietsojat koittavat kerjätä sääliä sillä, että vetävät asian vierestä kaikki argumenttinsa.
Eli-kun poikakaveri haluaa nukkua, hän on KISSANVIHAAJA.

MIkäs se ap on silloin jos poikakaveri möykkäisi yöt, ja hän haluaisi nukkua kissan kanssa rauhassa. Olisko hän silloin MIESTENVIHAAJA?

Ja ennenkuin kerkeät ruveta vänkkyröitsemään, niin vastaan jo etukäteen: joo, olen katkera
joo , kaikki kissat pitäisi ampua, joo , olen lapsellinen, koska en ole vänkkyröitsiä, enkä naukumaija ,niinku te ääliöt,

jotka luulette, että on jotain hienoa ja ylevää siinä, että kohtelee elukoirta paremmin kuin kanssaihmisiä!
 
Minä en pidä koirista, en tosin inhoakkaan niitä, mutten ikinä ottaisi itselleni koiraa. Exällä oli 2koiraa, ja oli vastenmielistä kun ne yöllä tulivat nuolemaan kättä tai naamaa ja yrittivät tunkea sänkyyn nukkumaan.

Kissoista pidän, eikä haittaa yhtään, jos kissa nukkuisi vaikka samassa sängyssä.

Omalle mielelle ei voi mitään, mutta toista ihmistä pitäisi arvostaa eläintä enemmän ja taipua kompromisseihin, kuten ap:n mies on tehnytkin, -kissa pääsee hänen kotiinsa, muttei makkariin. Ei kai yhdestä KISSASTA voi tulla noin suuri kynnyskysymys suhteessa!
 
Minulla on sekä kissa että koira ja täytyy sanoa ettei sen parempia ystäviä ole kuin eläimet (ja eläintä rakastava ihminen). Minulla on ehkä ollut niin hyvä tuuri, että olen löytänyt kumppanin, joka myös pitää eläimistä. Kun lukee teidän viestejä, en vaihtasi tätä elämää edes lottovoittoon.
 
Mun mies ei voi sietää kissoja tontillamme. Vetää lapiolla päähän jos tänne ilmestyvät. Kuseksivat autot ja kaikki ja se haisee!

Minä pidän eläimistä, mutta miestäni rakastan. Joten ei kissoja tänne.
 
Useinmiten kanssaihmiset kohtelevat ihmistä huomattavasti huonommin kuin eläimet, joten en näe mitään syytä miksi eläimiä ei voisi kohdella yhtä hyvin kuin ihmisiä. ""Ihminen"", joka kohtelee eläimiä huonosti on tunnevammainen tai sitten pelkästään ilkeä.

Sinulle suosittelen oikeinkirjoituskurssia, jos haluat väsäyksesi otettavan vakavasti.
 
Eli sinä olet siis teini.

Olet vasta saanut äidinkielen opetusta. Tuliko kymppi? : )
Muistan myös omasta nuoruudestani tuon paatoksen, millä puolustettiin nelijalkaisia henkeen ja vereen.
Se on tavallaan kapinontia.
No, älä huoli. Kyllä sinullekin valkenee moni asia, kun aikanaan saat itsellesi poikakaverin, ja ensimmäiset kuukautiset, ja (huomaa pilkku ja-sanan edellä ;) ) kasvat aikuiseksi naiseksi.

Moni asia muuttuu, myös mielipiteesi, joilla ei ole vielä tässä vaiheessa realistista yhtymäkohtaa todellisuuteen.
:)
Pahoina päivinäsi, ja ongelmien kohdatessa voit kääntyä jonkun aikuisen puoleen. Koulun terveydenhoitaja voi auttaa sinua niissä asioissa, joista et halua puhua esimerkiksi vanhemmillesi. Tarvittaessa hän voi ohjata sinut psykoterapeutin luokse juttelemaan asioista.
Myös kissoista, ja muista eläimistä, joiden hyvinvointi painaa mieltäsi.
 
jos kissat tm. eläimet vaikuttaa parisuhteeseen, on aika vaihtaa paria. Ei herranjestas kissat tai muutkaan eläimet kuulu sänkyyn.. ei ikinä.. saati sisälle. Valitse joko elukat tai ihana miehesi.
 
Jäin tässä ihan miettimään, miten samanlainen tilanne mulla oli exän kanssa... (tosin kissat ei päässeet makuuhuoneisiin) ex myös häiriintyi kissan leikeistä yöllä, jopa toisesta huoneesta... Vaikea oli uskoa, ettei sama mies edes havahtunut meidän esikoisen koko yön kestäviin koliikki-itkuihin... xD
 

Yhteistyössä