kirkosta eronneet!

[MorbidMama]

Erosin joskus 18veenä, ei napannut sanoma, enkä halunnut näinollen kannattaa seurakuntaa rahallisesti.

 

[Pantalaimon]

Minä erosin kirkosta tänä vuonna nimenomaan siksi, etten usko mihinkään jumalaan tai yliluonnolliseen olentoon. Minusta on ihan hienoa, että jotkut ihmiset uskovat ja saavat minun puolestani uskoa vaikka vesihiiteen tai kuulua Hare Krishnaan. Mutta siitä en pidä, että kirkon piirissä harrastetaan syrjintää enkä tykkää myöskään oman uskon(non) tuputtamisesta. Annetaan kaikkien kukkien kukkia. :flower:

Lapsiani en aio kasvattaa kristillisesti vaan he saavat valita uskontonsa itse, kunhan ovat tarpeeksi vanhoja päättämään asiasta. Tietenkin toivon, etteivät nyt ihan fundamentalisteiksi käänny. Se on uskonnosta riippumatta aina huono juttu.

 

[Taare-]

uskoni on aivan erillainen mitä ev.lut edustaa ja he eivät hyväksy tätä mitä itse edustan, kai

 

[Nyynä]

Olen eronnut kirkosta 16- vuotiaana. En ole koskaan uskonut jumalaan tai muutenkaan ollut kiinnostunut uskonasioista. Varsinkin silloin kun black metal tuli elämääni 14- vuotiaana niin kiinnostus satanismiin oli kova. Kun ulkonäköni muuttui asenteellisempaan suuntaan, myös hihhulit alkoivat pyöriä kimpussa. Siitä vähitellen alkoi inhottamaan kirkko instituutiona ja kristityt aatteessaan. Kirkon tapa suhtautua naisiin ja homoseksuaaleihin on naiivi, puhumattakaan kristittyjen tavasta hoitaa ajattelupuoli raamatun kautta. Tuntuu etteivät kristityt (ja muut uskontokuntien edustajat ) ylipäätään ajattele itse mitään. En tarkoita edellisellä lauseella, että kaikkien uskovaisten ajattelu hoituu raamatun kautta.
Joku kysyi tuolla aikaisemmin lasten kastamisesta. Tulevaa lastani ei todellakaan kasteta, vaikka suku pakanallista nimeämistä kovasti vastustaakin. Saa lapsi sitten myöhemmin päättää haluaako kirkkoon myöhemmin liittyä. En sitä liittymistä hyväksy, mutta miksi sitä silloin yrittäisin estää, kun itsekin omasta elämästäni päätän?

no nimenomaan sinun tulisi se HYVÄKSYÄ, lapset kuitenkin hakevat vanhemmiltaan hyväksyntää teoilleen. niinhän sieki oletat että siun vanhemmat hyväksyvät siun tekosesi, oman lapsensa... mietis vähän uudestaan tuota lausetta



lisään vielä että en nyt tarkota sitä että lapsesi tulisi liittyä kirkkoon tai että olisin tuputtamassa hälle kirkkoon liittymistä. vaan ihan niinkuin yleisesti ottaen, pitäisihän lasten KAIKKI teot hyväksyä... paitsi tietysti rikollista toimintaa...

 

[Nyynä]

tämähän virisi todella hyviä mielipiteitä tämä keskustelu! kerrankin tappelulta vältyttiin

 

[Kiin]

Erosin reilu 20v.:nä, kun käännyin toiseen uskoon.

 

[Nyynä]

tuolla äiti40++ jo kertoikin että mitä sillä kirkollisverolla saa... tulipa vaan mieleen sellainen pointti että täälläkin hyvin monet hehkuttaa (no, tuo nyt on väärä sana, mutten keksi muutakaan) että kirkosta kannattaa erota. ja ne sama henkilöt ovat sitten miltei joka kuukausi sinne diakoniatoimistoon menossa... onko tässä jotain hassua?

itse ei uskota instituutioon tai siihen mitä se edustaa, mikä on hyvä ettei semmoseen kuulu mitä ei itse allekirjoita, mutta ne ilmaset almut kyllä kelpaa

juu, kärjistin. mutta välillä tulee semmonen tunne että sieltä ollaan kyllä valmiit ottamaan mutta mitään ei tulisi mieleenkään antaa

 

[äiti 40plusplus]

sitten eläkeestä aikanaan kun srk mummokerhoihin maailmaa parantamaan? Niinhän se on että elämässä on eriaikoina erilaiset tarpeet

En ehkä ihan ymmärtänyt mitä tarkoitit... Niin, voi olla että liityn joskus uudelleen seurakuntaan, jos tunnen vetoa evankelisluterilaiseen kirkkoon.

kun sanoit että kun lapset oli pieniä ja oli kerhot ja muut eli rahalle sai vastetta. eli jos sitten vanhuksena jossakin vanhusten kerhossa käy. En tarkoita välttämättä mitään virsienveisuukerhoa vaan jotakin muutakin, maailmahan muuttuu ja saattaa olla että sitten aikanaan virkeät seurakuntavanhukset käväisee vaikka Vatikaanin taideaarteita katsomassa porukalla yms. tai ihan mitä vaan.
mutta jos eroamisesi kirkosta johtui isommista syistä kuin siitä ettet enää saanut vastetta rahoillesi, eri juttu sitten.
mutta itse olen miettinyt että ei ainoastaan pienet kerhoikäiset lapset vaan sitten vähän isommille vaikka ne yökahvilat ja vaellusleirit (tiedän yhden vaellushullun papin jonka skr järjestää noita nuorten vaellusjuttuja ja käsittääkseni se luonto yms on pääasia siellä ja haittaako tuo jos luonnosta lipsahtaa joku sana siihen kuka luonnon on luonut tai vaellusta ja erämaassa selviämistä verrataan johonkin muuhunkin selviytymiseen elämässä)

 

[Keittiönoita]

haittaako tuo jos luonnosta lipsahtaa joku sana siihen kuka luonnon on luonut tai vaellusta

Vaan mä kyllä luulen, että jos siellä vaellusleirillä "lipsahtaisi joku sana" Allahista, niin aika moni kristitty kiskaisisi henkitorvensa täyteen torvisieniä.

 

[fanta]

sitten eläkeestä aikanaan kun srk mummokerhoihin maailmaa parantamaan? Niinhän se on että elämässä on eriaikoina erilaiset tarpeet

En ehkä ihan ymmärtänyt mitä tarkoitit... Niin, voi olla että liityn joskus uudelleen seurakuntaan, jos tunnen vetoa evankelisluterilaiseen kirkkoon.

kun sanoit että kun lapset oli pieniä ja oli kerhot ja muut eli rahalle sai vastetta. eli jos sitten vanhuksena jossakin vanhusten kerhossa käy. En tarkoita välttämättä mitään virsienveisuukerhoa vaan jotakin muutakin, maailmahan muuttuu ja saattaa olla että sitten aikanaan virkeät seurakuntavanhukset käväisee vaikka Vatikaanin taideaarteita katsomassa porukalla yms. tai ihan mitä vaan.
mutta jos eroamisesi kirkosta johtui isommista syistä kuin siitä ettet enää saanut vastetta rahoillesi, eri juttu sitten.
mutta itse olen miettinyt että ei ainoastaan pienet kerhoikäiset lapset vaan sitten vähän isommille vaikka ne yökahvilat ja vaellusleirit (tiedän yhden vaellushullun papin jonka skr järjestää noita nuorten vaellusjuttuja ja käsittääkseni se luonto yms on pääasia siellä ja haittaako tuo jos luonnosta lipsahtaa joku sana siihen kuka luonnon on luonut tai vaellusta ja erämaassa selviämistä verrataan johonkin muuhunkin selviytymiseen elämässä)

Ei siinä minusta niinkään ollut kyse siitä, että piti saada rahalle vastinetta. Olinhan ihan sieltä työelämään mentyäni aina maksanut osan palkastani verona kirkolle, vaikken silloin nuorena aikuisena seurakunnan palveluita käyttänytkään. Enkä kokenut, että veroa maksamalla olisin maksanut sitten myöhemmin nimenomaan siitä lasten kerhosta. Ajattelin silloin, että kun nyt käytämme niitä palveluita, niin on ainakin oikeus ja kohtuus myös kuulua seurakuntaan ja maksaa kirkollisveroa. Sittemmin, kun lapset ovat kasvaneet yli kerhoista, eivätkä muuten ole osallistuneet seurakunnan toimintaan, olisin varmasti jatkanut seurakunnan jäsenenä oloa ja sitä kautta kirkollisveron maksamista, jos tuntisin vetoa seurakunnan toimintaan ja sellaiseen uskonnollisuuteen. Joten summa summarum; tahtonen todistaa itselleni, että ainakin silloin, kun ole palveluja käyttänyt, olen niistä myös maksanut.

 

[Beep]

Kuuluin kirkkoon pitkään tietäen koko ajan, että se on vain näennäistä kuulumista, mutta koska opiskelijana ja pienipalkkaisena en maksanut juuri kirkollisveroja, se ei sinänsä haitannut rahallisena menona. Kirkkohäistä en haaveillut, tulevia lapsiani en haluisi kastaa, koska inhoan (kirkon) kummiutta.

Erosimme sitten kirkosta mieheni kanssa yhtä aikaa, miehellä myös kriteerinä korkeat kirkollisverot.

Kirkollisveron pitäisi muuten olla kaikille sama!!! :attn:

Kirkkoon kuulumisessa ei siis ollut mitään hyvää, ainoastaan haittapuolia.


Tästä herää kysymys, miksi kuulua kirkkoon??? Miksi?