Kirjotin eilen down-lapsesta...

...en jaksanut etsiä ketjua, jatkan nyt tähän.

ABORTTIA en halua tehdä, se vastoin periaatteita, eikä siitä ollutkaan kyse.

Saimme 1,5kk sitten tietää että vauvamme on Down. Olemme miettineet ADOPTIOON ANTAMISTA pienen synnyttyä, koska emme tiedä riittääkö voimavaramme down lapsen hoitoon. Meillä ennestään 1v ja 3-vuotiaat kaksostytöt.

Emme tiedä mihin päätökseen tulemme, saattaahan olla että emme häntä pois pysty antamaan, mutta se edellyttäisi että tarvisimme apua lastenhoitoon ja nytkään ei koskaan olla saatu koska asumme kaukana vanhemmistamme(toiset 600km päässä, toiset 450km:n)

Sit joku kyseli, jos joku lapsistamme vammautuisi, hylkäisimmekö hänet!?Ei, eihän adoptioon lapsen antaminen ole lapsen hylkäämistä vaan hän saisi perheen jolla voimavaroja kasvattaa häntä. Vauva ja lapsuusaika saattaisi mennä nii kuin muidenkin vauvojen/lapsien kanssa mutta kaikki tietää että down-lapsi tarvitsee tukea jatkossa kaikkeen puuhiinsa!

Me päätöksemme tehdään ja siihen ei vaikuta täällä saamani pas.ka!
Kiitos kaikille kannustavista kommenteista, tämä on vaikea tilanne ja tätä ei toivo kenellekkään! :'(

Onneksi nämä lapset pitää ajatukset vähän poissa tulevasta.. Päivä kerrallaan, ei sitä tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, parasta toivoo, pahinta pelkää :'( .

T: Äiti joka ei ole paha eikä sydämetön

 

Hei,
En tiedä huomasitko eilen mun viestiä.
Eli mä oon ollu samassa tilanteessa vuosi sitten.
Jos haluat keskustella niin laita yytä.

Niin siis saimme tietää raskausaikana, että vauvalla on downin syndrooma. <br><br>

 

:hug: :hug: Olette mielestäni ajatelleet asiaa erittäin kypsästi ja omia voimavaroja miettien. Minä työskentelen vaikeasti vammaisten/sairaiden lasten kanssa sairaanhoitajana ja tiedän kyllä mitä se arki lasten on. En todellakaan hauku teitä, koska asia on todella vaikea. Paljon voimia teille! :hug:

 

\

:hug: :hug: Olette mielestäni ajatelleet asiaa erittäin kypsästi ja omia voimavaroja miettien. Minä työskentelen vaikeasti vammaisten/sairaiden lasten kanssa sairaanhoitajana ja tiedän kyllä mitä se arki lasten on. En todellakaan hauku teitä, koska asia on todella vaikea. Paljon voimia teille! :hug:

mä en kyllä luokittele down lasta vaikeasti vammaiseksi...

 

Ilmeisesti tästä kyse?
http://www.kaksplus.fi/keskustelu/?mode=viewtopic&tid=761016

Eipä tuohon voi vastatakaan, on lukittu.

 

Varmasti vaikea tilanne teillä.
Adoptioon antaminen terveen vauvan kohdalla taitaa olla ok ratkaisu, jos ei itsellä ole voimavaroja häntä hoitaa.

Vammainen lapsi saattaa varmaan helpommin jäädä lastenkodin kasvatettavaksi, eikä siis koskaan saa välttämättä rakastavia vanhempia. En pitäisi sitä palveluksena vammaiselle lapselle. Itse ratkaisunne teette, voimia teille.

Olen ollut hoitajana kehitysvammaisten ryhmäkodilla, jossa oli sellaisia asukkaita joilla oli yhteyttä pitävät ja lomalla luokseen ottavat omaiset sekä sellaisia, jotka äiti oli hylännyt heti synnytyksen jälkeen. Pidin kyllä näitä jotka saivat olla omaisiinsa yhteydessä paljon onnekkaampina. Hoitaja ei koskaan korvaa omaa läheistä.

 

\

\

:hug: :hug: Olette mielestäni ajatelleet asiaa erittäin kypsästi ja omia voimavaroja miettien. Minä työskentelen vaikeasti vammaisten/sairaiden lasten kanssa sairaanhoitajana ja tiedän kyllä mitä se arki lasten on. En todellakaan hauku teitä, koska asia on todella vaikea. Paljon voimia teille! :hug:

mä en kyllä luokittele down lasta vaikeasti vammaiseksi...

Heitäkin on erilaisia!!!! Minä ainakin olen työssäni nähnyt vaikeasti vammaisia donw lapsia!

 

Voimia teille raskaassa elämäntilanteessa. Työskentelen keh.vamma-alalla, ja tiedän tapauksia, joissa äiti on antanut down-lapsen adoptoitavaksi syntymän jlk, ja tiedän myös, että on ihmisiä, jotka haluavat antaa rakastavan kodin myös down-lapselle. Eli ei lapsestanne välttämättä tule laitoksessa elävää lasta, vaan kyllä hänellä on suuret edellytykset saada oma koti ja omat vanhemmat. Te itse tiedostatte voimavaranne, toivon teillle vain jaksamista ja voimia elämässänne!!!

 

en tiedä olet varmaan jo selvittänytkin että saisitko kaupungilta hoito apua jos päättäisitte pitää lapsen tottahan se on että vaati paljon enemmän neuvolan täti varmaan voisi auttaa selvittämään avunsaanti mahdollisuutta samoin kun adoptio mahdollisuutta mihin tulokseen sitten päädyttekin ei varmasti ole helppoa siksi toivon sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää jatkossa ja voimia tulevaisuuteen :hug:

 

Hmm.. Ei minullakaan ole tarkoitus ollut loukata. On tosi paha mennä sanomaan tuollaiseen tilanteeseen, mutta yleisesti ottaen minun mielestä ainakaan down-syndrooma ei ole kovin paha tai toki sitäkin on tasoltaa laidasta laitaan. Itsellä raja menisi siitä, että lapselle enemmän olisi tuskaa olla täällä maan päällä, olisi esim. melkein tiedoton, ei voisi liikuttaa mitään mitenkään ja olisi pelkästään koneiden armoilla jne.

Tuota kyllä mietin kun sanot ettet hylkää lasta kun annatte adoptioon, mutta kyllä se lapselle oma äiti/isä olisi aina paras jos vaan mahdollista. Äitiin tulee jo raskausaikana kuitenkin side sikiöllä.. Mutta, en sano pahalla kun yritän sinua/teitä saada näkemään asiaa myös sen tulevan lapsen kannalta eikä vain oman.

 

Kiitos kaikille jotka kirjoitatte kauniisti :flower: :hug: .
tunteet ja kaikki ovat niin sekaisin.. Itkettää vain ja lapset tarvii äitiä niin pitää ryhdistäytyä.

Sinä joka olet odottanut downia, pidittekö lapsen?

 

\

Kiitos kaikille jotka kirjoitatte kauniisti :flower: :hug: .
tunteet ja kaikki ovat niin sekaisin.. Itkettää vain ja lapset tarvii äitiä niin pitää ryhdistäytyä.

Sinä joka olet odottanut downia, pidittekö lapsen?

Juu ja nyt meillä on tytöt 4v, 2x2v ja down-poika 6kk

 

Minusta vammaisen lapsensa adoptoitavaksi antava äiti nimenomaan hylkää ei täydellisen lapsensa. Taidat olla itsekin melko pentu, kun noin ajattelet. Kamalaa! Terveet lapset kyllä pitäisit....Kannattaa kuule käydä poistattamassa kohtu ja käyttää monia ehkäisykeinoja, kun ei kerran olla valmiita vastuuseen. Toki parempi se, että annat pois, kun et osaa tunteitas käsitellä! :ashamed: t. vihainen ja ällistynyt vammaisia lapsia/ aikuisia elämässään paljon kohdannut....

 

Kukaan adoptiovanhempi tai laitos ei silti rakasta lasta samalla tavalla kuin omat vanhemmat. En koskaan voisi luovuttaa lastani pois, sillä en tietäisi miten häntä kohdellaan jossakin. Se harhaluulo, että lapsi saisi jostakin rakastavat vanhemmat, ei välttämättä pidä paikkaansa, enkä minä ainakaan luottaisi siihen. Sorry, näin vaan on! Ehkä raskaus ja hormoonit sumentavat ajatuksesi, mutta hei, sehän on sun lapsesi.

 

:hug: Varmasti todella vaikea tilanne. Voimia! :hug:

 

\

Minusta vammaisen lapsensa adoptoitavaksi antava äiti nimenomaan hylkää ei täydellisen lapsensa. Taidat olla itsekin melko pentu, kun noin ajattelet. Kamalaa! Terveet lapset kyllä pitäisit....Kannattaa kuule käydä poistattamassa kohtu ja käyttää monia ehkäisykeinoja, kun ei kerran olla valmiita vastuuseen. Toki parempi se, että annat pois, kun et osaa tunteitas käsitellä! :ashamed: t. vihainen ja ällistynyt vammaisia lapsia/ aikuisia elämässään paljon kohdannut....

Tämäntapaisia kommentteja ei ap varmaan kaipaa. Oiskohan ihan viisainta pitää moiset omassa mielessään. Todella pentumaista käytöstä satuttaa vielä tahalllaan toista ihmistä, jolla vaikeaa jo muutenkin. Toivottavasti tälläisen viestin kirjoittaja on joka asiassa niin täydellinen, ja elämässä vain hyviä asioita kokenut. Jospa sinäkin joskus joudut kohtaamaan elämässäsi jotain vastaavaa.

 

voimia! :hug: minä en lähde syyttelemään enkä tuomitsemaan, uskon että punnitsette asian hyvin tarkkaan, onhan lapsi teidän.

Kyllä se lapsi on oma, on sitten sairas tai terve mutta kukaan ei voi tietää toisen voimavarojen riittävyyttä.

piti vielä laittaa, että musta on mahtavaa ettette päätyneet abortiiin sillä oli vammainen tai ei, jokaisella on oikeus syntyä :heart: ja kuka meistä nyt normaali on, ei kukaan <br><br>

 

Meille syntyi keskonen jolla sitten todettiin vaikeat aivovauriot jo keskolassa, nyt hän on vaikeasti liikuntavammainen (muista vammoista ei vielä tietoa kun on niin nuori) reilu 1-vuotias tyttö.

Kun sain kuulla aivovaurioista niin mietin (ja olen myöhemminkin miettinyt) jaksanko hoitaa lapseni.. siinä ei ole kysymys siitä ettei hyväksyisi vammaista lasta vaan ainakin omassa tilanteessani siitä että se pettymys on niin valtava kun tavallaan joutuu tekemään surutyön menettäessään sen terveen lapsen jota oli odottanut (teillä tietysti vielä odotus menossa,mutta silti).. ja sitten se, että miten jaksaa kaiken sen ylimääräisen hoidon muihin lapsiin verrattuna.

Nämä ovat asioita joita itse pitää miettiä ja yrittää ajatella myös tilanteen ulkopuolelta, jotta saa "terveemmän" näkökulman. Hakea tietoa muista vastaavista lapsista ja heidän vanhemmistaan, jotta näkee mitä se oikeasti on sekä ne rankat asiat että ne ihanat asiatkin mitä erilainen lapsi tuo.

Meillä lapsi oli esikoinen, joten ei ollut muita lapsia hoidettavana lisäksi. Nyt tosin yritetään saada perheenlisäystä ja aion hakea apua lasten hoitoon jos sitten (jos lisää lapsia suodaan) en yksin jaksa hoitaa.
Tällä hetkellä voin sanoa meidän elämästä sen, että onneksi en antanut lastani pois. Vaikka onkin tosi rankkaa välillä niin fyysisen kuin henkisenkin jaksamisen suhteen, tyttö on loppujen lopuksi niin mahtava pakkaus että ilman en enää osaisi elää :heart:


Tulikohan sekavaa tekstiä.. no pointti oli, että tehkää päätös rauhassa harkiten ja asioita miettien monelta kantilta niin sitten ratkaisu on varmasti oikea, oli se sitten kumpi tahansa :hug:

 

En ole sitä eilistä ketjua nähnyt, joten kysyn ehkä samaa kuin joku muukin on jo kysynyt, mutta eikö olisi armeliaampaa kaikille jos päätyisitte aborttiin? Siis vaihtoehtona adoptioon antamiselle? Tottakai ensisijaisesti ajattelen itsekin, että vammaisella lapsella on oikeus elämään, mutta jos ajattelen asiaa lapsen kannalta, niin hän tulee olemaan ihminen jolla on erityisen suuri rakkauden ja tuen tarve eikä ole kauhean hyvä lähtököhta, jos vanhemmat kokevat että se taakka on heille liikaa. Ja vanhemmillekin se päätös voisi, vuosien kuluessa, olla helpompi kantaa kuin päätös lapsen poisantamisesta. No, kävi miten kävi, niin toivotan voimia.

 

Sinuna tekisin abortin. Tai en siis olisi enää lapsia tehnyt, jos olisi jo 3- ja 1-vuotiaat kaksoset, eikä mitään apua. Siinähän on jo liikaa lapsia ja työtä minulle.

Adoptiota en harkitsisi lapsen kannalta. KUka hoitaa hyvin rumaa ja sairasta lasta? Ehkä oma äiti, mutta heillälkin rajalliset voimat, varsinkin jos on 4 todella pientä lasta kuten teillä.

Eilisiä ketjuja en ole lukenut, mutta jos teillä ei ole voimia hoitaa itse tai ette tiedä palkkaako kunta teille jonkun työntekijän hoitamaan, (koska eihän kukaan voi yksin jaksaa hoitaa kahta 3-vuotiasta ja kahta 1-vuotiasta ja down-lasta) niin tekisin lapsen parhaaksi abortin. Sairasta ja rumaa lasta ei kukaan ulkopuolinen hoida hyvin.

 

mun mielestä down-lapset (eikä aikuisetkaan) ole rumia..
rumaksi ihmisen tekee ihan muut seikat..


käsitinkö mä väärin kun luulin että vaihtoehdot oli adoptio tai lapsen pitäminen? luulin että abortti oli jo poissuljettu vahtoehto.


muuten saisit varmaan perhepäivähoitajan kotiinkin, kun tuostahan tulisi jo kokonainen ryhmä. ja usein silloin voi saada hoitajan kotiinkin.

 

Vielä halusin lisätä, että olen joutunut itsekin miettimään mitä teidän tilanteessa tekisin ja miten päätökseni kanssa sitten jaksaisin elää (itse olisin valinnut pitää lapsen, koska ajattelin kuitenkin että sen ratkaisun kanssa olisi lopulta helpompi elää kuin jonkun muun). En silti tiedä todella, miten raskaita tunteita joudutte nyt läpikäymään enkä voi teitä neuvoa, sillä jokaisen on tehtävä sen mihin itse pystyy. Usein kuitenkin kuulee, että down-perheissä on elämä sujunut suhteellisen hyvin. Uskon, että ihmisille löytyy voimia tehdä asioita jotka he haluavat tehdä. Joku jo sanoikin, että on kypsyyden merkki, kun pohtii asioita siltä kannalta kuin olette pohtineet ja minusta tuntuu, että teette nyt sitä surutyötä, jonka joutuu tekemään kun menettää terveen lapsen. Älkää silti tehkö hätiköityjä ratkaisuja, vaikka jouduttekin hyvästelemään terveen vauvan. Vauva teille kuitenkin tulee ellette päädy aborttiin ja jos osaatte tehdä surutyönne hyvin, niin varmasti pystytte rakastamaan lasta aivan yhtä paljon kuin jos hän olisi ollut terve. Rankempaa elämästä varmasti tulee, mutta apuakin todennäköisesti löytyy jos sitä vaan osaa etsiä ja tarpeeksi vaatia. Yritän sanoa, että koittakaa uskoa tulevaisuuteen, vaikka juuri nyt tuntuu ettei yhtäkään positiivista ratkaisua ole tarjolla :hug:

 

\

En ole sitä eilistä ketjua nähnyt, joten kysyn ehkä samaa kuin joku muukin on jo kysynyt, mutta eikö olisi armeliaampaa kaikille jos päätyisitte aborttiin? Siis vaihtoehtona adoptioon antamiselle? Tottakai ensisijaisesti ajattelen itsekin, että vammaisella lapsella on oikeus elämään, mutta jos ajattelen asiaa lapsen kannalta, niin hän tulee olemaan ihminen jolla on erityisen suuri rakkauden ja tuen tarve eikä ole kauhean hyvä lähtököhta, jos vanhemmat kokevat että se taakka on heille liikaa. Ja vanhemmillekin se päätös voisi, vuosien kuluessa, olla helpompi kantaa kuin päätös lapsen poisantamisesta. No, kävi miten kävi, niin toivotan voimia.

Hyvähän se kuitenkin, jos ja kun lapsi saa muualta sitten rakastavan ja huolehtivan kodin. Mä en ole abortin kannalla ollenkaan.

 

Miten kaikki ajattelevat että lapsi saa muualla rakastavan kodin. Tämä ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys.

 

Miten kenelläkään voi olla kahdet kaksoset? Ja sitten vielä down? Meillä kaksi lasta isommalla ikäerolla, ja silti on stressiä ja väsymystä liikaa että jaksaisi seksiä edes ajatella useimmiten. Miten jotkut ihmiset voi jaksaa olla noin viriilejä? Ja kukaan ei tule hoitamaan hyvin tuota lasta. Olen nähnyt miten päiväkotien pihallakin jäävät ilman hoitajaa, vaikka nimellisesti siellä oma hoitaja.

Tehkää abortti ja sitten sterilisaatio.

kurjaa, että teitä koetellaan. Mutta ihmisillä on rajalliset voimat. Monet saa enemmän kuin jaksaa ja sitten masentuvat ym.