Kirjoitin tänään miehelleni kirjeen, joka saattaa päättää avioliittoni.

[Christina]

Minäkin kerran kirjoitin yöllä murheissani miehelle kirjeen, luki sen sit aamulla. Toimi meillä, saatiin asiat oikeesti puitua, mä oon tosi huono puhumaan tunneasioista, ja paperille tuli laitettua tosi kipeitäkin juttuja.....Asiat parani huomattavasti.

 

[Kyy]

Minäkin kerran kirjoitin yöllä murheissani miehelle kirjeen, luki sen sit aamulla. Toimi meillä, saatiin asiat oikeesti puitua, mä oon tosi huono puhumaan tunneasioista, ja paperille tuli laitettua tosi kipeitäkin juttuja.....Asiat parani huomattavasti.

Kiva kuulla, että joillakin on mennyt paremmaksi. Toivottavasti meilläkin. Tai sit saadaan piste tälle ja voidaan jatkaa molemmat eteenpäin.

 

[toimisko]

pyydä sun miestä kirjottaa sulle kanssa sellanen "puhdistava" kirje.

Aikas usein tälläisiä kirjoitellaankin, nyt toivoisin että saataisiin oikeasti puhuttuakin.

Jos on jo tota kokeilut eikä toimi niin sitte joku uusi juttu kehiin jos siis molemmilla on halua jatkaa kuiteki (no vaikka ei oliskaa) niin joku pariterapia/perheneuvola tms. et siinä olis ulkopuolinen henkilö auttamassa keskustelua eteenpäin ja uusille urille kun helposti jumittuu toistamaan samoja juttuja vaikka oliski halua selvittää asioita.

 

[vivian]

Juu mäkin olen joskus kova rustailemaan kirjeitä, koska silloin tulee mietittyä mitä sanoo ja miten sanoo. Itse keskustelutilanteessa mut usein ymmärretään väärin tai sitten unohdan sano tärkeitä asioita, jotka olis pitänyt sanoa, joten jos on kipeä asia tai paljon asiaa painamassa mieltä niin puran itseni kirjeitse Sitten keskustelukin sujuu jouhevammin kun kirje on siinä pöydällä ja voi katsoa että näinhän mä kirjoitin ja lisäillä mitään mieleentulee... Mä oon niin impulsiivinen puhuja ja kiihdyn nopeasti, joten joskus jää asiat auki kun ei saa puhuttua fiksusti.

 

[vivian]

Juu mäkin olen joskus kova rustailemaan kirjeitä, koska silloin tulee mietittyä mitä sanoo ja miten sanoo. Itse keskustelutilanteessa mut usein ymmärretään väärin tai sitten unohdan sano tärkeitä asioita, jotka olis pitänyt sanoa, joten jos on kipeä asia tai paljon asiaa painamassa mieltä niin puran itseni kirjeitse Sitten keskustelukin sujuu jouhevammin kun kirje on siinä pöydällä ja voi katsoa että näinhän mä kirjoitin ja lisäillä mitään mieleentulee... Mä oon niin impulsiivinen puhuja ja kiihdyn nopeasti, joten joskus jää asiat auki kun ei saa puhuttua fiksusti.

 

[nn]

meillä tilanne on se, että rakastan kyllä miestäni mutta en enää ole rakastunut häneen... siis tajusitteko mitä tarkotan? meillä 5kk ikänen lapsi ja joka ikinen päivä mietin, että tätäkö se sitten on koko loppuelämäni. Mies on kaikin puolin varmasti maailman ihanin mies, mutta jokin vaan on alkanut mättämään. En itekään tiiä, että mikä...

 

[Kyy]

pyydä sun miestä kirjottaa sulle kanssa sellanen "puhdistava" kirje.

Aikas usein tälläisiä kirjoitellaankin, nyt toivoisin että saataisiin oikeasti puhuttuakin.

Jos on jo tota kokeilut eikä toimi niin sitte joku uusi juttu kehiin jos siis molemmilla on halua jatkaa kuiteki (no vaikka ei oliskaa) niin joku pariterapia/perheneuvola tms. et siinä olis ulkopuolinen henkilö auttamassa keskustelua eteenpäin ja uusille urille kun helposti jumittuu toistamaan samoja juttuja vaikka oliski halua selvittää asioita.

Tässä nyt erona se, että mä olin täysin rehellinen kirjoittaessani tota kirjettä. Kerroin asioita, joita en oo ennen kertonut kellekään. Ehkäpä se auttaa meitä.

 

[toimisko]

pyydä sun miestä kirjottaa sulle kanssa sellanen "puhdistava" kirje.

Aikas usein tälläisiä kirjoitellaankin, nyt toivoisin että saataisiin oikeasti puhuttuakin.

Jos on jo tota kokeilut eikä toimi niin sitte joku uusi juttu kehiin jos siis molemmilla on halua jatkaa kuiteki (no vaikka ei oliskaa) niin joku pariterapia/perheneuvola tms. et siinä olis ulkopuolinen henkilö auttamassa keskustelua eteenpäin ja uusille urille kun helposti jumittuu toistamaan samoja juttuja vaikka oliski halua selvittää asioita.

Tässä nyt erona se, että mä olin täysin rehellinen kirjoittaessani tota kirjettä. Kerroin asioita, joita en oo ennen kertonut kellekään. Ehkäpä se auttaa meitä.

Et kai sä jostaki pettämis hommista kerro tms. sellainen ei ole rehellistä vaan satuttamista. (tuli vaan mielee)
Mut toivottavasti saatte homman sujumaan

 

[18 vuoden kokemus]

meillä tilanne on se, että rakastan kyllä miestäni mutta en enää ole rakastunut häneen... siis tajusitteko mitä tarkotan? meillä 5kk ikänen lapsi ja joka ikinen päivä mietin, että tätäkö se sitten on koko loppuelämäni. Mies on kaikin puolin varmasti maailman ihanin mies, mutta jokin vaan on alkanut mättämään. En itekään tiiä, että mikä...

No tuo on ensimmäinen virhe tehdä lapsi ennenkuin rakastumisen huuma on kadonnut. Rakastuminen ei ole ikuista vaan se vaihtelee, välillä siihen vanhaan kumppaniin rakastuu uudestaan ja sit on taas niitä laimeampia kausia. Ne laimeammat kaudet mittaavat parisuhteen kestävyyden. Jos oikeasti haluaa aina elää rakastuneena niin kannattaa säästää kokoajan uusiin vihkisormuksiin koska niitä tulee sit olemaan monet.

Parisuhde ei perustu rakastumisen tunteeseen vaan rakastamiseen ja vielä enemmän sitoutumiseen. Kun teette aktiivisesti töitä parisuhteen eteen niin niitä rakastumisen kausia on mahdollista pitkässäkin suhteessa saavuttaa useammin.

 

[Mimosa]

pyydä sun miestä kirjottaa sulle kanssa sellanen "puhdistava" kirje.

Aikas usein tälläisiä kirjoitellaankin, nyt toivoisin että saataisiin oikeasti puhuttuakin.

Jos on jo tota kokeilut eikä toimi niin sitte joku uusi juttu kehiin jos siis molemmilla on halua jatkaa kuiteki (no vaikka ei oliskaa) niin joku pariterapia/perheneuvola tms. et siinä olis ulkopuolinen henkilö auttamassa keskustelua eteenpäin ja uusille urille kun helposti jumittuu toistamaan samoja juttuja vaikka oliski halua selvittää asioita.

Tässä nyt erona se, että mä olin täysin rehellinen kirjoittaessani tota kirjettä. Kerroin asioita, joita en oo ennen kertonut kellekään. Ehkäpä se auttaa meitä.

Et kai sä jostaki pettämis hommista kerro tms. sellainen ei ole rehellistä vaan satuttamista. (tuli vaan mielee)
Mut toivottavasti saatte homman sujumaan

Kyllä pettämisjutuista kertominenkin on rehellisyyttä. Kertomatta jättäminen on pelkuruutta ja omien tekojen vastuun pakoilua. Tottakai se toista satuttaa, mutta ei se tee teosta yhtään oikeutetumpaa jos sen jättää kertomatta, päinvastoin.

 

[jepjep]

meillä tilanne on se, että rakastan kyllä miestäni mutta en enää ole rakastunut häneen... siis tajusitteko mitä tarkotan? meillä 5kk ikänen lapsi ja joka ikinen päivä mietin, että tätäkö se sitten on koko loppuelämäni. Mies on kaikin puolin varmasti maailman ihanin mies, mutta jokin vaan on alkanut mättämään. En itekään tiiä, että mikä...

tää on just tätä. Kun suhteessa alkaa todellinen arki, niin mikään ei tunnukkaan enää miltään.. Koko ajan ei kulkaa voi elää siinä vastarakastuneen huumassa ja hymyillä kuin puuhevonen kuutamolla.. Älkää antako liian helposti periksi, elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista!!!

 

[voi vide]

pyydä sun miestä kirjottaa sulle kanssa sellanen "puhdistava" kirje.

Aikas usein tälläisiä kirjoitellaankin, nyt toivoisin että saataisiin oikeasti puhuttuakin.

Jos on jo tota kokeilut eikä toimi niin sitte joku uusi juttu kehiin jos siis molemmilla on halua jatkaa kuiteki (no vaikka ei oliskaa) niin joku pariterapia/perheneuvola tms. et siinä olis ulkopuolinen henkilö auttamassa keskustelua eteenpäin ja uusille urille kun helposti jumittuu toistamaan samoja juttuja vaikka oliski halua selvittää asioita.

Tässä nyt erona se, että mä olin täysin rehellinen kirjoittaessani tota kirjettä. Kerroin asioita, joita en oo ennen kertonut kellekään. Ehkäpä se auttaa meitä.

Et kai sä jostaki pettämis hommista kerro tms. sellainen ei ole rehellistä vaan satuttamista. (tuli vaan mielee)
Mut toivottavasti saatte homman sujumaan

Kyllä pettämisjutuista kertominenkin on rehellisyyttä. Kertomatta jättäminen on pelkuruutta ja omien tekojen vastuun pakoilua. Tottakai se toista satuttaa, mutta ei se tee teosta yhtään oikeutetumpaa jos sen jättää kertomatta, päinvastoin.

Paskat on. Jos e¨pettää on ääliö jos kertoo siitä puhdistaakseen sydäntään niin siinä satuttaa toista tuplasti.

 

[Cassyput]

meillä tilanne on se, että rakastan kyllä miestäni mutta en enää ole rakastunut häneen... siis tajusitteko mitä tarkotan? meillä 5kk ikänen lapsi ja joka ikinen päivä mietin, että tätäkö se sitten on koko loppuelämäni. Mies on kaikin puolin varmasti maailman ihanin mies, mutta jokin vaan on alkanut mättämään. En itekään tiiä, että mikä...

Voit olla varma ettet mistään löydä miestä johon olisit aina rakastunut. Miksei se riitä että rakastaa? Miksi pitäisi olla kiihkeästi rakastunut vuosikaudet?

 

[nn]

meillä tilanne on se, että rakastan kyllä miestäni mutta en enää ole rakastunut häneen... siis tajusitteko mitä tarkotan? meillä 5kk ikänen lapsi ja joka ikinen päivä mietin, että tätäkö se sitten on koko loppuelämäni. Mies on kaikin puolin varmasti maailman ihanin mies, mutta jokin vaan on alkanut mättämään. En itekään tiiä, että mikä...

No tuo on ensimmäinen virhe tehdä lapsi ennenkuin rakastumisen huuma on kadonnut. Rakastuminen ei ole ikuista vaan se vaihtelee, välillä siihen vanhaan kumppaniin rakastuu uudestaan ja sit on taas niitä laimeampia kausia. Ne laimeammat kaudet mittaavat parisuhteen kestävyyden. Jos oikeasti haluaa aina elää rakastuneena niin kannattaa säästää kokoajan uusiin vihkisormuksiin koska niitä tulee sit olemaan monet.

Parisuhde ei perustu rakastumisen tunteeseen vaan rakastamiseen ja vielä enemmän sitoutumiseen. Kun teette aktiivisesti töitä parisuhteen eteen niin niitä rakastumisen kausia on mahdollista pitkässäkin suhteessa saavuttaa useammin.

no yhdessä ollaan oltu 4 vuotta, eli ei tässä kuitenkaan nyt ihan pikaliitosta ja lapsen teosta ole kyse. Ylä- ja alamäkiä on ennekin ollut mutta ei tällasta. Ehkä tää "uusi elämäntilanne" on saanu mut näille mietteille. Tai oikeastaan se, että olen tässä suhteessa AINA se, ketä tekee aloitteen joka asiaan jne. Kaipaan hellyyttä, pusuja, haleja välillä jne, ja tästä asiasta ollaan monesti keskusteltu mutta parin päivän parannuksen jälkeen sama meno jatkuu. En vaan jaksa olla aina se, ketä tekee aloitteen.

 

[Duunarin eukko]

Kyllä pettämisjutuista kertominenkin on rehellisyyttä. Kertomatta jättäminen on pelkuruutta ja omien tekojen vastuun pakoilua. Tottakai se toista satuttaa, mutta ei se tee teosta yhtään oikeutetumpaa jos sen jättää kertomatta, päinvastoin.

Mun mielestä aika brutaalia rehellisyyttä, tekeekö se sitten asiasta oikeutetumpaa kun kertoo toiselle ja tahallisesti satuttaa tätä? Ja silläkö pettäjä saa synninpäästön että kertoo pettäneensä?

 

[Kyy]

Meillä on suhteessa paljon isompia asioita ongelmana kuin pettäminen. Rehellinen olin, se on ainoa vaihtoehto, jos haluaa, että mikään koskaan muuttuu. Vaikka se sitten tarkoittaisi, että yhdessä ei voida jatkaa.

 

[Cassyput]

Meillä on suhteessa paljon isompia asioita ongelmana kuin pettäminen. Rehellinen olin, se on ainoa vaihtoehto, jos haluaa, että mikään koskaan muuttuu. Vaikka se sitten tarkoittaisi, että yhdessä ei voida jatkaa.

Tuo kuulostaa jo pahalta.

Mitä olet päättänyt kirjeen suhteen?

 

[Saraldo]

meillä tilanne on se, että rakastan kyllä miestäni mutta en enää ole rakastunut häneen... siis tajusitteko mitä tarkotan? meillä 5kk ikänen lapsi ja joka ikinen päivä mietin, että tätäkö se sitten on koko loppuelämäni. Mies on kaikin puolin varmasti maailman ihanin mies, mutta jokin vaan on alkanut mättämään. En itekään tiiä, että mikä...

Ei ole tarkoituskaan olla rakastunut koko loppuikäänsä. Rakastunut -vaihe muuttuu jossain vaiheessa siihen, että rakastaa. Alkuhuumat on ohi, mutta se tunne silti säilyy. Useimmissa suhteissa se loppuelämä tarkoittaa sitä, että eletään harmonisessa yhteisymmärryksessä ilman pelkoa toisen lähtemisestä ja parisuhteen päättymisestä.

Ja tiedätkö mitä... mitään parisuhteeseen liittyviä ratkaisuja ei kannata tehdä niin kauan, kun lapsi on vielä pieni. Ne ongelmat kyllä useimmiten helpottaa sitä mukaan, kun lapsikin kasvaa. Suurin osa eroistahan tapahtuu alle kaksivuotiaiden vanhemmille. Mä olen ollut viimeiset neljä vuotta toinen jalka oven välissä, kunnes pikku hiljaa ymmärsin, että näin sen pitääkin olla. Pikkulapsiaika on tosi raskasta ja kuluttaa vanhempien välistä suhdetta ihan hurjasti, mutta jos vaan jaksaa odottaa, niin kyllä se paremmaksi muuttuu. Varsinkin, kun sulla on hyvä ja ihana mies, jota rakastat. Eri asia olisi, jos kyseessä olisi väkivaltaa, alkoholismia, pettämistä...

Muistakaa ottaa sitä omaa aikaa! Tuon ikäiselle voitte hyvin hommata jonkun lapselle tutun ihmisen hoitajaksi vaikkapa pariksi tunniksi, että pääsette yhdessä ja kahdestaan jonnekin. Ja kun lapsi kasvaa, älkää arkailko viedä häntä yökyläänkin. Usko pois, se yhteinen aika on ihan hurjan tärkeää...

 

[heillo]

Kyllä pettämisjutuista kertominenkin on rehellisyyttä. Kertomatta jättäminen on pelkuruutta ja omien tekojen vastuun pakoilua. Tottakai se toista satuttaa, mutta ei se tee teosta yhtään oikeutetumpaa jos sen jättää kertomatta, päinvastoin.

Mun mielestä aika brutaalia rehellisyyttä, tekeekö se sitten asiasta oikeutetumpaa kun kertoo toiselle ja tahallisesti satuttaa tätä? Ja silläkö pettäjä saa synninpäästön että kertoo pettäneensä?

Teko ei ole oikeutetumpaa, mutta ainoastaan tuolla keinolla asiasta pääsee _molemmat_ rauhaan ja suhteessa voi alkaa uusi aikakausi. Se, että asian salailee, ei ole hyvä, koska silloin elää koko elämänsä ajan valheessa. Jos tuo tulee ilmi, niin se lopullinen pettäminen on pieni seikka verrattuna siihen vuosien kestäneeseen valehteluun.

 

[Kyy]

Meillä on suhteessa paljon isompia asioita ongelmana kuin pettäminen. Rehellinen olin, se on ainoa vaihtoehto, jos haluaa, että mikään koskaan muuttuu. Vaikka se sitten tarkoittaisi, että yhdessä ei voida jatkaa.

Tuo kuulostaa jo pahalta.

Mitä olet päättänyt kirjeen suhteen?

Kai se on pakko olla rohkea ja katsoa todellisuutta silmiin. Jos meinaan ikinä haluan olla onnellinen. Tietenkin voi pakoilla ja repia kirjeen, mutta se ei tilannetta miksikään muuta. Valitettavasti. :/

 

[Cassyput]

Meillä on suhteessa paljon isompia asioita ongelmana kuin pettäminen. Rehellinen olin, se on ainoa vaihtoehto, jos haluaa, että mikään koskaan muuttuu. Vaikka se sitten tarkoittaisi, että yhdessä ei voida jatkaa.

Tuo kuulostaa jo pahalta.

Mitä olet päättänyt kirjeen suhteen?

Kai se on pakko olla rohkea ja katsoa todellisuutta silmiin. Jos meinaan ikinä haluan olla onnellinen. Tietenkin voi pakoilla ja repia kirjeen, mutta se ei tilannetta miksikään muuta. Valitettavasti. :/

Niin. Ehkä sun on otettava sitten riski siitä että liitto loppuu. Voihan olla että saatte kirjeen ansiosta oikeasti jotain solmuja avattua?

 

[vieras]

Mikä voi olla pahempaa kuin pettäminen
Paljon voimia, toivottavasti asianne selviää!!

 

[Kyy]

Meillä on suhteessa paljon isompia asioita ongelmana kuin pettäminen. Rehellinen olin, se on ainoa vaihtoehto, jos haluaa, että mikään koskaan muuttuu. Vaikka se sitten tarkoittaisi, että yhdessä ei voida jatkaa.

Tuo kuulostaa jo pahalta.

Mitä olet päättänyt kirjeen suhteen?

Kai se on pakko olla rohkea ja katsoa todellisuutta silmiin. Jos meinaan ikinä haluan olla onnellinen. Tietenkin voi pakoilla ja repia kirjeen, mutta se ei tilannetta miksikään muuta. Valitettavasti. :/

Niin. Ehkä sun on otettava sitten riski siitä että liitto loppuu. Voihan olla että saatte kirjeen ansiosta oikeasti jotain solmuja avattua?

Toivotaan näin. Ja jos ei saada, ehkä meitä ei ollut sitten yhteen tarkoitettukaan.

 

[Kyy]

Mikä voi olla pahempaa kuin pettäminen
Paljon voimia, toivottavasti asianne selviää!!

Siinä vaiheessa kun suhteessa on oikeasti ongelmia, ei yksi tai kaksi pettämistä ole kuin pikkujuttu. Onnellisessa asemassa ovat he, jotka eivät tätä tosiseikkaa koskaan joudu toteamaan.

 

[nn]

meillä tilanne on se, että rakastan kyllä miestäni mutta en enää ole rakastunut häneen... siis tajusitteko mitä tarkotan? meillä 5kk ikänen lapsi ja joka ikinen päivä mietin, että tätäkö se sitten on koko loppuelämäni. Mies on kaikin puolin varmasti maailman ihanin mies, mutta jokin vaan on alkanut mättämään. En itekään tiiä, että mikä...

Ei ole tarkoituskaan olla rakastunut koko loppuikäänsä. Rakastunut -vaihe muuttuu jossain vaiheessa siihen, että rakastaa. Alkuhuumat on ohi, mutta se tunne silti säilyy. Useimmissa suhteissa se loppuelämä tarkoittaa sitä, että eletään harmonisessa yhteisymmärryksessä ilman pelkoa toisen lähtemisestä ja parisuhteen päättymisestä.

Ja tiedätkö mitä... mitään parisuhteeseen liittyviä ratkaisuja ei kannata tehdä niin kauan, kun lapsi on vielä pieni. Ne ongelmat kyllä useimmiten helpottaa sitä mukaan, kun lapsikin kasvaa. Suurin osa eroistahan tapahtuu alle kaksivuotiaiden vanhemmille. Mä olen ollut viimeiset neljä vuotta toinen jalka oven välissä, kunnes pikku hiljaa ymmärsin, että näin sen pitääkin olla. Pikkulapsiaika on tosi raskasta ja kuluttaa vanhempien välistä suhdetta ihan hurjasti, mutta jos vaan jaksaa odottaa, niin kyllä se paremmaksi muuttuu. Varsinkin, kun sulla on hyvä ja ihana mies, jota rakastat. Eri asia olisi, jos kyseessä olisi väkivaltaa, alkoholismia, pettämistä...

Muistakaa ottaa sitä omaa aikaa! Tuon ikäiselle voitte hyvin hommata jonkun lapselle tutun ihmisen hoitajaksi vaikkapa pariksi tunniksi, että pääsette yhdessä ja kahdestaan jonnekin. Ja kun lapsi kasvaa, älkää arkailko viedä häntä yökyläänkin. Usko pois, se yhteinen aika on ihan hurjan tärkeää...

kiitos näistä sanoista. ehkä tää uusi elämäntilanne on tuonut mukanaan nämä asiat mieleeni. yhteistä ja lapsetonta aikaa tää meijän parisude kaipaa, ehkä jo tänä viikonloppuna menee poika mummolaan hetkeksi