Alkuperäinen kirjoittaja Kyllä:
1. Tossa kirjeessä ei tehdä yhtään käytännön ehdotusta asioiden parantamiseksi, jankutetaan vaan että näin ei käy ja näin ei voi jatkua.
2. Tossa kirjeessä tehdään selväksi että mies on kaikessa väärässä. Yhtään mainintaa mistään viasta ap:ssa ei ole.
3. Tosta kirjeestä ei mitenkään päin saa käsitystä että mitään tunteita enää ois jäljellä, vaan että ap haluaa vaan omilla säännöillään toimivan perheen, vaikkei ukosta enää välitä. Ukolle on määritelty tarkka sivurooli perheeseen. Käsikirjoitus on ap:n
4. Kaikki mahdollinen tapahtuu ap:n säännöillä. Asioista keskustellaan NYT (kun toinen on reissussa). Asiota käsitellään kirjoittamalla (koska ap haluaa). jne.
Uskoisin että tuon jälkeen ei kukaan keksi juurikaan syitä kuvitella että olisi mitään pelastamisen arvoista pelastettavissa. Eikö nyt edes yhtä etäisesti lämmintä asiaa voinut tuohon kaivaa?
1. kirje on jo nyt pitkä, en halunnut venyttää entisestään. Keskustelu on käsittääkseni dialogi, ei monologi, joten odotan ensin että mies vastaa tuohon, ennenkuin sääntöehdotuksia alan latelemaan.
2. eiköhän mies osaa kertoa mikä minussa mättää. Vai arvailemaanko tässä olisi pitänyt ruveta? Mieluummin lottoan.
3. Paljoa tunteita ei olekaan. Olemme silti avioliitossa ja se merkkaa minulle jotain. Aika paljonkin. Olen todellakin valmis tekemään työtä suhteen eteen, enkä heti vain pakkaa kamojani, kuten monilla tuntuu nykyään olevan tapana.
4. Asioita käsitellään NYT, koska nyt on viimeinen hetki. Aina on lykätty ja sanottu, että puhutaan sitten myöhemmin. Ja kirjallisesti siksi, kun selvästikkään puhuminen ei suju. Minulle se ei ole ongelma puhua, miehelle on.
