Kipeästä vauvakuumeesta?

Oma kaverini ei onneksi noin törkeästi käyttäydy. Tietää, että ko. asia on minulle arka paikka, eikä tähän mennessä ole juuri asiasta edes puhunut. Lähinnä peloistaan ym. Sen sijaan hän on jaksanut tukea ja rohkaista minua todella paljon tässä asiassa. Ollut korvaamattomana tukena ja lohtuna, kun kaikki tuntuu toivottomalta.
Ja tuo on kyllä todella turhauttavaa, kun toiset sanoo jotain tyyliin "kyllä se siitä", kun asia ei niin ole. Eihän tuota voi ymmärtää, jos ei itse käy läpi/ole käynyt läpi samaa kuviota. Voimia ja plussatuulia sinulle hp85! :hug:

 

Kiitos. =)

Luulisin, että myös mun kaveri tietää että asia on vaikee mulle..mut hän ajattelee tällä hetkellä vaan itteää, ku on jo puhunu yläasteel siitä lapsen saamisesta.. :headwall:
Ja kaiken huippu oli kun hän sano mulle tossa joku aika sitte, et hän on sitte mun kaaso... No joo, aika hiljast..

:hug:

 

hp85minulla on sama ongelma, en tahdo mennä minnekään missä voin törmätä lapsiin tai raskaana oleviin, se kirpaisee aina jostakin niin syvältä ja niin kipeästi. Jokaiset menkat: tuntuu kuin tämä ihmislapsi murennettaisiin pieninä palasina rikki.

Ja mitä tulee tuollaisiin kavereihin = :kieh:
Tuo "kyllä se siitä" tuntuu niin vähättelyltä, aivan kuin asia olisi korjattavissa sormia napsauttamalla!

Plussatuulia ja voimia :hug: :heart:

 

Amp2 Sillä mun kaverilla se ilmeisesti toimi sormia napsauttamalla, tai kädestä pitämisellä.. :headwall: Juu, jokaiset kuukautiset kyllä masentavat niin, että tekis mieli vaan kiljua ja huutaa tms..

Mä tässä oon pohtinu myös, että kuinka kauan se mun kaverin suhde kestää..sanovat molemmat kuinka he on tunteneet jo pitkää, loppu peleissä ne on tuntenu nyt viime vuoden lopusta... mun täytyy sitte jos se joskus sattuu eroaa ni sanoo sille, että elämä on..

Joskus silloin teininä tämä samainen kaveri totesi mulle, pitkän suhteen päättyessä että sellasta sattuu..että sellanen kaveri..

Plussatuulia ja voimia myös sinne! :hug:

 

hp85, en minä kyllä tajua miksi sinä tuollaista edes kaveriksi sanot?!

 

Amp2, en kyllä minäkää.
Hää nimittää itseään mun ystäväksi..mut oon kyl vähä eri mieltä...

 

Voi jestas, minkälaista käytöstä . Mua tuossa pääsiäisen aikana kiukutti kun yks kaveri oli myös pamahtanut paksuksi sormia napsauttamalla. Mietiskelin aikani kuluksi, että miten täällä pohjois pohjanmaalla yleiset lestadiolaiset saa lapsia ihan liukuhihnalta. En oo koskaan kuullu lestadiolaisesta jolla olis ollu raskautumisongelmia. Voihan tietysti olla, että niillä on niin terveet elämäntavat ja hyvät geenit, että vauvoja vaan tupsahtelee.

Tällästä tänään .

Hauskaa tynkäviikkoa kaikille!

 

hp85 kaverisi kyllä kuulostaa todella törkeältä! :kieh: Itse en tuollaista käytöstä "ystävältä" sietäisi. Ennemmin olisin ilman ko. henkilöä, mutta toki oma valintasi tämä on.

Jotenkin taas niin ahdistaa. Työkaveri jää äitiyslomalle ensi viikon keskiviikkona... Ja toiset voi vaan haaveilla.
Toinen mikä saa voimaan niin pahoin on raskaana olevat tupakoijat! Itse olen jokusen kerran lähikaupassa käydessä törmännyt erääseen naiseen, jolla joka kerta nortti huulessa. Tekisi niin mieli mennä huutamaan ja ravistelemaan; "herää jo nainen, sisälläsi kasvaa pieni, kaunis ihme!!!". Miten joku voi myrkyttää lastaan noin? Ja sitten kirotaan, kun lapsi itkee nikkiksiään... :'(

Tuntuu niin pahalta, kun se ainoa asia, joka oikealta tuntuisi on nähtävästi todella vaikeasti saavutettavissa. Joskus mietin, että yläkerran herra (en ole uskovainen) on melko sadistinen, kun antaa teinien tulla raskaaksi yhden illan jutuista ja tehdä abortteja jne jne. Samaan aikaan toiset yrittää vuosia tuloksetta kärsien suunnattomasta henkisestä kivusta ja turhautumisesta.
Niin monet itkut on tullut itkettyä ja tuskin ne itkut vielä tähän loppuvat. Voi, kun tämän kivun vain saisi jotenkin pois. :'(

Plussatuulia ihanaiset! :heart:

 

BloodyEnd + Adalmis Oon tässä kyl jo miettiny, että meinaanko edes kutsua sitä "kaveriani" edes häihini...

Ja mä oon kanssa miettiny, et miks just teinit ym. (joihin kuuluu myös "kaverini" joka on ollut nykyisen miehensä kanssa alle puol vuotta!) tulee niin helposti raskaaks ja me jotka oikeasti haluamme, niin mitään ei tapahdu..

Hemetti ku netist tilaamat ovistestit ei oo tullu vielkää, ja uhkaavasti alkaa lähestyy soipiva hetki.. :headwall:

Plussia plussia!! =)

 

mä en osaa olla silleen katkera. Ei mua haittaa että muilla on onnea enempi ja itsellä vaan tuota epäonnea. Toki kirpaisi tuossa pari viikkoa sitten kun tuttavapiirissä yksi sai lapsen jota alettiin odottamaan niihin aikoihin kun luulin itse olevani raskaana myös. Nyt siis voisi olla minulla nyytti kotosalla vaan lähtöruudussa ollaan ja odotetaan ykköstä tai kutosta arpakuutiosta.

Enemmänkin mietin pariskuntia nähdessäni millaista heidän elämänsä on. Raskaanaolevien onnea tai "onnea" yritän saada mieliini tai niinkuin tänään tuli pariskunta kolmen lapsen kanssa vastaan. Vanhemmat olivat minua nuorempia ja ensimmäinen lapsi oli saatu siinä 18v kinttaalla ihan taatusti. Pohdin minkälaista se on ollut heillä ja kuinka monissa tilanteissa raskaus tulee nurkantakaa ja aiheuttaa ahdistusta. Nyt perhe oli onnellinen ja tasapainoisen oloinen jopa ruuhkaisessa ruokakaupassa.

Ensimmäisellä kierrolla kuukautiseni oli myöhässä oikeen rankasti ja sukuni tuntien minulla piti olla äärettömän varma tärppi heti jos yhdenkin pillerin unohdan. Ihan oikeasti pelkäsin olevani heti raskaana ja olin oikeastaan pettynyt että näinkö helpolla tää sitten meni että ei ollenkaan mitään jännitystä ja "yrittämistä" Mies ilmaisi pettymyksensä silloin erittäin selvästi ja ihmetteli omaa reaktiotani. Sama kaava jatkui kuukaudesta toiseen kunne jouduin pyytämään häntä hillitsemään pettymyksensä osoittamista.

Itse petyn kyllä aina kuukautisten alettua mutta en saa mitään hillittömiä hermoromahduksia. Ehdin tajuamaan asian jo hyvissä ajoin ennen hanojen aukeamista vaikka edelleen elättelenkin toiveita sisimmässäni ja tuhlaan testejä. Mitä enemmän uskon kropassani olevan vikaa sitä vähemmän odotan plussaa ja sitä helpommiksi on kuukaudet tulleet. En enää odota raskautumista kuin kuuta nousevaa vaan ehkä jopa uskon enemmän että näin ei tule tapahtumaan ja jos tulee niin en varmasti usko siihenkään pitkään aikaan.

 

Bloody itsellä sama juttu. Viime viikonloppunakin kun olin kuskina näin baarin edessä ehkä oman ikäiseni (18-19) tytön, tupakka huulessa ja raskaanahan se oli. Hyvä etten noussut autosta vähän suomentamaan sille. Toinen oli alkohossa viimeisillään raskaana oleva nainen. Sai mies pidellä kiinni, etten alkanut raivoamaan (toisaalta voihan olla, että tämä tuleva äiti oli vain ostamassa, ei juomassa, mutta silti). On väärin, että toiset saavat tuhota pienen elämän.

Plussatuulia, se kipu katoaa vielä :heart:

 

Nyt sattuu. :'( Eräs kaveri juuri laukoi minulle mesessä, että hänen tyttöystävänsä taitaa olla raskaana, eikä halua olla. Ei lapsi sovi suunnitelmiin kuulemma.
Tämä on niin tätä! Tuntuu, että KAIKKI minun ympärillä raskautuvat vähän väliä, mutta aina minä vain odottelen omaa plussaani. Tämä sattui.

 

Tajusinpa juuri asioita tutkiessani ja miettiessäni, että minulla taisi pari kuukautta takaperin olla kemiallinen. Oli pahoinvointia, melko voimakastakin ja todella kovaa närästystä. Olin väsynyt ja vatsaa ja selkää juili koko ajan. Ilmestyi pieni tuhru ruskeaa verta sinä päivänä, kun menkkojen olisi pitänyt alkaa viimeistään... Siitä kului kuutisen päivää ja hanat aukesivat järkyttävän voimakkaasti. :'(

Nyt, negatiivisen raskaustestin jälkeen tuntuu, ettei sitä ihmettä tule tässäkään kierrossa tapahtumaan. Kaikki raskausoireet katosivat heti negatestin jälkeen ja nyt olo on vain tyhjä. Niin tyhjä, että kipeää tekee. :'( Olo on niin toivoton.

 

Kaipa täytyy liittyä joukkoonne, kun joka kuussa ilmaantuvat toivot ja surut ovat niin voimakkaita. Aina, kun menkat taas alkaa romahdan täysin. Parin päivän päästä nousen taas jaloilleni ja unohdan koko vauvakuumeen, kunnes tulee kierron puoliväli ja toiveet kohoaa. Silloin kuvittelen kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin oireet vain tajutakseni, että menkathan taas alkoivat. Ja sitten taas tiputaan pilvistä ja kovaa

Järkihän ei mulle vielä vauvaa halua, mutta ärsyttää kun tunteet ovat täysin eri mieltä asiasta. Ikää 24v ja miehen kanssa yhdessä oltu 3v. Jätin ehkäisyn pois 14 kk sitten ja mitään ei ole vielä tapahtunut. Koskaan en ole päässyt plussaamaan tai edes haamuilemaan. Mies vasta vähän aikaa sitten sanoi, että nyt olisi sopiva aika oikeasti yrittää, mutta ei se ymmärrä mun joka kuukautista kärsimystä ollenkaan. "Tulee, jos on tullakseen". Niih, eikö sen pitäisi nimenomaan näin nuorempana tullakin helpommin?

On mulla kyllä paha kilpirauhasen vajaatoimintakin, mutta pitäisi olla sen verran kuosissa kyllä, että raskautumisen pitäisi olla mahdollista. Ja todistetusti kuitenkin ovuloin (uä).

Tällä hetkellä mulla on taas kaikki oireet, mutta vasta ens viikolla pääsee oikeasti koittamaan plussaa. Kaksi negaa tein kyllä eilen, turhaan itseäni kiusasin :'( Pitäkää sisaret peukkuja. Joskus toivoisi, että saisin mitä haluaisin, kun elämä ei ole ollut kovinkaan jalomielinen mulle.

 

:hug: Tsemppiä NaNix! Toivottavasti plussa sitten pärähtää! Tiedän kuinka kamalaa se on... ja joka kuukausi vain pahenee.

 

NaNix Meillä kans tuo "tulee jos on tullakseen.." tai tulee sit ku on sen aika"... PLÄÄH! sit yks kommentti on myös, ei yrittämäl yritetä..voi sanonko mitä! :headwall: kerran sanoin että kulta rakas: ei se kädestä kiinni pitämisellä tapahu (paitsi ehkä kaikille mun tuntemille ihmisille)

Mutta joo, tiedän tuneen...joka kuukaus sitä pettyy... Tsemppiä kuitenkin! :hug:

Nyt ne mun tilaamat ovistestit tuli, tänää testailin ja ihan ku sellain pienen pieni haamuviiva ois ollu. täytyy aamulla testata uudestaan..

Plussatuulia ja tsemppiä kaikille!! :heart:

 

Huomenna pitäisi tulla tilaamani halpis-raskaustestit sekä 12 ovistestiä, kun en luota siihen, että olisin raskaana. Ainakin noita halpiksia voi surutta sitten tuhlailla Eilen tein kyllä digitaalisen clearbluen testin, mutta negaa vielä näytti. Viime viikolla oli tosiaan kaikenlaisia oireita, mutta nyt tuntuu, että alkavat kadota :'(

Sain jo helmikuussa lääkäriltä purkin spermanäytettä varten, koska sanoi, että mies pitää testata ensin. Mieshän ei tähän suostu, varmaan pelkää, ettei ole hällä kaikki kondiksessa. On kyllä aiemmin saanut jonkun mimmin raskaaksi (,joka sitten teki abortin), ja sekös mua vituttaakin. Vaikka olisikin ollut vahinko, niin miksi sitä vahinkoa ei voi sattua mun kanssa?!

 

NaNix : kerran sanoin että kulta rakas: ei se kädestä kiinni pitämisellä tapahu (paitsi ehkä kaikille mun tuntemille ihmisille)

Itsellä on niin sama fiilis. Itse saa tutkia asioita, syödä lisävitamiineja, litkiä greippimehua, laskea oviksia ja tehdä ties mitä poppakonsteja, eikä silti tärppää. Toiset tulee tahtomattaankin raskaaksi. Tuntuu, että kaikki miun ympärillä on joko juuri saaneet lapsen tai ovat raskaana. Miksi voi miksi se onni ei voi osua omalle kohdalle? :'(
Onko se ihan oikeasti niin paljon pyydetty, että saisi pienen ihmeen sisälleen kasvamaan ja sitten pienen ihanan nyytin syliinsä. Onko niin väärin, että haluaisin kaiken äidinrakkauteni antaa lapselleni? :'(

Plussatuulia naiset ihanaiset. :heart:

 

Mäkin aloitin nyt syömään raskausvitamiineja. Ja lopetin eräät lääkkeeni, jotka saattavat olla sikiölle haitallisia. Tutkin kalenteriani koko ajan ja lasken kiertopäiviä ja mahdollisia ovispäiviä jne.

Vituttaa käydä facebookissa, kun kaikki naispuoliset tuttavat tuntuvat olevan raskaana (jo toista kertaa useimmat). Ja mulle vaan sanovat, että "älä stressaa, oot vielä nuori tjsp." Helppoa sitä on niiden sanoa, jotka tulivat raskaaksi ensimmäisestä yrityskerrastaan.

Mun äiti kuoli kun olin 10-vuotias ja oli koko lapsuuteni muutenkin sairas, enkä siten saanut ns. äidinrakkautta. Voi olla, että siksikin mulla on niin kova tarve tulla raskaaksi. "Onneksi" myös mun paras kaveri kärsii lapsettomuudesta, on ainakin joku joka ymmärtää. Vaikka olisinkin äärettömän iloinen, mikäli hän onnistuisi tulemaan raskaaksi. Varmaan ainut, jonka raskaudesta olisin oikeasti onnellinen

Mä haluan kokea sen hetken, kun raskaustesti näyttää plussaa ja sisälläni kasvaa uusi elämä :heart: Ei voi olla ajattelematta, että mitä jos mulla tuo ei ikinä onnistukaan. Vaikea myöntää, mutta lapsettomuus saa mulle jo itsemurha-ajatuksiakin. Vituttaa, että miksen voi olla onnellinen ilman lasta, mutta ilmeisesti tällä hetkellä vaan en voi olla.

Jos nyt en olekaan raskaana, niin aion varmaankin pistää yrittämisen hetkeksi tauolle, jotta saan koottua itseni ja nähtyä elämäni hyvät puoletkin.

 

NaNix voimia! Ja osanottoni äidin menettämisestä. :hug: Itselläni on todella paljon samanlaiset fiilikset kuin sinullakin. Hulluksi tässä kohta tulee. Minä aloin tämän kierron alussa greippimehua litkimään, sen lisäksi syön päivittäin foolihappoa ja sinkkiä, joiden sanotaan auttavan. Toivotaan, että noista johonkin olisi...

Nyt on tosi kuvottava olo jotenkin. Aamupalaa pitäisi syödä, mutta ellottaa vain. Aiemmin tein raskaustestin (TAAS) ja negahan sieltä jälleen pärähti. Tuskin siis on kyytiläistä matkassa. :'( Vielä on pikkuisen hullulla toivoa, mutta pelkäänpä että täti tulee loppuviikolla kylään ja särkee sydämen tullessaan.

Kuinka monesti voi jaksaa rakentaa oman sydämensä uudelleen, kun se joka kuukausi rikotaan? :'(

 

Täällä kans kärsitään niin valtavasta vauvakuumeesta, että ihan oikeasti välillä käy kipeää :'(
Oon 25v ja lasta olen halunnut (siis ihan oikeasti halunnut) jo teini-iästä saakka. Toki tuolloin tiedostin sen, ettei elämäntilanteessani ollut järkevää raskautua. Siitä huolimatta silloinkin haaveilin olevani raskaana.. Aina olen vaatteita ostaessani/sovittaessani huomaamattani miettinyt, kuinka vaate sopisi myös mammavaatteeksi Mulla siis onkin loppujen lopuksi aika paljon etenki paitoja/tunikoja/mekkoja, jotka sopisi raskausmahalle
Mun mieheni kanssa aloimme tosissaan yrittämään vasta tässä kierrossa, joka nyt on venymässä taas vaihteeksi pitkäksi, vaikken raskaana olekaan (mulla siis pco todettu). Vielä en siis ole joutunut useita kertoja nega-tuloksiin pettymään. Kovasti silti lasta kaipaan.. tuntuu, että olisin jo niin valmis äitiyteen :|
Ja kuten teillä monilla, mullakin on lähipiirissä hirveällä tahdilla sikiydytty. Tän kevään-ens syksyn aikana lähipiiriin tupsahtelee lapsia yht. 20. Lähimpien ystävieni/työkavereiden puolesta olen tosi onnellinen, mutta kyllä rehellisesti sanottuna silti vähän kateuskin kaihertaa mieltä.. Ja työssäni hoidan lapsia/vauvoja ja välillä oon tekemisissä niiden ihan surkeiden vanhempienkin kanssa, joten se ei omaa kuumettani/kateutta vähennä :ashamed: Amp2, todellakin siis allekirjoitan nuo sun tunteet! Välillä ihan tosissaan joudun itseäni hillitsemään, jotten mene laukomaan jokaiselle surkealle vanhemmalle totuuksia :kieh:
Tsemppiä ja voimia jokaiselle kipeän vauvakuumeen kanssa painiskelevalle ja plussatuulta tasapuolisesti ++++++++

 

Ihana, etten ole yksin. Mutta on väärin, että te joudutte kokemaan tämän tuskan. Itkettää taas. Kaikkien puolesta, jotka koskaan joutuvat tuntemaan tälläistä.

Itselläni myös tuntuu vähän joka kierrossa olevan raskausoireita, mutta ne taitavat olla kuviteltuja, niin monta negaa sieltä on tullut. Tuntuu, että välillä tuhlaan testejä turhaan, kun tiedän etten edes voisi olla raskaana. Mutta silti pitää tehdä. Ja aina sattuu. Silloin todellakin tipahdetaan kovaa ja korkealta.

Ja NiNix, itsemurha ajatukset eivät täälläkään ole erikoisia. Tuntuu, että ilman lasta, ei ole syytä elää.

Plussatuulia! :heart:

 

Kiitos tuestanne kanssasisaret!

Tein eilen ja tänään jälleen negat, vaikkei olekaan kuin kp26/28. Eli vielä olis mahis. Tuntuu kyllä, että kaikki raskausoireet on häviämään päin, eli ei tästä taaskaan tule mitään.

Haluaisin kovasti päästä kertomaan tärkeille ihmisille, että olen raskaana vihdoinkin. Harva kyllä tietää lapsettomuudestani, mutta niille varsinkin haluan kertoa, jotka tietää. Erityisesti isälleni, joka siis saisi ensimmäisen biologisen lapsenlapsensa. Kaksi mun siskoista on adoptoituja, koska äitini sairautensa takia kärsi mm. lapsettomuudesta. Mutta kun vanhepani olivat nämä sisareni adoptoineet, niin johan ilmeisesti alkoi äidinkin hormonit toimimaan ja tuli ensin veljeni ja sitten minä Toisella näistä adoptiosiskoistani (,jonka kanssa en ole missään väleissä ) on jo lapsi ja toinen tuloillaan. Katkera olen siitäkin.

Mutta tosiaan: Plussatuulia teillekin ja heti sitten tulette tänne kertomaan, jos olette onnistuneet! Kiva kyllä kuulla, jos lapsettomuudesta kärsivällä on tärpännyt Vertaistuki on vailla vertaa

:heart:

 

Minun äitini on nuoruudessaan tehnyt abortin, joka jollakin tavalla ei onnistunut odotetulla tavalla ja hänelle sanottiin, ettei hän koskaan saa lapsia. Silti tässä maailmassa porskutamme minä ja 6-vuotta nuorempi veljeni! Ihmeitä tapahtuu

Minun kiertoni venähti viime kuussa niinkin pitkäksi kuin kp37, tähän kiertoon on ovista vähän vaikea saada tietoonsa, siispä yritetään heilutella peittoja mahdollisimman useasti. Jospa tärppäisi.

Plussatuulia!

 

Menkkamaisia kipuja on alkanut ilmaantua, joten pahalta näyttää. Nyt jo ajatukset negatiiviset, enkä usko raskautuneeni. Ehkä helpompi näin, niin en putoa niin korkealta ja kovaa, mutta voi miten sattuu. :'(