Kipeästä vauvakuumeesta?

Mä en enää pysty kunnolla kaupassa käymään, kun siellä on eri-ikäisiä lapsia. Sattuu aina niin kamalasti nähdä (vaikka olen onnellinen jokaisen plussanneen puolesta) lapsia, itselläkin kun esikoinen olisi haaveissa. Tuntuu, että tämän asian takia erakoidun kotiin ja "kidutan" itseäni kirjoittelemalla täällä ja katselemalla ties mitä lapsiin liittyvää.

Onko muita, joiden vauvakuume on niin paha että se satuttaa?

 

Ei ole tällä hetkellä mutta oli muutamia vuosia sitten.

Näin kaikkialla vauvoja (siis ihan kotona, vaikka olin yksin), ja haaveilin tulevani raskaaksi suunnilleen jokaisesta yhdynnästä vaikka oli pillerit käytössä. Kerran kävi vahinko (ennen pillereitä ) ja vaikka otin jälkiehkäisypillerit, tein negan raskaustestin ja kävin vielä terveyskeskuksessakin raskaustestissä, niin toivoin koko sydämestäni että olisin raskaana. Silloisen miehen kanssa tuli verinen riitä, koska hän vaati ehdottomasti että jos olen raskaana niin minun täytyy tehdä abortti.

Oli vaikeaa aikaa henkisesti, ja masennuin lopulta pahasti.

 

Itselläni on ollu masennusdiagnoosi vuodesta -06 ja hetken meni jopa paremmin, nyt hirveä alamäki.

Tuollaiset miehet olisi pitänyt abortoida. Anteeksi, pahasti sanottu, mutta miksei voida ymmärtää, että se voi olla toisen unelma. Pyydän anteeksi kun olet joutunut tuollaista kokemaan ja voimia :hug:

 

onko teillä kauankin yritystä takana? vai onko vielä yritystä?

Mulla oli kamala vauvakuume, siihen päälle sitten vuosien taistelut lapsettomuuden kanssa mutta niin olen tänä päivänä kahden mussukan äiti. Muistan kyllä että itselläkin meinasi usko loppua jossain vaiheessa, ja jos jonkinlaista tunnetta tuli käsiteltyä.

 

Ei ole yritystä aloitettu.

 

Itselläni on ollu masennusdiagnoosi vuodesta -06 ja hetken meni jopa paremmin, nyt hirveä alamäki.

Tuollaiset miehet olisi pitänyt abortoida. Anteeksi, pahasti sanottu, mutta miksei voida ymmärtää, että se voi olla toisen unelma. Pyydän anteeksi kun olet joutunut tuollaista kokemaan ja voimia :hug:

No, mies oli muutenkin käsittämättömän tunnekylmä ja empatiakyvytön ihminen.

Masennusta on ollut enemmän ja vähemmän jo reilu 10 vuotta, mutta tuolloin kävin aika pohjalla. Sydän itki verta kun halusin niin kovasti vauvaa, mutta ONNEKSI mies aiheutti tekemisillään ja sanomisillaan sen ettei sitä vauvaa hänen kanssa tehty, en haluaisi lapselleni sellaista isää.

Nykyisestä tulee vielä joku päivä loistava isä. :heart:
Vielä ei ole vauvan aika, mutta muutaman vuoden päästä..

Vauvakuume voi oikeasti sekoittaa naisen (ja toki miehenkin) pään. :'(

Toivon että vauvakuumeesi helpottaa pian, ei välttämättä kokonaan, mutta niin ettei tekisi kipeää aina lapsia nähdessään. :hug:

Oletko jutellut miehesi kanssa asiasta?

 

26kk yritystä takana ilman tuloksia. Monesti olen ollut varma siitä, että olen raskaana, mutta kaikki onkin sitten ollut pelkkää kuvittelua. Joka kuukausi menkat tekevät aivan yhtä kipeätä ja siinä sitten syöksyy masennuksen aallokkoon ja tämä taas rassaa miestäni. Nyt vielä kaiken lisäksi tätä raskautta "lyödään vasten kasvoja" töissä joka päivä, kun työkaverini on hyvin näkyvästi raskaana ja jää jo pian äitiyslomillekin.
Joka päivä sattuu ajatella sitä, etten vieläkään voi olla "koti" kehittyvälle lapselle. Se kaipaus on niin järkyttävän suuri ja polttava, ettei sitä vain voi unohtaa.

Nyt odotellaan ja toivotaan, ettei menkat alkaisi. Tänään/huomenna pitäisi alkaa, mutta olo ei ole sen mukainen. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

 

Minullakin kun viimeksi alkoi menkat, itkin vuolaasti 1.5h ryhmäterapiassa (masennuksesta kuntoutus terapia), enkä saanut mitään aikaiseksi. Vaikka silloin raskaus ei periaatteessa olisi ollut edes mahdollinen.

Otan osaa BloodyEndin kohtaloon, niin monta yritystä, niin monta pettymystä. Mutta ei saa luovuttaa!

Olen jutellut, mutta mies ei osaa/pysty samaistumaan tunteeseeni, eikä mielellään puhu asiasta, vaikka muuten olemme hyvin läheisiä ja puhumme paljon.

 

Minulla on yksi lapsi, ja sen yrittämiseen meni melkein 2-vuotta, sitä ennen keskenmenoja oli. Nyt sitten toinen haaveissa, ja kaksi keskenmenoa ollut :'( Joka kerta kun kuukautiset alkaa niin sitä on niin itkuinen ja masentunut, kun niin kovasti sitä vauvaa toivoisi.. Samoitenkin tulee paha mieli kun näkee jossain vauvan, taikka kuulee että joku tuttu odottaa .
Mulla on onneksi tuo ihana poika, joka lohduttaa asiaa..mut..mut...
AMP :hug: koita jaksaa.. voimia sinulle. :heart:

 

Kiitos Äispälle ja onnea kuitenkin siitä ensimmäisestä! Ja otan osaa keskenmenoihin :'( Toivottavasti sielläkin tärppäisi. Voimia myös sinulle :heart:

Voimia meille kaikille, kuumeijioille!!

 

Tulihan ne menkat sieltä taasen valitettavasti. Nyt sitten aloin juoda tuota greippimehua ja syödä greippiä, jos se auttaisi, kun siitä niin paljon puhutaan. Eiköhän tämä taas tästä. Pahimman pahanolontunteen ohi on onneksi päässyt tälläkin kertaa. Itkettyä tuli kyllä jälleen enemmän kuin tarpeeksi ja olo on kovin rikkinäinen.

Plussatuulia kaikille kuumeilijoille! :heart:

 

Itse tein eilen testin, negaahan ne näytti.
Tuntuu, että maailma menis taas alta. Mutta toivoa on niin kauan, ennenkuin menkat alkaa.

Mutta tsemppiä Bloodylle, tässä kierrossa uudestaan! :hug:

 

Toivottavasti sinulla Amp2 ei menkat alkaisi ollenkaan. :hug: Ja kiitos tsemppauksesta!
Tässä kierrossa uudestaan positiivisella asenteella ja greipin voimaan uskoen. Kyllä tässä vielä plussataan!

Plussatuulia kaikille odottelijoille! :heart:

 

Mullakin kans viime kierrossa oli menkat viikon myöhässä. Oli jo oikeesti kohtalon ivaa, että ne sitten kuitenkin lopuksi alkoi. Itkin ja potkin vessan seiniä. Niin julmaa! Tsemppiä ja plussatuulia kaikille <3.

 

Mä Adalmis tiedän tunteen. Siinä vaiheessa tekis mieli tehdä pahaa kaikille ja kaikelle joka sattuu käden ulottuville. Sitä tuskaa on vaikea niiden ymmärtää, jotka eivät sitä koe.

Ja Bloody tosiaan, toivottavasti ei ala, mutta aika näyttää.

Tsemppiä kaikille! :hug: :heart:

 

Pitääkin itsekkin kokeilla tuota greippiä jos siitä olisi apua . Täällä menkkojen pitäis alkaa 7.4 ja toivon kovasti että ei alkais.. Se pettymys on niin ilkee ja inhottava tunne :headwall:
Mulla tosin epäillään tota prolaktiini häiriötä, kun maitoa tulee rinnoista vaikka en ole kohta vuoteen ees imettänyt. Tiistaina olin verikokeissa ja se selviää sitten kahden viikon päästä. Toisaalta toivon että mulla olisi se häiriö mikä estää raskaaksi tulon tai vaikeuttaa sitä niin saisi lääkkeet siihen ja sitten voisi ollakkin mahdollisuus saada se pieni tuhiseva sinappikone tähän maailmaan :heart: Netistä ainakin olen lukenut, että kun joku on alottanu ne lääkkeet ni on heti tullu raskaaksi.

PLUSSA TUULIA kaikille!!! :hug:

 

Toivottavasti Äispällä tärppää, tavalla tai toisella!

 

kp35, menkkoja odotellaan edelleen..

 

Amp2 onko menkkoja kuulunut, vai oletko kenties plussannut? Tule kertomaan meille!

 

Nyt sitten jännitetään, toivotaan ja odotetaan. Tänään olis kp9, eilen oviksen varmasti bongasin. Greippimehu vahvisti ovista niin, että sen kerrankin bongasin. Nyt pitäisi 14-16 vrk odotella, ennen kuin voi ehkä alkaa varmistua mahdollisuuksista. Silloin pitäisi siis tädin tulla kylään. Toivotaan, ettei tule. :heart:



Plussatuulia! :heart:

 

Ikävä kyllä menkat tuli kuin tulikin kp37 Itkuhan se tuli ja edelleen olo kuin maansa myyneellä.

Paljon onnea sulle Bloody ja PLUSSATUULIA!!

 

Voi ei Amp2 . *haliruttaa* Ehkä ensikerralla parempi onni. Toivotaan näin. :hug:

Nyt tosiaan sitten jännitetään ja toivotaan. 16 vuorokautta on vaan ihan älyttömän pitkä aika malttamattomalle.

 

Täällä myös kova vauvakuume, suututtaa melkein ku joka puolella on jos jonkinlaista vauvauutista..ei sillä ettenkö olis onnellinen kaikille plussan saaneille.
Mutta silti se sattuu joka kuukausi kun menkat alkaa, yhdessä vaiheessa sanoin miehelleni että en voi edes lähteä kavereille kylään joilla on lapsia tai tulossa lapsia!

Eilen tapahtui jotain mikä sai mut raivon partaalle..eräs kaverini kertoi olevansa raskaana, ei siinä ihan kiva, mutta se että tämä pariskunta on rakentanut koko elämänsä n. kolmessa kuukaudessa..kihlat, muutto yhteen, vauva ymym... :headwall: toisin sanoen tuntuu, että oma yritys on menny hukkaan, ja yritystä on nyt ollu sunnillee jo puol vuotta...

Noh kai tää tästä, tsemppiä kaikille! :hug:

 

hp85 tiedän tunteen. Itsellä käy niin kipeää aina, kun näkee jonkun pienen lapsen kanssa tai jonkun, joka on raskaana. Se vaan on sellainen kipeä isku vasten kasvoja; "minulla on jotain, mitä sinulla ei ole".
Eräs kaverini sai vastikään tietää olevansa raskaana. Hänen puolestaan onneksi osaan olla onnellinen ilman katkeruutta. Raskautta yritettiin pitkään ja oli ongelmia, joten ovat onnensa ansainneet.
Muiden kohdalla nuo raskaudet vaan suututtaa. Seiskaa selatessakin pääsi poru, kun oli kahden aukeaman juttu kahdesta pikkuisesta ja kamalasti kuvia. Minäkin tahdon!

Noh. Ei auta kuin toivoa, että tämän kuun hyvin bongattu ovis olisi tuottanut tulosta.

Plussatuulia! :heart:

 

Eniten mua otti päähän kun sain tietää, että kaveri oottaa vaavaa se sen käyttäytyminen...just sellanen että hähää mulla onki jotaa mitä sulla ei..melkein naamasta näki oikeen veemäisen virneen, mieheniki sano mulle et onpa otsaa...

Mun varmaan pitäis yrittää olla onnellinen heidän puolestaan mutta en vain jotenki osaa, enkä oo oikeestaan ees varma haluanko...Tämä kaverini totesi eilen mulle että kyllä se siitä, kun sanoin että ollaan sitä yritetty jo pitkään..hmm, onpa kannustavaa.. :'(

Noh, plussatuulia kaikille edelleenkin! :heart: