K
Ketutus
Vieras
Ollaan oltu yhdessä 15 vuotta, lapsia on 3 kpl. Jotenkin parisuhde vähän hukassa, ei olla koskaan käyty kahdestaan oikein missään, ei edes ennen lasten syntymää. Ollaan vaan kotona. Ja nyt ei ole lapsenvahteja vaikka mieli tekisikin jotain tehdä yhdessä.
Mies sairastelee, selkä jumissa, käy kuitenkin täysin normaalisti töissä. Tämä vaikuttaa seksielämään, seksiä on parhaimmillaan kerran viikossa (ollaan aiemmin oltu tosi aktiivisia). Nyt taitaa olla jo kuukausi edellisestä kerrasta.
Minä teen ruokaa, siivoan,hoidan lapset ja kaikki pihatyöt jne.........KAIKKI romantiikka ja puolisoiden väliset yhteiset jutut puuttuvat.
Itsetunnon rippeet enää jäljellä. ja ikää vasta 30 v!!!!!!!!!
Epätoivoissani KINUSIN mieheltä synttärilahjaa,ei siis ole ostanut mitään 6-7 vuoteen. kerroin ihan selkeästi jo puoli vuotta (!!)ennen kolmekymppisiä, että tänä vuonna haluan jotain. Ihan sama mitä. Kai sillä jotain arvoa olisin olevinaan itselleni saanut? En tiedä.
No arvatkaa ostiko mies mitään? No ei. Onnitteli kuitenkin.
Ja tuntuu muuten tosi ´kivalta´. Asiasta en tehnyt kuitenkaan mitään numeroa, petyin tietysti ja olen alkanut miettiä että onko ´parempaa´tarjolla.
Puolustuksena se,että meillä on yhteiset rahat ja tilit. Eli pääsisin kyllä ostamaan jotain itselleni jos haluaisin.
Sunnuntaina on taas isänpäivä, jotain tulee tietysti taas ostettua toisen piristykseksi. Lapsi tekee koulussa myös jotain,ja leivotaan kakku.
miksei tämä toimi toisinpäin?
Mies sairastelee, selkä jumissa, käy kuitenkin täysin normaalisti töissä. Tämä vaikuttaa seksielämään, seksiä on parhaimmillaan kerran viikossa (ollaan aiemmin oltu tosi aktiivisia). Nyt taitaa olla jo kuukausi edellisestä kerrasta.
Minä teen ruokaa, siivoan,hoidan lapset ja kaikki pihatyöt jne.........KAIKKI romantiikka ja puolisoiden väliset yhteiset jutut puuttuvat.
Itsetunnon rippeet enää jäljellä. ja ikää vasta 30 v!!!!!!!!!
Epätoivoissani KINUSIN mieheltä synttärilahjaa,ei siis ole ostanut mitään 6-7 vuoteen. kerroin ihan selkeästi jo puoli vuotta (!!)ennen kolmekymppisiä, että tänä vuonna haluan jotain. Ihan sama mitä. Kai sillä jotain arvoa olisin olevinaan itselleni saanut? En tiedä.
No arvatkaa ostiko mies mitään? No ei. Onnitteli kuitenkin.
Ja tuntuu muuten tosi ´kivalta´. Asiasta en tehnyt kuitenkaan mitään numeroa, petyin tietysti ja olen alkanut miettiä että onko ´parempaa´tarjolla.
Puolustuksena se,että meillä on yhteiset rahat ja tilit. Eli pääsisin kyllä ostamaan jotain itselleni jos haluaisin.
Sunnuntaina on taas isänpäivä, jotain tulee tietysti taas ostettua toisen piristykseksi. Lapsi tekee koulussa myös jotain,ja leivotaan kakku.
miksei tämä toimi toisinpäin?