Kinky Legs, osa 4: työmatka

[vierailija]

Hanna juoksi portaat alas pyöräkellariin odottaen jo innoissaan alkavaa työmatkaa: ensi kerran tänä vuonna hän voisi tuntea kirpeän viileän kevätilman tuulettavan hänen vinhasti polkevia pohkeitaan. Hän odotti sitä tunnetta, kun saisi keinuttaa lantioitansa satulaa vasten painaessaan reidellään jalkaansa alaspäin samalla, kun pingottaisi pohjelihastaan saadakseen äärimmäisen tehokkaasti treenattua jänteviä ja - myös omasta mielestään - seksikkäitä jalkojaan. Ei enää utuista kuntosalikilpailua muiden treenaajien tuijottaessa, vaan vapautta lintujen sirkutuksessa ja auringonpaisteessa!

Hanna oli Johanneksen kanssa jo edellisviikolla pumpannut kumit ilmaa täyteen ja puhdistanut ja rasvannut ketjut, joten pyörä olisi kunnossa. Hanna hyppäsi viimeisen portaan alas kellaritasolle ja avasi elektronisella muoviläpyskällä sen sähkölukon. Metallinen ovi kalahti kiinni hänen takanansa, kun Hannan silmiin paistoi kirkas ja aurinkoinen kevätilma pienistä betonisista ikkuna-aukoista. Hänen silmänsä skannasivat purppuranpunaisen naistenpyörän kohdalle ja hän nappasi kaulanauhastaan pienen avaimen, millä loksautti pukinsarvisesta, uskollisesta monivaihdekulkineestaan lukon auki. Tämä pyörä ei ollutkaan mikään mummopyörä, vaan oikea työmatkaohjus!

Hanna sujautti livakkaasti pyörän takana istuvaan virtaviivaiseen, kompaktiin satulalaukkuun pienen, keveän, punaisen kangasreppunsa, jossa oli valkoisella englanninkielisiä motivoivia tekstejä, kuten "you can do it" tai "you're better today". Sen sisällä oli asialliset, mutta värikkäät työvaatteet, jotka Hanna oli löytänyt ostoksillaan jo jokunen viikko taaksepäin, ja eväslaukku, jossa oli Johanneksen hänelle tekemiä herkullisia eväskeksejä, omena ja banaani.

Pyörä nytkähti irti vauhdilla telineestä, kun Hanna pyöräytti sen kohti pyörävaraston kutsuvasti houkuttelevaa ulko-ovea. Hän kokeili vielä kerran, oliko pinkki, virtaviivainen pyöräilykypärä tarpeeksi kireällä ja nappasi sujuvalla käden heilautuksella vauhdikkaan näköiset aurinkolasit silmilleen. Hymyillen Hanna talutti pyörän ulko-ovelle ja avasi sen. "Let's go", hän ajatteli, eikä voinut olla hymyilemättä leveästi, kun veti keuhkonsa täyteen raikasta, ruohikon ja aamukosteuden tuoksuista kevätilmaa.

 

[vierailija]

Hanna puoliksi juoksi ensimmäiset metrit ulos pyörävarastosta antaen pyörälleen ikään kuin alkuvauhdit ja hyppäsi ilosta huokaisten satulan päälle. "Ei kun baanalle", määrätietoinen nainen ajatteli suunnatessaan katseensa eteensä siintävälle kapealle pyörätielle. Hannalla olisi kuuden kilometrin urheilusuoritus työpaikalleen edessään, minkä hän polki tuossa tuokiossa, hyväkuntoinen ja nuori kun oli.

Ensimmäiset polkaisut tuntuivat makealta, vaikkakin hän oli polkenut kuntopyörällä salilla talvella, mutta se ei ollut sama: tuuli puuttui, äänet puuttuivat, etenemisen tunne puuttui, kun maisema ei vaihtunut. Ensimmäinen kunnon keinahdus alkoi oikealla jalalla, kun Hanna pomppasi seisomaan hitaasti kulkevan pyörän polkimen päälle. Koko jalka tuntui venyvän ihanasti, alkaen pakaroista, lämmittäen reittä ja tuntuen venyvän kihelmöivänä ja samalla voimakkaana pohkeissa, nilkkojen ja varpaiden taipuessa myös venytyksen ihanaan jäntevyyteen. Sama tuntui pian vasemmassa jalassa, kun Hanna painoi täysillä isolla vaihteella polkimen päälle, ja pian taas oikeassa jalassa. Hanna istahti alas kapean urheilusatulan päälle alkoi nautiskella pyöräilyn huumasta vauhdin kertyessä.

 

[vierailija]

Satula hieroi kivasti sisäreisiä ja nivusia samalla, kun Hanna tunnusteli jalkojaan. Aamuinen hellä hetki Johanneksen kanssa tuntui kivan huumaavana turvotuksena alapään huulissa satulaa vasten. Hanna naurahti muistolle tuosta äskettäisestä ihanasta, mutta kiihkeästä aamupalasta: hän oli saanut Johanneksen kanssa elämänsä ensimmäisen itkuorgasmin. Pyöräillessään hän jäi miettimään hetkeksi sitä. Hän oli kuullut kyllä ystäviltään niistä, mutta nyt, kun hän oli itse saanut sellaisen, se hämmensi häntä: kesken huipun hän vain oli tuntenut niin suurta hellyyttä miestään kohtaan, ettei voinut olla liiikuttumatta, vaikka sai samaan aikaan orgasmin. Varmaankin hellän ahkera rakastelu viimeisen vuorokauden aikana ja ohuesti nukuttu yö saivat tunteet tavallistakin herkemmin pintaan, Hanna tuumiskeli. Alkaessaan miettiä, mitä Johannes tuumi tuossa tilanteessa, hän tirskahti ja puoliksi hihitti nähdessään mielikuvituksessaan tuon hetken, kun hän herkisteli kesken kiihkeimmän hyväilyn miehensä edessä.

Matka jatkui. Vauhtia pyöräilyssä kyllä oli, mutta Hannasta tuntui siltä, että tämä retki ei kyllä nyt sujunut, niin kuin piti. Oli kuin käsijarru olisi ollut päällä. Pyörä tuntui kyllä normaalilta, mutta selkä oli jo nyt litimärkä ja jalat tuntuivat tärisevän hapoilla jo parin kilometrin ajon jäljiltä. Edessä olisi kaunis ja viihtyisä ankkalampi ja loiva alamäki. Ehkä se helpottaisi ja antaisi taas rytmin takaisin, Hanna mietti puuskuttaessaan kirkkaassa aamuauringossa.

 

[vierailija]

Ankkalampi kimmelsi houkuttelevana pyörätien loivan alamäen ja mutkan kohdalla. Terijoen salavat olivat saaneet jo lehdennuppunsa auki ja vesi lainehti kevyesti pienen tuulenvireen saattelemana. Hanna ilahtui ensin, mutta kevyt mädän löyhkä lammen suunnalta sai hänen hymynsä vaihtumaan pieneen hämmennyksen poikaseen. Mitä lammelle oli tapahtunut. Hanna oli helpottunut alamäestä ja saikin lisää vauhtia. Ehkä kaislikko ei ollut vielä kasvanut ja vanha, kostea pohja päästi talven jäljiltä lemut ilmoille lammen ihailijoiden harmiksi. Hanna veti keuhkot täyteen ilmaa ja ajatteli ajavansa lammen rannan ohi alamäessä keräämällään vauhdilla. Lammen rannassa oli nuori äiti kahden päiväkoti-ikäisen lapsensa kanssa katselemassa lintuja, nähtävästi matkalla johonkin kerhoon tai päiväkotiin. Lammen läheisyys sai Hannan tuntemaan kuvotusta. Löyhkä oli sietämätön. "Miten he voivat olla tuossa! Eivätkö he haista mitään", Hanna mietti katsoessaan nuorta, iloista äitiä kahden leikkisän lapsensa kanssa puiden alla, huolettomina ja kiireettöminä, samalla, kun hän tunsi omien voimiensa valuvan ulos jäsenistään vapinan kera.

Hanna puuskutti tuntien kuvotusta lammen ohi ja tunsi, ettei jaksaisi polkea enää pitkään lammen viereistä loivaa ylämäkeä. Onneksi kaikkein iljettävin haju oli jäänyt jo taakse. Yhtäkkiä häntä alkoi pyörryttää ja silmissä pimetä. Hänen oli pakko pysähtyä. Vatsassa kiersi tuon äskeisen mädän hajun vuoksi. Hanna ei voinut sille mitään, vaan hyppäsi pyörän selästä antamaan ylen viereiseen pensaikkoon. Hetken oltuaan kontillaan pensaan juurella hänen näkönsä alkoi palautua. Hän katseli pensaan juuria, tuoretta, kosteaa ruohoa ja vierelleen ilmestyneitä kumisaappaita: yhdet niistä olivat hyvin pienet ja keltaiset, toiset melko pienet ja vaaleanpunaiset ja yhdet suuret ja punaiset. "Onko kaikki hyvin", huolestunut naisääni kysyi hänen vierellään. Pieni ääni jatkoi:"äiti, miks täti konttaa". Hanna rauhoitti hengitystään ja sai noustua kyykkyyn pyöränsä viereen. "Ääh! Tuota, kyllä kai - öh", hän sai sanottua kummissaan huonosti etenevästä aamustaan lempeän näköiselle, ruskeatukkaiselle naiselle pitkässä, tummassa takissa.

 

[vierailija]

Nainen kyykistyi Hannan viereen ja katsoi Hannaa suoraan silmiin aurinkolasien takana. Ruskeiden, rauhallisten silmien alta kuului rauhoittava ääni: "sulla näytti nyt tulevan jokin akuutti heikotus tossa äsken ennen tota pahoinvointia. Onks sulla ollu ennen tämmöstä?". Olikohan hän jokin hoitaja, kun puhuu noin, Hanna mietti. "Öö, ei oo, tää tuli kyllä ihan yllättäen tossa lammen pahalta haisevassa kohdassa", Hanna ilmoitti puoliksi hämillään ja puoliksi harmissaan keskeytyneestä aamulenkistään. "Tuo haju vei multa melkein tajun", hän jatkoi. Nainen vieressä vilkaisi lapsiaan. Pienempi, taaperoikäinen poika, nojasi isompaan, vieressä seisovaan, ehkä kohta eskari-ikäiseen tyttöön hiljaa, tuijottaen muukalaista tiukasti. "Oletko syönyt aamupalaa, mulla on tossa rattaissa pari banaania, jos se helpottais", nainen kysyi ystävällisesti, vapauttaen tunnelmaa.

Hanna kömpi ylös ruohikolta ähkäisten ja tunsi hapen palaavan kehoonsa. Hän naurahti hieman nolosti ja punastellen alkoi selittää: "tää on mun eka työmatka pyörällä tänä keväänä. Taisin aloittaa hieman liian rivakasti." Hanna nosti pyöränsä ylös, hymyili ja sanoi: "Kiitos avusta, mut mun täytyy varmaan jatkaa matkaa". Nainen nousi myös ylös ja hymyili hieman varautuneesti. "Joo, on se hyvä aloitella rauhallisesti. Oletko varma, ettet tarvitse apua tai jotain", hän kysyi. Silmien katse oli vahvasti huolestunut ja sai Hannan hätkähtämään. Oliko kaikki tämä näyttänyt todella niin pahalta? Ehkä hänen täytyy polkea loppumatka todella hissun kissun. "On, kaikki on nyt taas hyvin", Hanna sanoi tahattoman heleästi ja pirteästi ja sai hänet jatkamaan vielä: "kiitos kun tulitte kysymään, kyllä tämä tästä". Hanna hyppäsi pyörän selkään jälleen ja laittoi pienelle vaihteelle. Mikä kumma häneen oli mennyt, hän jäi mietiskelemään.

 

[vierailija]

Kaupunki ja vakuutusyhtiön konttori alkoi häämöttää nolostuneen ja mietteliään Hannan silmissä. Tämä pyörämatka oli ollut todella RANKKA. Miten kuusi kilometriä kunnon pyörällä voi tuntua noin pahalta, vaikka on kuntoillut koko talven, Hanna mietti umpihikisenä. Onnekseen hän oli lähtenyt ajoissa ja hyppäsi pyöräparkista kangaskassi kainalossa toimiston pukkariin. Hanna riisui vauhdilla iljakkaan litimärät pyöräilyshortsinsa, t-paitansa, rintsikkansa ja alushousunsa ja ripusti ne metalliseen kuivauskomeroon. Lenkkarit hän oli potkaissut penkin alle. Hän huokaisi helpotuksesta. Perillä viimeinkin ja kuuma suihku tämän lenkin jälkeen!

Hanna nappasi kaapistaan pyyhkeen ja suuntasi suihkukoppiin. Hän lukitsi oven, avasi kuuman suihkun ja sulki silmänsä. Lämpimät pisarat ropisivat vapauttavasti hänen uupuneelle keholleen ja valuivat mielihyvän noroina alas varpaisiin asti, ennen kuin karkasivat pyörteillen vinhasti pienen suihkukopin pohja-aukosta ulos. Hanna puristi pienestä suihkushampoopurkista viileää geeliä kädelleen ja alkoi saippuoimaan itseään. Hän halusi unohtaa tuskaisen pyörälenkin ennen työpäivää. Hän pyöritteli saippuaa kyljilleen. Öinen hellä hetki Johanneksen vahvojen kourien otteessa kodin kylpyhuoneessa muistui Hannan mieleen ja hän hymähti. Hän tunsi vielä hieman käsittelystä puutuneen alapäänsä värähtävän. Ehtisiköhän tässä nopeasti hieman hyväilemään itseään, Hanna mietti pieni viekas hymy huulillaan.

Hanna kyykistyi suihkukopin pohjalle mietiskellen Johanneksen vahvoja kouria hyväilemässä hänen kylkiään ja reisiään. Samalla hän kuljetteli toista kättään reitensä päällä hellästi, tuntien lämpimien vesipisaroiden puristuvan liukkaasti hänen kätensä ja jalkansa väliin. Hän värähti mielihyvästä ja huokaisi pitkään. Hannan teki mieli viedä toinen käsi jalkojensa väliin - ja niin hän tekikin. Hän veti sormellaan molemmin puolin häpyhuuliaan hellästi samalla, kun muisteli Johanneksen vahvan kielen hyväilemässä vain pari hetkeä aiemmin samaa kohtaa. "Mmmm", Hanna sanoi tahattoman varomattomasti tuntiessaan lämmön ryntäävän kohti hänen värisevää syliään. Hän pidätti hengitystään, puristi huulensa yhteen ja työnsi hitaasti etu- ja keskisormen sisäänsä. Värinä alkoi nousta hänen sisällään yhä lisää ja lisää. Hän levitti jalkansa niin auki, että ne törmäsivät suihkukopin seiniin. Vielä hieman syvemmälle. Purkaus kävi Hannan yli ja pyyhkäisi lämpimän aallon hänen kouristaessaan taaksepäin väristen. Hänen olisi tehnyt mieli päästää pitkä ja ihana, rento voihkaisu, mutta hän purki sen ulos huultaan purren, hymyillen autuaasti vaimeana ja pitkänä henkäisynä.

Hanna avasi silmänsä ja puhalsi. "Huh! Kylläpä se kävi helposti", hän mietti iloisesti ja nousi ylös sammuttamaan suihkun. Hän kuivasi nopeasti itsensä ja hyppäsi pyyhkeeseen kietoutuneena pukukopille. Pukukopin peilin edessä oli hiustenkuivain, jolla Hanna nopeasti kuivatti hiuksiaan, ennen kuin puki ylleen kangaskassistaan pirteän keltaisen, polvimittaisen kesämekon ja mustat, puolikorkeat avokkaat. Hän hymyili peilin edessä pirteän keltaiselle olemukselleen ja laittoi nopeasti uudelleen ripsivärit sekä sipaisun huulikiillettä elegantin muodokkaille ja pehmeille huulilleen.

Uusi päivä pirteänä vakuutusyhtiön asiakaspalvelijana oli alkamassa.