Kinky Legs, osa 3

[vierailija]

Kevät oli edennyt jo pitkälle. Linnut lauloivat ja aurinko nousi aikaisin luomaan valoaan jo vihertävien kaupungin puistoalueiden välistä Johanneksen ja Hannan makuuhuoneen ikkunaan. Heillä oli sälekaihtimet melkein kiinni, mutta kirkasta auringonvaloa pääsi hieman sälekaihtimien välistä. Tuuletusikkuna oli hieman raollaan ja tuuli pääsi tanssittamaan sälekaihdinta rauhallisesti. Johannes katseli kirkkaita valoraitoja purjevenettä esittävää taulua vasten tehden sen miltei eläväksi, himmeäksi näytöksi. Näytti siltä, kuin meri olisi aaltoillut ja purjeet lepattaneet.

Sikiuninen, syvälle peittoonsa kääriytynyt Hanna tuhisi kuin kerälle kääriytynyt kissa silmiään aukovan Johanneksen vierellä. Hänen herätyskellonsa soisi kohta. Johannes nautti sisään tulvivasta raikkaasta nurmikon tuoksusta, tuulen huminasta ja lintujen liverryksestä. Hän päätti yllättää Hannan ja nousi ylös sängystä vaivihkaa ja livautti pelkän kylpytakin muutoin ilkialastoman, karvaisen muskelikehonsa päälle. Nyt tuo partainen viikinki hiippaili hymyillen veikeästi keittiöön laittamaan luksusaamupalaa hänelle ja vaimolleen.

 

[vierailija]

Kello 6.45 Hannan herätyskello alkoi soittaa rauhallista saksofonisävelmää ja pöristä lattialla. Liian räväkkä herätys saisi hänet kiukkuiseksi, joten hän oli valinnut mahdollisimman rauhallisen herätysäänen hitaaseen aamuiseen aivosolujensa sähköistymiseen. Puhelin pärisi ainakin minuutin sängyn vierellä, ennen kuin Hanna nosti sängyn yli roikkuvan aamupörröisen ja siristävän katseensa kohden puhelinta. "Onko aivan pakko..." hän narisi kuin elämäänsä väsynyt ovensarana. Hanna huokaisi ja koetti ojentaa sängystä ulkona olevaa kättänsä kohti puhelinta ja aikoin pyyhkäistä torkutusta. Aistimus siitä, ettei Johannes ollutkaan hänen takanaan heidän parisängyssään ja keittiöstä kantautuva pieni kolina sai hänet kuitenkin avaamaan toisen silmänsä kokonaan ja sammuttamaan herätyksen.

Hanna kääntyi selällen ja nousi kyynärpäidensä varaan ja otti peiton pois kauniin ja solakan rintakehänsä päältä. Sänky tosiaan oli tyhjä, hän totesi. Hän käänteli päätään ja huone tuntui oudon kolkolta ja tyhjältä ilman Johannesta murisemasta vierellään. Pieni viileys sai Hannan paljaat nännit supistumaan ja nöpöttämään. Hän livautti notkeat ja jäntevät pohkeensa sängyn laidan yli vilusta värähtäen. Kevätaamut eivät vielä olleet järin lämpimiä. Hän asetteli varovasti jalkansa vain varpaillaan kylmän laminaatin päälle, nappasi lattialla mytyssä olevan pörröisen, valkoisen glitterkylpytakkinsa ylleen ja alkoi hiippailla utelias hymy huulillaan kohti keittiötä.

 

[vierailija]

Hanna avasi keittiön oven varovasti ja astui sisään. Keittiön avarista ikkunoista räjähti aivan liikaa valoa hänen aamu-unisille silmilleen ja hän siristi ne aivan niin kiinni, kuin mahdollista, ilman, että sulki niitä. Parvekkeen ovi oli raollaan ja sieltä tulvi lisää viileätä ja raikasta ulkoilmaa. Hanna värähti kylmästä, laittoi kätensä puuhkaan ja veti kylpytakkiaan tiukemmin ylleen. Hän tunsi, kuinka vieno, viileä ilmavirta tuuletti miellyttävästi hänen sisäreisiään, mutta sääret - ja varsinkin varpaat - tuntuivat jäätyvän pystyyn.

Hetken totuteltuaan kirkkaaseen valoon Hanna raotti uteliaana silmiään hiukan lisää ja alkoi katsella hitaasti ympärilleen.

Hannan ja Johanneksen keittiö oli tilatehokas, valoisa ja avara pitkähkö huone, joka oli yhtä eteisen kanssa. Koko ulkoseinä oli pelkkää ikkunaa vyötärönkorkeudelta aina verhokiskoihin asti. Keskellä oli ovi tilavalle parvekkeelle, josta avautui näkymä pienelle lammelle ja puistoon ja niiden takaa pilkottaviin toisiin kerrostaloihin. Keittiö, kuten heidän koko asuntonsa, oli sisustettu pelkistetysti ja hotellimaisesti. Keskellä lattiaa oli neljän hengen lasikantinen pöytä ja kevyet, metallirunkoiset rottinkituolit, joiden päällä oli ohuet, vaaleat istuintyynyt. Seinillä oli meriaiheisia tauluja, joissa usein oli kopio vesiväriteoksesta, jossa oli kuvattuna joko majakka tai purjelaiva.

Hannan katse pysähtyi tiukasti kokkailuunsa keskittyneeseen Johannekseen. Hänen ilmeensä oli tuikea ja hän tuijotti intensiivisesti tekemiään lohi- ja kinkkupäällysteisiä suolakeksejä, joiden päälle hän sirotteli juuri persiljanpalasia. Hannaa huvitti Johanneksen keskittyneisyys. Johanneksella oli yllään pelkkä avonainen kylpytakki. Se oli sininen ja kulahtanut, kaiken lisäksi hieman liian pienikin ja sen vyö oli kadonnut jo aikoja sitten. Johannes oli käyttänyt sitä jo vuosia ja se oli hänelle kuin vanha ystävä, eikä siksi suostunut luopumaan siitä.

Hanna katseli Johanneksen puolialastonta, vahvarunkoista, karvaista ja häpeilemättömän komeata olemusta. Hän hiippaili miehensä viereen hieman huvittuneena ja halasi häntä, sujauttaen toisen kätensä Johanneksen takin sisään. Johannes säpsähti Hannan viileän käden sujahdettua hänen lämpimälle vatsalleen. "Hyrr, sulla on kylmä käsi", Johannes sanoi hieman hypähtäen ja naurahtaen. "Huomenta sullekin vaan rakas", Hanna mumisi aamu-unisesti ja laittoi pörröisen päänsä miehensä vahvaa käsivartta vasten. Hän tunsi miehensä kehosta säteilevän lämmön ja imeytyi tiukemmin kiinni Johannekseen. Hän painoi vielä silmänsä kiinni ja nautti täysin siemauksin halauksessaan olevasta elävästä ja liikkuvasta lämpöpatterista.

 

[vierailija]

Johannes heltyi katsoessaan kehoonsa kiinni imeytynyttä, nautinnollisesti hymyilevää, pörrötukkaista vaimoaan. Hän kietoi toisen kätensä Hannan ympärille, taivuttaen persiljan huuhtelussa kostuneen kämmenensä ulospäin, ja sulki itsekin hetkeksi silmänsä. Hanna hymisi tyytyväisenä Johanneksen halauksessa ja haukotteli makeasti. Johannes itsekin haukotteli pidätetysti. "Katso nyt, sä tartutit sen", Johannes sanoi hilpeästi aamumöreällä äänellään. "Mitäs valvotit mua", Hanna piikitteli leikkisästi edellisiltaisen saunasession ja yöllisen pesuhuonerakastelun jäljiltä. Johannes naurahti ja tunsi kihelmöivän värähdyksen vatsassaan muistaessaan nuo ihanat hetket vain muutamia tunteja sitten. He olivat vielä viriili parikymppinen nuoripari ja he nauttivat täysin toisistaan, aina kun tilaisuus koitti.

Kahvinkeittimen porina keskeytti heidän halaushetkensä ja tuoreen kahvin tuoksu sai Hannan silmät täysin auki. "Mitäs meillä on tänä aamuna, keittiömaestro", Hanna kysyi. Johannes haukotteli toistamiseen, nyt silmät auki, ja skannasi pöytää ikään kuin muistaakseen, mitä juuri oli kokannut. Hän oikaisi selkänsä luotisuoraksi ja vaihtoi äänensä ylikorostuneen selkeäksi ja viralliseksi. "Rakas daamini", hän aloitti ja jatkoi heilauttaen kättä kokkauspöytää kohden: "olen juuri valmistellut teille hyvin keitettyä aamupuuroa lakkahillon ja luonnonjugurtin kera ja sekä teille, että itselleni, gluteenittomia suolakeksejä kala- tai kinkkutäytteellä. Juotavaksi olen valmistellut teille vahvaa, mustaa suodatinkahvia ja itselleni yrttiteesekoitusta."

Hanna katseli ihailevasti ja nälkäisenä pöydän päälle asetettuja lautasia ja puurokulhoa. "Sallinette, että liityn seuraanne aamupalaanne nauttiessanne, kallehin rakkaani". "Oh, toki toki! Noin ahkeran keittiömestarin seura virkistää aina aamu-uupunutta olemustani", Hanna sai vastattua suomifilmimäisen dramaattisesti ja hilpeästi, vaikka oli tosiasiassa vielä puoleksi unessa. "Keittiömestarilla on varsin oivaltava ja rohkea asustus näin hienolle aamupalalle", hän jatkoi naurahtaen ja katsoi lihaksikasta karvaista kehoa, jonka kaikki komeus sukukalleuksineen päivineen näkyi Hannan iloksi kylpytakin välistä.

 

[vierailija]

Johannes naurahti Hannan kommentille. "Kiitos, panostin asustukseen huolella tätä tilaisuutta varten", hän sanoi hymyillen. Hän ojensi kätensä pöydän suuntaan. "Olkaa hyvä rouva", hän jatkoi hymyillen ja kumarsi hovimestarimaisesti.

Hanna hiippaili aamusanailusta huvittuneena ensimmäiseksi kahvinkeittimelle otti sen vierestä valtavan valkoisen ja posliinisen kahvikuppinsa, jossa oli kiukkuisen, oranssin, suurta kahvikuppia pitelevän kissan kuva ja teksti "kahvikissa", ja kaatoi sen täyteen. Johannes latoi sillä välin pienelle lautaselle tekemiään gluteenittomia keksejä ja nappasi höyryävän mukin yrttiteetänsä. Molemmat täydentelivät vielä aamupalaansa ja siirtyivät pöydän ääreen syömään sitä. He asettuivat istumaan vastakkain.

Hanna tunsi vieläkin vilun varpaissaan ja asetteli jalkansa tuolille ja istui niiden päälle. Johannes istui rehvakkaasti omalle tuolilleen, jalat hieman harallaan. Hannan söi puuroaan ja Johannes keksejään eivätkä he hetkeen keskustelleet mitään, vaan keskittyivät aamiaiseen. Puurokulhon tyhjennyttyä Hanna keskittyi kahviin - ja kahvia hörppiessään hän ei voinut olla ihailematta samalla miehensä vahvoja, paksuja reisiä ja suuria pohjelihaksia pöydän kannen läpi. Hanna hymyili hajamielisesti, puri hieman alahuultaan ja salli silmiensä pysähtyä myös jalkojen väliin. Johannes huomasi tämän ja kysyi viekas virne huulillaan: "mitäs rouva miettii". Hanna tirskahti väsähtäneesti ja vastasi hieman punastuneena, hymyillen ja vihjailevasti miehelleen: "hovimestarin asustus paljastaa hänen hyvin kehittyneen kehonsa". Johannes avasi muka ilman tarkoitusta jalkojaan lisää. Hanna katsoi varsin intensiivisesti Johanneksen varustusta. Johannes tunsi kivaa kihelmöintiä Hannan ihailevasta katseesta ja ilmassa alkoi olla värinää. Johannes tunsi, kuinka hänen haarovälissään alkoi jälleen sykkiä ja hänen kalunsa alkoi kasvaa. Hän katsoi röyhkeästi hymyillen suoraan Hannaan.

Hanna katsoi takaisin, tyrskähti uudelleen ja sanoi nauraen: "Ihan oikeasti, mun pitää olla puoli yhdeksän töissä" ja jatkoi samalla Johanneksen kalleuksien tuijottamista, voimatta irroittaa katsetta siitä.

 

[vierailija]

Johannes virnisti iloisen ilkikurisesti, katsoen kuumissaan vaimoaan, joka katsoi vuorostaan kuumissaan hänen jalkojensa välissä kasvavaa paksua, pitkää, sykkivää kankea. Hannan hengitys alkoi tiivistyä ja ajatukset sumentua, kun hän posket punaisena, suu raollaan, katseli Johanneksen paksuja, miehekkäitä reisiä, karvaista, lihaksikasta sikspäkkiä ja sen alla, nyt jo ylöspäin sojottavaa, komeata siitintä. Hädissään hän vilkaisi keittiön seinällä olevaa kelloakin. "7.35, nyt jo", Hanna mietti sydän sykkien ja tunsi, kuinka hänen katseensa kääntyi väkisin takaisin hänen miehensä komeuksiin. "Haluaisin vain halata noita tammimaisen vahvoja, tukevia, ihania, karvaisia reisiä, puristella noita mehukkaan isoja pohkeita ja hyväillä hänen kaluaan huulillani" Hanna mietti jo huohottaen. Hän laski toisen jalkansa epäröivästi hymyillen lattialle. "No - no - jos tuota - ei ollut tuota jälkiruokaakaan", Hanna änkytti huohottaen ja naurahtaen Johannekselle.

Johannes nousi ylös ja osoitti mahtavasti sojottavalla peniksellään pöydällä oleville salaatinrippeille ja lähes tyhjää kahvipannua kohden sanoen: "ai tuolta jälkiruokaa, vai tuolta" ja virnisti silmät loistaen. Hanna nousi tuolilta sydän jyskyttäen ja huohottaen. Hän otti askelen Johannesta kohden ja katsoen kiinteästi pystyssä sojottavaa komeutta kohden tokaisi: "Taidanpa tarvita nyt jotain... tu- tukevaa jälkiruokaa". Johannes otti pari askelta Hannaa kohden, joka oli alkanut jo laskeutua alaspäin kyykkyasentoon. Hanna tunsi, kuinka hänen reitensä, pohkeensa ja nivusensa olivat umpikankeat edellisiltaisen ja -öisen akrobatiahetkien jäljiltä, mutta hän halusi tuntea uudelleen sen ihanan tunteen, kun hän saisi kyykistyä miehensä eteen, tuntea, kuinka hän alkoi venyä ja veri kiersi pohkeissa, reisissä ja nivusissa lämpimästi sykkien ja venymisen tuottama ihana kihelmöinti vain lisäisi hänen aamuista haluansa.

Hanna oli aivan Johanneksen edessä ja hän alkoi laskeutua. Hän otti kädellään Johanneksen kivikovan ja sykkivän kalun juuresta kiinni ja vilkaisi Johannesta. Johannes huohotti ja katsoi heltyneesti hymyillen Hannaa takaisin. Hanna tunsi, kuinka hänen reitensä alkoi likistyä lämpimästi yhteen hänen pohkeensa kanssa ja tuotti ihanaa huumaa. Sitten kantapäät osuivat pakaroihin, painaen ihanasti niitä enemmän yhteen niin, että jalkovälissä veri alkoi kiertää kiihkeämmin. Hanna tunsi, kuinka hänen alempien huuliensa välistä kävi pieni viileä ilmavirta. Se sykki ja hän tunsi värähtelyä sisällään. Hän otti suunsa huulilla hellästi Johanneksen muhkean kalun kärjen hyväilyynsä. Hannasta sen sileä pää tuntui ihanalta, kun se lämpimänä sykki hänen suutansa vasten. Hän lipaisi kielensä kärjellä terskan alapuolelta ja huomasi kuinka Johannes värähti ja alkoi hengittää tiiviisti.

 

[vierailija]

Hanna alkoi levittää omia jalkojaan samalla enemmän auki. Hän nautti venymisen tunteesta, vaikka jalat olivatkin umpikankeat aiempien hellien hetkien jäljiltä. Hän tarrasi himokkaasti, katseellaan ahnaasti imien, Johanneksen takareisiin kiinni ja tunnusteli koko kämmenensä leveydellä niitä, nauttien joka miehekkäästä sentistä. Hän tunsi oman kiimansa nousevan, nousi istumaan ryhdikkääseen kyykkyasentoon ja alkoi ottaa Johanneksen jo nyt ylöspäin sojottavaa kalua suuhunsa, sentti sentiltä, nautiskellen kielellään pyörittäen sen sileästä kärjestä. Hanna tunsi, kuinka hänen jaloissaan veri virtasi joka puolella, ihanasti yhteen puristuneet reidet ja pohkeet sykkivät, ja myös koko hänen sisin ja häpyhuulet. Hän tunsi, kuinka kiima virtasi hänen jalkojensa välistä lattialle. Hanna alkoi puuskuttaa nenänsä kautta ja siirsi toisen kätensä oman reitensä päälle. Hän oli nyt levittänyt jalkansa niin auki, kuin sai ja ne värisivät venytyksestä. Mielihyvä alkoi pyyhkiä aaltoina Hannan päälle.

Johannes huohotti jo kuumana ja tunsi kuinka hänen kalunsa hyppi Hannan suussa hänen villissä käsittelyssään. Nivusista alkoi nousta sykkeen myötä värinä, joka vähitellen siirtyi kuumasti virraten kalun vartta kohden sen kärkeä. Hän alkoi ähkiä ja voihkia. Hanna siirsi villisti reittään puristavan kätensä takaisin Johanneksen takareidelle ja alkoi ottaa kalua syvemmälle suuhunsa. Johannes karjahteli ja tunsi, kuinka värähtely saavutti hänen kalunsa kärjen ja siemenet syöksyivät hyppivän varren päästä Hannan suuhun. Hanna tunsi, kuinka pehmeä ja lämmin neste tulvahti hänen suuhunsa ja hän nielaisi lastin tyytyväisenä tulokseen. Samalla, kun hän jäi hyväilemään huulillaan vähitellen löystyvää jötkälettä muutaman kerran, hän alkoi nousta ylös ja veti samalla käsistä kevyesti vetäen Johannesta alaspäin. Johannes huokaili tyytyväisenä ja näki ylöspäin nousevan Hannan himokkaan katseen ja virneen kohtaavan hänen katseensa. Hän tiesi, mitä tämä tarkoitti: suuseksi suuseksistä.

 

[vierailija]

Johannes katseli tyytyväisenä huohottaen ylöspäin nousevaa värisevää Hannaa samalla, kun kyykistyi itse tämän eteen. Hän oli jo tyydyttynyt ja raukea, mutta hän halusi maksaa hyvän hyvällä ja aloitti Hannan käsittelyn: Johannes tiesi, kuinka kuumana Hanna oli hänen jalkoihinsa, joten hän kyykistyi kokonaan ja alkoi pyyhkiä pitkin, jännittynein vedoin, vahvoilla kourillaan, vietellen Hannan katsetta, omia reisiään. Hanna huokaili seisten katsellessaan noita kuumia ja lihaksikkaita, karvaisia miehen jalkoja ja niitä hiveleviä niinikään lihaksikkaita, kauniin pyöreitä miehen käsiä, kiimaisena hengitys katkeillen ja väristen pöydän vieressä. Hän näki, kun hänen miehensä katsoi nyt häntä suoraan hänen villinnäköisiin vihreisiin kissansilmiinsä omilla jäänsinisillä viikinkisilmillään määrätietoisesti, porautuen syvälle hänen ajatuksiinsa. Johannes kohotti leikkisästi kulmakarvaansa ja lipaisi huultansa kielellään. Hanna naurahti ja värähti mielihyvästä.

Hanna nosti koukistaen toisen jalkansa Johanneksen vahvan olkapään päälle ja tunsi, kuinka hänen reitensä likistyi pehmeästi lämmintä ihoa vasten. Hän työnsi lannettaan nautiskellen ja kiusoitellen hitaasti eteenpäin, niin että hänen häpykarvoituksensa oli aivan Johanneksen nenässä kiinni. Johannes nappasi Hannan takareisistä kiinni ja alkoi liikuttaa vuorotellen pehmeästi ja vahvasti puristaen Hannan ihanan jänteviä ja lihaksikkaita reisiä ja pakaroita. Hanna värähti mielihyvästä ja tunsi, kuinka hänen reitensä oli täynnä tuota ihanaa kosketusta, joka liikkui juuri oikealla nopeudella edes ja takaisin. Hanna alkoi voihkia ja sykkiä pidellen tiukasti kiinni molemmilla käsillään Johanneksen niskasta. Johannes kiusasi ja kiusasi Hannaa suudellen hellästi tämän sisäreisiä ja nostaen kielensä juuri ennen läpimärkää ja valuvaa häpyä ja kun Johannes näki, ettei Hanna voinut enää pidätellä, työnsi hän hitaasti paksun ja jäntevän kielensä Hannan vakoon ja alkoi nuolla ylöspäin. Hanna värisi ja hytkyi ja hänen alavatsansa alkoi kerätä supistustsa. Hän tunsi, kuinka purkaus nousi alhaalta ylöspäin koko hänen kehoonsa ja hän taaksepäin vahvasti kaartuen päästi pitkän ja autuaan voihkaisun.

Johannes jäi hyväilemään Hannan reisiä ja katsoi hartiansa päällä voihkivan vaimonsa kiivaasti kohoilevaa ja laskevaa rintakehää ja vatsaa: Hannan hengitys alkoi rauhoittumaan. Hän avasi silmänsä ja niiskaisi. Johannes jatkoi rauhallista hyväilyä, mutta havahtui katsomaan ylöspäin tarkemmin Hannan katsetta. Hän räpytti silmiään ja pidätti itkuaan. "Kulta, onko kaikki okei", Johannes kysyi hieman hämillään. "Se oli niin kaunista", Hanna sanoi itkunsekaisesti ja pyyhki silmiään. Johannes, hymyili, mutta oli kummissaan. "Se todella oli kaunista, rakas", hän vastasi, vaikka pää laukkasi, mitä ihmettä nyt oli tapahtunut. Hanna nousi pois Johanneksen harteelta ja Johanneskin oikaisi itsensä ylös hieman ähkäisten.

Hanna pyyhkäisi vielä silmiänsä ja katsoi hymyillen ja naurahtaen Johannesta. "Saat mut jo niin onnelliseksi, että alan jo itkemään", hän sanoi ja nauroi viimeiset sanat niin, ettei niistä meinannut saada selvää. "Teen sut mielelläni vaikka kuinka onnelliseksi, jos se saa sut kerran itkemään ilosta", Johannes vastasi halaten edelleen pörröisen kylpytakin sisällä olevaa vaimoaan lämpimästi, kokonaan syliinsä sulkien.

Hanna hätkähti ja kurkkasi kelloa. 8.47. "Siis kahdeksan neljäkymmentä seitsemän?", Hanna mietti nojaten Johanneksen hartiaan. "Kylläpä tämä eskaloitui nopeasti", hän hymähti ja katseli vastapäisestä pienestä peilistä tyytyväisenä hymyilevää, pörrötukkaista nuorta naista, jolla oli terve puna poskillaan. Johannes oikaisi itsensä ja katsoi myös kelloa. "Hei, tässähän on sulla vielä kymmenen minuuttia aikaa laittaa meikit ja vaatteet ja lähteä", hän sanoi ja naurahti hilpeästi. "Mitä haluut evääksi, jos pakkaan sulle mukaan", hän jatkoi.

"Laita jotain", Hanna sanoi katsellen hajamielisesti itseään peilistä samalla, kun laittoi taskusta löytämäänsä ripsiväriä silmiinsä. Hänen ajatuksensa harhailivat. Kuinka ihanalta olikaan tuntunut tämä aika Johanneksen kanssa. Kun ripsivärit oli laitettu, oli aika laittaa vaatteet pikaisesti päälle. Pyöräilyvaatteet. - ja reppuun työvaatteet. Oli vuoden ensimmäisen pyöräilytyömatkan aika ja Hanna odotti innoissaan taas, että saisi tuntea sitä mielihyvää, kun jalat tekivät työtä ja vahvistuivat, sekä samalla ruskettuivat, joka työmatkalla.

Kevät oli virallisesti alkanut.