Kimurantti tilanne työmaalla

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Työn_orja_77
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

Työn_orja_77

Vieras
Kysäisisin vähän täältä neuvoa tilanteeseeni. Olen 40-vuotias naishenkilö ja melkein koko työurani olen työskennellyt erinäisissä toimiston pätkäduuneissa. 3 vuotta sitten eräästä pätkäduunista pääsin vakituiseen työsuhteeseen. Työ oli kyllä aika paskaa suoraan sanoen, mutta hammasta purren ja kiitollisena vakiduunista jaksoin eteenpäin. Vuosi sitten sain siirron hieman toisenlaisiin, aavistuksen kiinnostavampiin tehtäviin. Palkka säilyi samana.

Nyt yksi mieshenkilö osastoltamme siirtyi toisen osaston esimieheksi. Ajattelin, että alamme varmaan jakamaan hänen työtehtäviään, koska mielestäni yhdestäkään (ei minusta eikä kollegistani) ei ole ottamaan hänen rooliaan. Ihan vaan siksi, että hän oli niin hyvä työssään laaja-alaisesti.

Olinkin sitten puulla päähän lyöty kun esimieheni otti minut keskusteluun ja tarjosi minulle hänen tehtäviään. Olen luonteeltani kenties turhankin vaatimaton, mutta totesin, että musta ei taida ihan olla siihen työhön. Pomoni oli varma, että minusta on. Hän sanoi, että tietää että olen hyvä laskemaan ja tässä työssä tarvitaan semmoistakkin taitoa. Pomoni käsitys minusta matemaattisesti taitavana perustuu siihen, että joskus kahvipöytäkeskusteluissa tuli ilmi että olen kirjoittanut pitkästä matikasta M:n. Mutta sen koommin en ole matikkaa missään "tarvinnut", mitä nyt AMK:n hyvin suppeat matikan kurssit. Koulutukseltani olen siis tradenomi.

Pomo mainitsi myös, että ei nämä uudet tehtävät sinällään palkkaani nosta, mutta tarjoavat mahdollisuuden kehittyä työntekijänä ja mahdollisesti tarjoja ponnahduslaudan (kuten "edeltäjälleni").

Puuh. Suoraan sanoen vituttaa, että ei voi tarjota lisää palkkaa. Oma palkkani on nyt 3000 e/kk, tiedän että "edeltäjäni" tienasi 3800. Nyt mietin, että pitäiskö vaan sanoa, että haluan kyllä 3300 tästä tehtävästä... Toisaalta sitten saattais käydä niin, että joudun epäsuosioon ja joku muu saa paikan ja multa menee se "ponnahduslautakin"...

Vaikea tilanne. Mutta en vaan haluis että vastuuni lisääntyy ja palkka ei. Tiedän että uus tehtävä vaatis useammin sitä että päivät venyis tai että pitäis jopa tuoda töitä kotiin. Mitäs sanotte?

Uudet tehtävät olisivat kyllä huomattavasti kiinnostavampia kuin nykyiset, mutta ihan oikeasti en oo varma olisko musta siihen. Ja lisäksi haittaa se, että joutusin kuitenkin tuuraamaan ja tukemaan vanhoja tehtäviäni. Taakka saattas olla vähäsen liikaa...
 
Jos palkka ei nouse edeltäjän tasolle niin turha kuvitella, että duunejakaan tekisin.

No ei se oo ihan noin yksinkertaista. Edeltäjäni on ollut alalla ainakin 20 vuotta ja hänelle siunaantui kaikenlaista ylimääräistäkin. Ainakaan alkuun ei mulla olis niin laaja tehtäväkenttä (toisaalta joutusin kyllä tekee vähäsen niitä vanhoja hommia). Mut kuitenkaan en koe että kehtais sitä 3800 pyytää.
 
No nyt tein "naisen ratkaisun" eli otin työn vanhalla palkalla. Tiedän, että keskituntiansio tästä laskee, koska joudun ainakin alkuun tekemään pitkää päivää. Noh tarttee toivoo, että tästä jotain joskus urkenee...
 
Onnea ap! Siitä se lähtee ja kun homma on hienosti hallussa on lasten leikkiä siirtää se saamapuolelle palkankorotuksena kun työnantajalla ei ole mitään järkevää argumenttia että miksi ei antaisi.
Hitaampi tie mutta varmempi
 
Siis sähän tietty delegoit niitä "kertyneitä tehtäviä" eteenpäin. un kerran palkkakaan ei noussut eivät työtunnitkaan lisäänny. Aika simppeliä matikkaa ja jopa työnantajasi sen ymmärtää kun asiasta huomautat.
 
Onnea sinulle! Urasi on nousujohteinen!
Uskon, että olisit saanut palkkaasi hieman korotusta, jos vain olisit pyytänyt. Mutta palkkaneuvotteluja voit käydä aina uudelleen. Kun olet suoriutunut työstäsi seuraavat 4-6 kk mainiosti, voit pyytää palkkankorotusta, ja sinä tulet sen saamaan.
 
Palkastaan tarvii pitää kiinni. En kyllä itse pidä mitenkään kohtuullisena että työmäärä, vaatimustaso ja vastuu kasvaa ja palkka pysyy samana. Eihän nää kuviot helppoja ole, joskus on puun ja kuoren välissä. Tsemppiä ap:lle.
 
Äh, nyt meni pieleen, ja tiedät sen itsekin.
Tottakai pyydät lisää palkkaa, todennäköisesti pomokin sitä odotti. Annat itsestäsi vain lapatossumaisen kuvan, jos tyydyt huonoon ratkaisuun.
 
No nyt tein "naisen ratkaisun" eli otin työn vanhalla palkalla. Tiedän, että keskituntiansio tästä laskee, koska joudun ainakin alkuun tekemään pitkää päivää. Noh tarttee toivoo, että tästä jotain joskus urkenee...
Ei se toivomalla urkene, sitä pitää vaatia. Ei kukaan työnantaja maksa palkkaa yhtään enempää kuin on pakko.
Rohkeasti vain "kissa pöydälle". Sanot, että olet miettinyt asiaa ja tehnyt laskemlia, ja että sinun tulisi saada korotusta palkkaan.

Tiedän, että on yksi vittumaisimmista asioista tehdä, mutta kannattaa mielummin kymmenen minan verran kärsiä epämukavissa palkkaneuvotteluissa kuin joka hemmetin kuukausi vittuuntua palkkakuittia katsoessa.
 

Similar threads

Yhteistyössä