Kimppuun käymisestä ym.

Monet taaperot ovat itsekkäitä ja käyvät repimään toisilta lapsilta leluja käsistä. Tai tappelun jostain lelusta, keinusta jne.

Eihän siinä mitään jois toinen lapsi lyö takaisin ja siitä tulee tappelu johon puututaan.
Mutta meidän tyttö ei tykkää tapella. Hän vain säikähtää kun toinen käy päälle ja vääntää lelua ja antaa sen sitten pois ja juoksee pakoon.

Olen tytölle opettanut että on tuhmaa otta toiselta leluja kädestä eikä tyttö ole koskaan niin tehnytkään. (Tiedän koska olen 24 h /vrk lapsen kanssa ja hoidan häntä yksin. Nukkuessaan on vain pois silmistäni).

Nyt kun aloitimme muskarin niin siellä isokokoinen tyttö jatkuvasti taklaa pienempää. Mummo tai se vanha eukko joka sitä toista työttöä siellä kuljettaa ei sano kunnolla mitään. lerpsusti sanoo että ei saa ottaa soitinta toisen kädestä, mutta ei vaadi edes palauttamaan sitä meidän tytölle.

Olenkin itse sanonut isoon ääneen että: OLIPA TUHMAA, TYTTÖ OLI TUHMA KUN VEI SOITTIMEN VILMAN KÄDESTÄ. KOSKA TUHMA TYTTÖ EI VIELÄKLÄÄN PALAUTA SOITINTA, VILMA SAA OTTA UUDEN SOITTIMEN. OTA VAAN UUSI VILMA.

Mitä mieltä olette tästä?
Mlelstäni oma tyttäreni saa väärän kuvan jos toiset saavat tehdä väärin ja hän ei. Ja tuntee maailman todella vääräksi kun toista ei äiti toru ja tuomitse, hänet vain jos hän tekisi samoin.
Mielestäni oikeuteni on sanoa näin.

 

Minä pyrkisin olemaan valppaana siellä muskarissa ja estäisin toisen ottamasta kädestä ja sanoisin vieraalle lapselle ettei saa ottaa kädestä, omalle sanoisin että sinun ei tarvitse antaa jos toinen yrittää luvatta ottaa. Eli lapsi näkisi miten voi puolustautua vaikkei itse vielä uskaltaisikaan ja jonain päivänä hän tekisi sen itsekin. Jos soitin/lelu ehditään jo viedä niin kyllä puuttuisin myös siihen palautuspuoleen - tosin sen voi pienien kanssa tehdä vaihtokaupalla eli ottaisin korista vastaavan soittimen ja vaihtaisin sen "puolipakolla" siihen mikä toiselta on viety, jolloin lapsi saisi "omansa" takaisin.

 

Edellistä peesaillen.

 

Oma poikani oli ns.herkkä ihan tonne 20kk ikään asti, eli jos hänen ns. rajumpi leikkikaverinsa tuuppi, otti lelut, löi ja oli inhottava, hän itki ja tuli luokseni. Ei osannut puolustautua ollenkaan omasta puolestaan. Itse jouduin puuttumaan minäkin peliin monesti koska pojan äidin otteet oli niin lepsut.

Nyt tarhan alkamisen myötä hän on oppinut puolustamisen taidon ja sen että kukaan ei ota tavaraa kädestä. On todella mahtavaa nähdä kuinka hän puolustaa itse reviiriään (on nyt 2v2kk) mutta samalla kiltisti, ei pahoinpidellen toisia. Kannattais melkein laittaa lapsi tarhaan ihan muutamaks tunniks päivässä muutamana krtana vko että hän oppisi itsenäistymään ja oppisi myös että sosiaalisessa kanssakäymisessä on kaksi puolta. Äidin kanssa 24h/pvä ei ole aina niin hyvä juttu.
Onnea matkaan

 

Lapsi _ei ole tuhma, vaan hän _teki tuhmasti olisi oikeampi sanonta nykyaikana.

 

\

Oma poikani oli ns.herkkä ihan tonne 20kk ikään asti, eli jos hänen ns. rajumpi leikkikaverinsa tuuppi, otti lelut, löi ja oli inhottava, hän itki ja tuli luokseni. Ei osannut puolustautua ollenkaan omasta puolestaan. Itse jouduin puuttumaan minäkin peliin monesti koska pojan äidin otteet oli niin lepsut.

Nyt tarhan alkamisen myötä hän on oppinut puolustamisen taidon ja sen että kukaan ei ota tavaraa kädestä. On todella mahtavaa nähdä kuinka hän puolustaa itse reviiriään (on nyt 2v2kk) mutta samalla kiltisti, ei pahoinpidellen toisia. Kannattais melkein laittaa lapsi tarhaan ihan muutamaks tunniks päivässä muutamana krtana vko että hän oppisi itsenäistymään ja oppisi myös että sosiaalisessa kanssakäymisessä on kaksi puolta. Äidin kanssa 24h/pvä ei ole aina niin hyvä juttu.
Onnea matkaan

Meillä on samankaltainen ongelma. Olen yrittänyt pojan antaa selvitä itse noista tilanteista (=itsenäistyisi), kun on rohkea ja menee ottamaan yhteisiä leluja laatikosta ja leikkii iloisesti ja rohkeasti. Mutta teenkö oikeen kun annan muiden sortaa häntä estämällä leikkimisen tai viemällä lelut kädestä?