Kiitos ei kuulu sanavarastoon?

Voin mennä tutkimuksien perusteella yleistämään, että teini-iässä ollaan varsin itsekkäitä, lyhytnäköisiä ja voimakkaasti tuntevia. Ei silloin osata samastua vielä kauhean hyvin toisten asemaan.
Asioita kannattaa opetella tarkastelemaan joskus vähän laajemmin kuin vain omasta navasta lähtöisin.

Tuota viimeistä ohjetta suositteleisin sulle itelle.

 

Kiitti hyvästä keskustelusta. Itse lähdin siitä, että valmiudet kiitos/anteeksi paikkojen tunnistamiseen olisi jo siinä koulun aloittamisen kulmilla. Ja sen jälkeen voi tunnistaa erilaisia tilanteita, mihin ne sanat istuvat.

Kyllä toivoisin myös, että tarha/kerho/kouluympäristöissä empatia ja perustavat olisi luonnollisena osana lasten arkea. Itse toisto on kyllä vanhempien vastuulla.

Ujous oli aspekti mitä en itse ollut edes ajatellut... hyviä pointteja tuli paljon!