Kiitos äiti

[kiltti tyttö]

siitä, että olet tehnyt elämäni helpoksi ja vaikeaksi tekemällä päätökset puolestani.
Olen kohta 30-vuotias ja koko ikäni jahkaillut elämääni.
Nyt tiedän, etten ole keksinyt vastausta, koska en uskalla tehdä vastoin tahtoasi.
30-vuotias perheellinen nainen, äiti ja avivaimo enkä tunne olevani aikuinen joka saa päättää omasta elämästäni.
Saadakseni hyväksyntäsi, on minun ollut pakko olla kiltti ja vaientaa omat mielipiteeni ja ajatukseni.
Viimeiset 10 vuotta olen miellyttänyt miestä ja lapsia äitini ehdoilla.
Loppuuko tämä ikinä. Oletko toiminut tietoisesti vai tietämättäsi?
Äiti minä itken, äiti mulla on paha olla, äiti minä en jaksa.
kiitos suuresta avustasi jonka olen saanut maksaa kymmenkertaisena takaisin ja siltikin olet vuosien päästä hehkuttanut kuinka kaikki on sinun ansiotasi ja "velkani" on maksamatta.
Hyvää äitienpäivää sinulle marttyyriäitini.

 

[mää vaan..]

Marttyyriäideistä oli uudessa MeidänPerhe lehden numerossa,valitettavasti minullakin äitinä marttyyri ja olen huomannut itsessäni jo samoja piirteitä..:/

 

[clivia]

Mä opin pitämään puoleni äitiäni vastaan vasta 40 vuotiaana,sen jälkeen meidän suhde muuttui ja äidin kanssa nykyisin lämpöiset ja hyvät välit.

 

[vieras]

Mä nyt sanon vaan, mitä mä tekisin. Sanoisin äidilleni, että katkaisen välit väliaikaisesti, jotta saan asiani kuntoon. Ei noin voi jatkua. Kun sitten koet selviytyneesi, otat uudelleen yhteyttä ja puhutte asian, niinkuin se sinusta tuntuu.

 

[kiltti tyttö]

Jos katkaisen välit äitiini, pitää äitini huolen, että tulen aina siitä kuulemaan ja potemaan syyllisyyttä.
samalla joutuisin katkaisemaan välini isääni ja lapset isovanhempiinsa.
Eikä äidin kanssa voi jutella. ei edes riidellä.Hän kääntää ja vääntää niin kauan, että hänen tahtonsa on se viimeinen sana.
Hän on kiero, laskelmoiva ja manipuloiva. ja tekee sen niin hyvin että lähes kukaan ei siitä tiedä.

hän saattaa kysyä 10 ihmiseltä miten asian voisi tehdä ja kuitenkin joka kerta tehdään niinkuin hän haluaa, koska se on viisainta.
jos asiat menee hyvin hän ottaa kehut "minähän sen keksin" ja jos ei mene niin silloin syy on koko porukassa. useimmiten siinä ettei tehty aivan niin kuin hän sen oli miettinyt.

 

[tytönjapoikienmamma]

Minkälainen siis on marttyyriäiti? Jos oikein MP lehdessäkin juttua oli?? Monisahan saattaa olla marttyyripiirteitä joskus , meissä ihmisissä, mutta miten tuo martttyyriäiti määritellään? Millaisia piirteitä omaa. Olen aikalilla sitä mieltä, että kukaan , edes oma äiti ei ole täydellinen ja meidän aikuisten lasten täyty ottaa vastuu omasta onnestamme...

 

[kiltti tyttö]

kaikistahan meistä löytyy martyyrisiä ja narsistisia piirteitä.
Mutta Marttyyri ja narsisti on eri asioita kuin luonteen piirteet jotka viittaavat kyseisiin sairauksiin.
Ja niiden syntyminen yleensä johtaa lapsuudesta.

Mulle on 30 vuotta hoettu kuinka teen asiat väärin, en kunnioita vanhempiani, mielipiteeni lytätään, ainoa joka on oikeassa on äiti.
äidin lempi lause oli mitä pahaa olen tehnyt saadakseni tuommosia lapsia.
Olen samoilla aalloilla kanssasi tytönjapoikienmamma siitä, että aikuisen lapsen pitäisi ottaa vastuu omasta elämästä, mutta ei se ole helppoa kun sulle on vuosikaudet hoettu asioita.ja kun tarpeeksi syytöntäkin syyllistetään niin syytön uskoo olevansa syyllinen.

Mitä tahansa teen elämässäni ensimmäinen ajatus on mitä äiti sanoo tai mitä äiti tekisi.
äidin hyväksyntä on niin tärkeä, että mulla on jotain päässä vikaa. Se voi olla mun oma kehittelemä ongelma, mutta äiti on siinä läsnä.

Kuka valitsisi aviomiehen niin, että se kelpaa vanhemmille?
Äitini sanoi minulle, kun olin exän kanssa, että minun pitää valita he tai lapseni isä.
en jaksanut sotia, luovutin.
etsin miehen jota nykyään rakastan enemmän kuin ketään toista miestä ennen, mutta valitsin hänet siksi, että hän oli kiltti,ujo,rehellinen ja kelpasi vanhemmilleni.

Ymmärrän hyvin myös sen, että äidilläni oli kamala lapsuus. minulla ei ollut läheskään niin kamala.

kirjoitin aineen koulukiusaamisestani ja äitini nauroi minulle, että mitä sinä olet näin paljon valehdellut. sanoin etten ole joka sana oli totta. Äitini ei uskonut minua.

hain opiskelemaan toiselle paikkakunnalle niin äitini sanoi ettei vie minua pääsykokeisiin.
eihän minulla ollut rahaa lähteä sinne, olin luottanut vanhempien lupaukseen.

kerroin raskaudestani niin äiti soitti viikon päästä ja haukkui minut koska en ollut kertonut hänelle ja hän sai kuulla sen kyliltä?

Äiti ottaa kaiken p....n niskoilleen ja esittää kärsivän osaa.
ja kun kiitetään niin se on hänen ansiotaan.

Mun on pakko poistua nyt en jaksa nyt ajatella enempää tai pää hajoaa.

 

[vieras]

Mun terapeuttini neuvo vähän vastaavassa tilanteessa mulle: ajattele, että laitat äitisi isoon ilmapalloon. Annat hänen leijua lähelläsi, mutta sinuun kontaktia saamatta. Äitisi vaikuttaa elämääsi loppujen lopuksi juuri niin paljon kuin sinä hänen annat vaikuttaa.

 

[tytönjapoikienmamma]

kaikistahan meistä löytyy martyyrisiä ja narsistisia piirteitä.
Mutta Marttyyri ja narsisti on eri asioita kuin luonteen piirteet jotka viittaavat kyseisiin sairauksiin.
Ja niiden syntyminen yleensä johtaa lapsuudesta.

Mulle on 30 vuotta hoettu kuinka teen asiat väärin, en kunnioita vanhempiani, mielipiteeni lytätään, ainoa joka on oikeassa on äiti.
äidin lempi lause oli mitä pahaa olen tehnyt saadakseni tuommosia lapsia.
Olen samoilla aalloilla kanssasi tytönjapoikienmamma siitä, että aikuisen lapsen pitäisi ottaa vastuu omasta elämästä, mutta ei se ole helppoa kun sulle on vuosikaudet hoettu asioita.ja kun tarpeeksi syytöntäkin syyllistetään niin syytön uskoo olevansa syyllinen.

Mitä tahansa teen elämässäni ensimmäinen ajatus on mitä äiti sanoo tai mitä äiti tekisi.
äidin hyväksyntä on niin tärkeä, että mulla on jotain päässä vikaa. Se voi olla mun oma kehittelemä ongelma, mutta äiti on siinä läsnä.

Kuka valitsisi aviomiehen niin, että se kelpaa vanhemmille?
Äitini sanoi minulle, kun olin exän kanssa, että minun pitää valita he tai lapseni isä.
en jaksanut sotia, luovutin.
etsin miehen jota nykyään rakastan enemmän kuin ketään toista miestä ennen, mutta valitsin hänet siksi, että hän oli kiltti,ujo,rehellinen ja kelpasi vanhemmilleni.

Ymmärrän hyvin myös sen, että äidilläni oli kamala lapsuus. minulla ei ollut läheskään niin kamala.

kirjoitin aineen koulukiusaamisestani ja äitini nauroi minulle, että mitä sinä olet näin paljon valehdellut. sanoin etten ole joka sana oli totta. Äitini ei uskonut minua.

hain opiskelemaan toiselle paikkakunnalle niin äitini sanoi ettei vie minua pääsykokeisiin.
eihän minulla ollut rahaa lähteä sinne, olin luottanut vanhempien lupaukseen.

kerroin raskaudestani niin äiti soitti viikon päästä ja haukkui minut koska en ollut kertonut hänelle ja hän sai kuulla sen kyliltä?

Äiti ottaa kaiken p....n niskoilleen ja esittää kärsivän osaa.
ja kun kiitetään niin se on hänen ansiotaan.

Mun on pakko poistua nyt en jaksa nyt ajatella enempää tai pää hajoaa.

Voi taisit jo lähteä, mutta olen kyllä pahoillani puolestasi, mitä lapsuudessa äitisi taholta koit, varmasti vaikuttavat nykyisinkin, tottakai. Voimia sinulle asian kanssa