N
Nyt
Vieras
Lainaan tämän kirjoitukseni toisesta ketjusta, kun kiinnostaisi saada vastauksia:
Mikä tää nykyinen kiintymysvanhemmuus tms. juttu on, että lapsen suorituksia ei saa kiittää/kehua, ettei lapsi luule vanhempiensa kiintymyksen olevan suorituksista kiinni? Mä en ainakaan osaa olla turpa rullalla, jos lapsi tekee jotain hienoa ja kai se lapsikin odottaa, että hänen uusi taitonsa huomioidaan?
Ilman todella hyviä perusteluita en siis aio olla lapseni tekemisiä kehumatta. Ja ilman muuta lasta kohtaan osoitan rakkautta ja yritän auttaa häntä rakentamaan hyvän itsetunnon, joka itseltäni on niin kadoksissa (ei tullut ylpistyttyä, ei tosiaan...).
Olenko siis käsittänyt koko jutun ihan väärin vai mikä on kiintymysvanhemmuuden periaate kehujen suhteen?
Mikä tää nykyinen kiintymysvanhemmuus tms. juttu on, että lapsen suorituksia ei saa kiittää/kehua, ettei lapsi luule vanhempiensa kiintymyksen olevan suorituksista kiinni? Mä en ainakaan osaa olla turpa rullalla, jos lapsi tekee jotain hienoa ja kai se lapsikin odottaa, että hänen uusi taitonsa huomioidaan?
Ilman todella hyviä perusteluita en siis aio olla lapseni tekemisiä kehumatta. Ja ilman muuta lasta kohtaan osoitan rakkautta ja yritän auttaa häntä rakentamaan hyvän itsetunnon, joka itseltäni on niin kadoksissa (ei tullut ylpistyttyä, ei tosiaan...).
Olenko siis käsittänyt koko jutun ihan väärin vai mikä on kiintymysvanhemmuuden periaate kehujen suhteen?