Menu

Kiinnostaako pakko-oireista häiriötä käsittelevä blogi?

Vastaa
neiti_pako
Alkuperäinen kirjoittaja vieras jatkaa: Näytä alkuperäinen viesti
Olisin kommentoinut blogiasi, mutta ahdisti laittaa siihen vastauskenttään s.postiosoitetta :D :D Että hyvin menee, eikö ;)
Click to expand...
Mä en ollut ollenkaan tajunnut, että se sähköpostiosoite on siellä pakollisena, mutta nyt asia on korjattu! :) Kävin muokkailemassa asetuksia ja nyt sähköpostiosoitetta ei ole pakko laittaa. Mikäli käyt kommentoimassa, olisi kiva jos laittaisit jonkin nimimerkin kuitenkin - jos keskustelua syntyy enemmän niin on helpompi erottaa kommentoijat toisistaan :) Kiitoksia kun otit esille tuon asian! :)
 
neiti_pako
Alkuperäinen kirjoittaja käsienpesijä;27427664:
Mäkin oisin kommentoinut, jos mulla olisi joku anonyymi s-postiosoite. Joskus mulla on ollutkin, mutta ei ole sellaista enää.
Click to expand...
Kiitoksia sinullekin, kun otit asian esille! :) En ollut tajunnut ollenkaan, että se sähköpostiosoite on kommentoinnissa pakollisena, joten korjasin asian. Nyt sähköpostiosoitetta ei ole pakko laittaa. Sinne siis kommentoimaan! :)
 
Vieraana taas
En tiedä onko tämä nyt kiinnostavaa kenenkään mielestä, mutta heitän silti. Mulla oven tarkistelu alkoi lapsena kun olin kerran jättänyt sen vahingossa/ tietämättäni(?) auki ja isäni suuttui siitä älyttömästi. Tämän jälkeen tarkistelin aina MONESTI siinä pelossa että se jollain tapaa ei loksahtanutkaan oikein, jää auki, varkaat vie kaiken jne. jne. Tämä sitten johti hanojen tarkisteluun, laajeni jääkaapin ja uunin tarkisteluun jne.

Nykyään tarkistan kaiken aina tietyssä järjestyksessä kun lähden kotoa. Välillä tulee tunne että unohdin tarkistaa jonkun (no en todellakaan ikinä unohda rutiinin takia) ja tarkistan uudelleen... Ja ehkä vielä kerran...

Kun mietin että jäiköhän kahvinkeitin päälle (jota kukaan ei ole edes käyttänyt koko päivänä) niin mielessäni alkaa pyöriä ajatus tulipalosta ja pelko siitä etyä olisin syyllinen sen huolimattomuuttani aiheuttanut.

Välillä on parempia päiviä ja välillä huonompia. Selkeästi minulla on taustalla tässä epäonnistumisen pelko. Pelko on vaihtunut isäni reaktion pelosta mieheni reaktion pelkoon. Täysin järjetöntä sillä varsinkaan mieheni ei ole antanut mitään aihetta "pelätä" jos epäonnistun.

Näiden asioiden linkittämiseen on nyt mennyt vuosia ja näiden tajuaminen on auttanut HUIMASTI. Tosin lasten synnyttyä on mennyt taas alamäkeä.
 
mooooooom
Olen entinen pakko-oireinen, olen ollut terveenä yhtä kahden kuukauden jaksoa lukuunottamatta yli 10 vuotta. Minulla oli myös kaikenlaista tarkistelua ja pakkoajatuksia. Ilmeisestikin minulla on jo lapsena ollut taipumusta pakko-oireisiin, koska äitini on kertonut minun pesseen käsiäni välillä ihan koko ajan ja kyselleen esimerkiksi kelloa jatkuvasti. Toden teolla pakko-oireet alkoivat riivata 17-vuotiaana jouduttuani raiskauksen uhriksi, ja paranin niistä itsehoidolla 21-vuotiaalla (tai siis, aloin parantua n. 20-21 -vuotiaana, pitkä prosessihan se oli).

Aion seurata blogiasi, koska olen sitä mieltä että mieheni kärsii jonkinlaisista pakko-oireista, enkä osaa häntä auttaa. Josko blogisi herättäisi jotain ajatuksia... vinkkasin siitä jo miehelle, mutta eipä tuo sanonut juuta eikä jaata, vähän hitaasti katseli nenän vartta pitkin.
 
Neiti Pako
Pitkän kirjoitustauon jälkeen, olen taas aktivoitunut kirjoittamaan. Käykäähän lukemassa ja kommentoimassa. Tarkoitus olisi taas päivittää blogia säännöllisesti! :)

Hyvää kevään odotusta kaikille!

-Neiti Pako
 

Osallistu arvontaan ja voita Reiman toppahaalari!

Uusimmat Luetuimmat Kuumimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
+ Aloita uusi keskustelu