kihlat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kihloihin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kihloihin

Vieras
On ollut avokin kanssa suhteen virallistamisesta menemällä kihloihin mutta kun en ikinä ennen ole menny kihloihin, niin olisi muutama käytännön kysysmys :)
Pitääkö olla samanlaiset sormukset? Ostaako pari toisilleen sormukset? Entäs sitten kun joskus hamassa tulevaisuudessa mennään naimisiin, tuleeko miehelle vihkisormus vai pitääkö hän kihlasormusta naimisiinmenonkin jälkeen pelkästään? Sen tiedän että naisilla on sekä kihla- että vihkisormus, mutta muistelisin miehillä nähneeni vain yhden sormuksen...
Lisää "etiketistä" olisi kiva kuulla jos joku vaivautuu kirjoittelemaan :)
 
Kihloihin meno ei ole mikaan oikeustoimenpide ja kaytantoja on niin monia kuin ihmisiakin. Maailmalla useimmiten vain naiselle tulee kihlasormus ja miehelle vain se yksi vihkisormus. Suomessa tapana yleisimmin on ollut hankkia molemmille kihlat ja kaiverruttaa miehelle sitten samaan sormukseen vihkipaivamaarakin, kun taas naiselle tulisi toinenkin sormus. Mutta toisinaan ottaa mieskin toisen sormuksen.

Tarkeinta on kuitenkin muistaa, etta kihlauksen tekee lupaus avioliitosta, ei mikaan sormus. Jos olette paattaneet menna naimisiin, olette kihloissa sormuksittakin. Jos taas hankitte ne sormukset mutta ette suunnittele naimisiin menoa, ette ole kihloissa vaan teilla on jonkinlaiset suhteenvirallistamissormukset. :)

Etta ihan miten tykkaatte. Mina ja mieheni menimme kihloihin hankkimatta minkaan maailman sormuksia. Vihkirenkulat ostettiin sittemmin molemmille.
 
Ei ole pakko olla samanlaiset sormukset. Ja me ainakin ostimme sormukset toisillemme, minä maksoin miehen sormuksen, hän minun. Kai se on reilua niin, mutta voihan sen muullakin tavalla hoitaa. Ja kihloissa voi olla ilman mitään sormuksia. Kihloissa ollaan silloin kun on päätetty, että mennään naimisiin, muttei olla vielä naimisissa.

Miehelle voi tulla myös vihkisormus tai olla tulematta, aivan kuin naisellekin. Ei ne mitään pakkoja ole. Me mennään naimisiin ensi kesänä ja ostetaan toisillemme vihkisormukset sitten. Eli molemmilla on sitten kaksi sormusta, tai sitten ehkä käytetään pelkkiä vihkisormuksia, saa nähdä. Ollaan ajateltu että kaksi sormusta on parempi siksi, että erotutaan kaikista leikkikihlautujista, eli niistä jotka on "kihloissa" ilman että aikovat koskaan mennä naimisiin.
 
...taas niin, että miehellä ei ole sormuksia lainkaan ja minullakin on vain vihkisormus, se on kyllä ihan "näyttävä". Eli ei näissä tosiaan ole virallista kaavaa, miten edetä, kukin tavallaan. Kihloissahan me olimme sillä hetkellä, kun päätimme, että naimisiin menemme.
 
Meillä on vain yhdet sormukset vaikka naimisissa ollaankin. Ne hankittiin kun mentiin kihloihin eikä toisia katsottu tarpeelliseksi hankkia. Hyvä kun tätä yhtä tulee edes joskus pidettyä, kun en ole koruihmisiä. Useimmiten se on tuossa kirjahyllyllä....
 
Kumpikaan meistä ei tykkää kullasta, joten päädyimme hopeisiin sormukseen.
Minun sormukseni
http://www.kalevalakoru.fi/korut/kuvasto/sormukset/6777
Kultani sormus
http://www.kalevalakoru.fi/korut/kuvasto/sormukset/1515/1

Kavereideni mukaan ovat ihan näköisiämme, sillä minä opiskelen kulttuurien tutkimusta =D Vihkisormukseksi saan mummin vihkisormuksen.
 
En ole koskaan nähnyt miehellä kahta sormusta. Mutta nykyään on vaikka mitä tapoja. Enää ei voi päätellä mistään mitään, sormuksia voi olla vaikka minkälaisia ja vaikka kuinka monta. Ennen oli paljon simppelimpää.

Ennen ei miehillä ollut sormuksia yleensä muutenkaan muuta kuin se yksi ainoa sileä kultainen rengas, se oli ainoa "hyväksyttävä" miehen sormus, lukuunottamatta koulupoikien luokkasormuksia, joita ei yleensä kauaa pidetty, tai sitten miesten ns. ammattisormuksia, jotka nekin oli jo vähän siinä rajalla, että niitäkin pidettiin vähän turhamaisina. Mustalaismiehillä taitaa vieläkin olla niitä kivisormuksia, joita muistan yhden opettajani sanoneen variksenpaskoiksi miehen kädessä.

Ajat muuttuu, itsellänikään ei ole enää sitä vihkisormusta, en halunnut sellaista. Kihlasormukset riittää meille, vaikka ollaankin naimisissa. Jännää, että nuo sormusasiat tuntuu olevan nykyään nuorille taas kauhean tärkeitä. Eihän kihloissaoleminen edes edellytä mitään sormusten hankkimista, se on vain tapa. Niin kuin joskus muinoin oli niitä erilaisia huiveja, joista saattoi päätellä, oliko nainen neiti-ihminen, varattu vai jo naimisissa.

Kihloista kun ei muutenkaan ole olemassa mitään virallista kaavaketta eikä merkintää. Se on vain kahden ihmisen keskinäinen sopimus. Eräs ystäväni meni sormusten kanssa kihloihin, mutta yhdessäolo hiipui sulhasen erittäin pitkän ulkomailla työskentelyn takia, ja ystäväni ehti hankkia jo uuden poikakaverin, kun ei toiseen saanut mitään yhteyttä. "Kihlattu" tuli sitten aikanaan takaisin ja totesi, että tässä on ollut tilanne, jossa hän oli siis kihloissa naisen kanssa, joka taas ei ollut kihloissa hänen kanssaan. Että se siitä virallisuudesta. Tämä on niitä asioita, jotka on pelkän sanan ja sopimisen varassa.

Joissain harvinaisissa tapuksissa kihlaukseen voi oikeudellisesti vedota. Esim. naineena kihlautuminen on rikos. Mutta mutta. entä jos sanoo, että sehän oli leikkiä, ei me kumpikaan oltu tosissaan, ja saahan sitä ihmiset toisilleen sormuksia ostella. Kihlaus on lupaus naimisiinmenosta, mutta lupauksensahan voi aivan hyvin perua, ei sitä ole pakko pitää. Voi sanoa, että tästä lähin ei olla enää kihloissa, ja sillä siisti, ei toinen voi toista mihinkään pakottaa.

Kihlaperinteen voisi nykyään oikeastaan jo jättää pois, kun on olemassa noita avoliittojakin jo niin paljon.
 
Tuosta kihlautumisesta sanoisin että olen ihan mielissäni, se todellakin tuntuu olevan yhä useammalle nuorelle tärkeä tapa osoittaa yhteenkuuluvuutta.
Miksi siis heittää kaikkea ennen ollutta uusien tapojen kautta syrjään.

Omasta nuoruudestani en muista niin kovin monta tapausta että edes kihlausta olisi purettu..saati sitten avioliittoa.
Nyt kun seurailen noita rakkaita sukulaisnuoria, kihloihin mennään ja rakkauden hiipuessa sormukset pannaan syrjään.
Niin se oikein onkin, eihän sitä väkisin, vaikka olisi "lupaus" annettukin.
Mielestäni kihlausaika sormuksineen kaikkineen on kuitenkin jonkinsortin koeaikaa.

Hyvät nuoret, menkää vaan kihloihin oikein rengastamalla toisenne..jos yhtään siltä tuntuu.
Ja sitten "huntuhäät" päälle, siitä se lähtee!





 
Mutta kun nää nuoret on niin tärkeinä siitä, että kihlaus on nimenomaan se lupaus naimisiinmenosta, niin ei voi kuin ihmetellä niitä avopareja, jotka on siis nimenomaan vannoutuneita avopareja, ja silti kihloissa. Eihän sellaisilla mitään kihlausta kuuluisi olla. Eli pitäkää tavoista kiinni sitten joka tavalla!
 
Kihlaus = lupaus naimisiinmenosta. Tosin joillekin kihlaus on vain merkki siitä, että on varattu eikä tällaisilla ole koskaan aikomustakaan mennä naimisiin.

Lain mukaan ei ole merkitystä, oletko kihloissa vai ei. Kela, työttömyyskassa, verottaja jne ovat kiinnostuneita vain siitä, asutko jonkun kanssa yhdessä vai et eli kihloissaololla ei ole merkitystä (kihloissahan voi olla, vaikka asuisi erillään). Vaihtoehdot monissa lomakkeissa ovat siis yksinasuja, leski, avoliitto tai avioliitto.

Minusta kihloihinmeno on ihan kaunis tapa ja jos juhlii kihlajaisia, niin sehän on merkki siitä, että haluaa juhlistaa rakkauttaan läheisten kanssa.

Yleisimmin itse hääjuhlassa vain morsiammelle laitetaan sormus eli tällöin vaimolla tulee olemaan kaksi sormusta (kihla- ja vihkisormus), mutta miehelle jää vain yksi sormus (kihlasormus). On myös mahdollista, että on kihloissa, muttei ole sormuksia ollenkaan ja tällöin vihkiessä sekä mies että nainen saavat toisiltaan sormukset, jolloin kummallakin tulee olemaan vain yksi sormus. Toisaalta ei ole kyllä kiellettyä sekään, että kumpikin saa kihla- ja vihkisormukset, jolloin molemmilla on kahdet sormukset.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Silirimps:
En ole koskaan nähnyt miehellä kahta sormusta. Mutta nykyään on vaikka mitä tapoja. Enää ei voi päätellä mistään mitään, sormuksia voi olla vaikka minkälaisia ja vaikka kuinka monta. Ennen oli paljon simppelimpää.


NO esim. mun miehellä on kaks sileetä sormusta ja monella muulla....
 
Alkuperäinen kirjoittaja annamaija:
Alkuperäinen kirjoittaja Silirimps:
En ole koskaan nähnyt miehellä kahta sormusta. Mutta nykyään on vaikka mitä tapoja. Enää ei voi päätellä mistään mitään, sormuksia voi olla vaikka minkälaisia ja vaikka kuinka monta. Ennen oli paljon simppelimpää.


NO esim. mun miehellä on kaks sileetä sormusta ja monella muulla....

Nykyään varmaan suunnilleen kaikilla noin kolmekymppisillä aviomiehillä on kaksi sormusta. Silirimpsis edustaa 1-2 sukupolvea vanhempaa ikäluokkaa. Harvalla eläkeläismiehellä varmaan onkaan kahta sormusta sen enempää kuin korvakorua tai muitakaan koruja kuin se kapea ja sileä keltakultainen kihlasormus.
 
Olemme nyt puhuneet tuosta kihlasormusjutusta lisää. Haluaisimme valkokultaiset sormukset, mies vielä sellaisen paksun ja nehän on ihan turkasen kalliita. Mies ei välttämättä halua toista sormusta kun avioon astumme, joten sallittakoon hänelle se ;) Mielessä kävi myös, että ostettaisiin nyt hopeiset ja sitten naimisiin mennessä valkokultaiset, mutta minä mielelläni pitäisin taas kahta sormusta ja tuntuu hieman hölmöltä pitää sekä hopeista että valkokultaista...mutta kyllähän tässä vielä ehtii :)
 
juu, me ollaan kans miehen kanssa puhuttu kihloihin menemisestä, on vain vähän raha tiukilla, että pitäis ostaa halvimmat mitä löytyy. Periaatteessa mulle on se ja sama millainen se sormus on, ajatus on tärkein. Ensimmäinen mies, kenen kanssa asia on edes puheeksi tullut, joten eiköhän tässä vakavalla pohjalla olla.

Mulla myös sormi kokoa 16mm, joten pieni pitäisi olla :)
 
hopeista ja valkokultaista ei voi pitää samassa sormessa. Vuosien mittaan metallit reagoivat keskenään. ja kannattaa ostaa kunnollinen palladiumseoksella valmistettu eikä mitä tahansa "valkokultaa". Halpisvalkokulta muuttuu ihan keltaiseksi muutamassa vuodessa, kun rodinointi katoaa pinnasta, ehkä nopeamminkin jos on huonosti pinnoitettu. Jos ei ole varaa laittaa vähintään pariasataa sormukseen, kehottaisin ostamaan ne hopeiset.
 
No minähän paan sormeeni vaikka ruosteisen mutterin, jos mies sen rakkauvella antaa :) Kullalla ja mirhamilla ei niin väliä. Timangeista ja koreilusta en ole koskaan välittänyt.
Yksinkertainen on kaunista.
 

Yhteistyössä