Meillä on viime aikoina riidelty aika kiivaastikin siitä, että minun mielestäni mies ei huomioi minua. Olen tullut siihen tulokseen, että mies tekee asioita, jotka ovat hänelle itselleen tärkeitä, mutta jos joku asia puolestaan ei ole hänelle tärkeä (vaikka olisi minulle tosi tärkeää), niin sellaisella asialla ei ole mitään merkitystä. Niinpä olen huomannut, että jos haluan seuraa miehestä vaikkapa baariin, niin saan miehen mukaani, mutta jos haluaisin vaikka lähteä miehen kanssa jotakin muutakin kuin baarittelua tai telkkarin töllötystä, niin miestä ei huvita. Hän ottaa mielellään vastaan minun hemmotteluni (hyvää ruokaa, seksiä, hierontaa), mutta jos hänen pitäisi vähän vaivautua minun takiani (lähteä kävelylle, harrastamaan jotakin urheilua, pikinikille ulos tms), niin eipä herraa huvita yhtään. Kyse ei meillä ole tosiaankaan siitä, että miehen pitäisi vaivautua koko ajan, mutta olishan se kiva, että toinen edes kerran viikossa jaksaisi punnertaa persuksensa ylös sohvalta ihan vain minun takiani.
AP:lle. Miehesi taitaa olla minun mieheni sukulaissielu. Oma mieheni on sitä mieltä, että synttäreiden yms. juhlimiset on lapsellista touhua. Minusta taas arkea on niin hirvittävästi, että muutamia juhlapäiviä vuodessa on mukava juhlistaa ja saada sillä tavoin vaihtelua arkeen.
