Kieltäydytkö lapsettomuushoidoista?

[Jasmine]

Kiinnostaisi tietää, että onko täällä muitakin itseni kaltaisia NAISIA, jotka ovat sitä mieltä, että eivät halua siihen lapsettomuushoito ruljanssiin?

Mieheni kanssa olemme yrittäneet lasta jo puoli vuotta tuloksetta ja olen melko vahvasti sitä mieltä, että en halua lapsettomuushoitoihin. Tiedän, että meillä on luomuyritystä edessä vielä toiset puoli vuotta, ennenkuin edes pääsisimmekään mihinkään lapsettomuushoitoihin, mutta olen raskausyrityksen alusta asti ollut kielteisellä kannalla lapsettomuushoitoja ajatellen...

Itselläni ei ikääkään ole paljoa (kohta 22v.) mutta olen Lapsettomuus palstalla vaan kuullut niin negatiivista kommenttia hoioista, hoitojen laaduista, hoitohenkilökunnasta, jatkuvasta rumbasta jne. että olen jo menettänyt uskoni ja toivoni noita lapsettomuushoitoja kohtaan. Mies kyllä olisi valmis lähtemään lapsettomuushoitoihin vaikka samantien.

Onko täällä siis muita naisia, jotka ovat sitä mieltä, etteivät jaksaisi lapsettomuushoito rumbaa?

 

[rumbaa ja rumbaa]

melkeinpä sanoisin, että huolehdit turhaan, mutta onhan se hyvä miettiä asioita etukäteen.

Muistathan kuitenkin, että myös lapsen hoito on aikamoista rumbaa...

 

[häh]

Ihmeellistä miettiä tuollaista asiaa, jos yritystä on takana _vasta_ (ei JO!) puoli vuotta. Mieli voi muuttua vielä monta kertaa ja täytyykö kaikkeen olla mielipide valmiina?

 

[Kolmen Äippä]

Kyllä yhdyn edellisiin mielipiteisiin, eli jos yritystä on vasta 6 kk takana, on vielä paljon edessäpäin.

Mutta kyllä täytyy kertoa, että nykyisin miettisin vielä useampaan otteeseen,
jos asia olisi aiheellinen.
Aikoinaan 3,5 vuoden luomuyrityksen ja 2 vuoden IVF-hoitorumban jälkeen meille onnekkaille syntyi ihanat kaksospojat,
mutta hoitojen aikana ajatukset pyöri kyllä vain aikatauluissa ja pistoksissa ja sumutteissa ja pillereissä, en ehtinyt oikeaa elämää elämäänkään.
En todellakaan sano, että kieltäytyisin, harkitsisin vaan useammalta kantilta,
enkä syöksyisi suoraan hoitoihin, niin kuin silloin tein, lääkärin suosituksesta.

Sittemmin olen vielä saanut luomusti ihanan tyttösen, joka oli kyllä ihan täysyllätys ;O)

Mutta mielesi voi vielä monasti muuttua, ennenkuin asia on kohdallasi edes ajankohtainen.

 

[huolestuttavaa]

Samalla nimimerkillä, tod.näk. sama henkilö, on aloitellut aika paljon huolestuttavia keskusteluja. Siis siinä mielessä, että tuntuu stressaavan ihan tolkuttomasti ja maalailevan piruja seinille asiasta kuin asiasta, vaikkei mitään syytä edes vielä ole. Uskon että suurin syy siihen ettei vauvaa ole vielä kuulunut, on juuri tuo älytön asioiden pohtiminen ja stressaaminen. Ehkä ajankohtaisempaa on miettiä asioita sitten kun ne ovat konkreettisesti edessä eikä vaan "ehkä joskus vuosien kuluttua". Ehkä tuo nuori ikä vaikuttaa asiaan.

Suosittelisin, että RENTOUDUT ja vaikka päätät jokun päivän, esim. kun vuosi yritystä tulee täyteen, että sitten varaat ajan lapsettomuushoitoihin erikoistuneelle gynekologille ja vasta sitten alat pohtimaan mitä haluat ja mitä et halua. Siihen päivään asti, annat lapsen tulla jos on tullakseen ja yrität olla ajattelematta ja analysoimatta koko asiaa.

 

[:),]

Meille oli alusta asti itsestään selvää se, että hoitoja ei tulla ottamaan vastaan. Eli jos lasta ei olisi luomusti tullut, olisimme jatkaneet elämää kaksin tai sitten haettu adoptiota. No kuusi vuotta siihen sitten meni ja nyt vihdoin yllättäen olen raskaana

 

[luomusti]

Niin minäkin aluksi ajattelin että jos lasta ei luomusti tule, niin se on sitten korkeammalla taholla niin päätetty ja tarkoituksemme on adoptoida tms. Mutta sitten kun se vuosi oli tahkottu, mieli muuttui sen verran että halusin tietää missä vika. Tulokset kun sitten näyttivät että luomuraskauteen mahdollisuudet olivat olemattomat, tuntui IVF kuin Jumalan lahjalta. IVF jonossa vuoden oltuamme raskauduin kuitenkin spontaanisti, 2 viikkoa ennen hoitojen aloitusta tein plussa testin. kun unohdimme yrittämisen ja nautimme vain toisistamme ja kesästä, luottaen siihen että hoitojen jälkeen meillä olisi oma pienokainen, stressaamatta kun rakastelimme sai pikkuisemme alkunsa. Ja yrityksen alkaessa minullakin oli ikää vasta tuo 22 ja mies oli 25 ...

 

[Malla 75]

Yritystä takana kohta kaksi vuotta ja vuoden yrityksen jälkeen olin sitä mieltä, että nyt asiat rullaamaan. Ensimmäiset clomit syötyäni muutin mielipiteeni. Jos meille ei lasta tule, mietitään adoptiota. Sillä tiellä edelleen ollaan...

 

[samaa pohtiva]

Kiva kuulla, että on muitakin joita hoidot epäilyttävät, siis että on kohtalotovereita.

Olen nyt siinä tilanteessa, että yli vuosi on luomuna raskautta yritetty. Lähete tutkimuksiin on. Kiinnostaa kovasti tietää, missä vika on (jos jotain selkeää vikaa edes löytyykään, eihän sekään ole itsetään selvää), mutta en ole yhtään varma olenko valmis lähtemään rankkoihin hoitoihin, jos se on ainoa lääkärien tarjoama mahdollisuus. Ainakin asiaa pitää kypsytellä ja todella rauhassa miettiä. Varsinkin jos tulos (=raskaus) on hoitojenkin jälkeen epävarma, niin pakosti tulee mieleen, eikö sekin aika, energia ja raha kannattaisi laittaa adoptioon. Sillä jos hoitoihin lähdemme, eikä tulosta tule, niin sitten joka tapauksessa harkitsisimme adoptiota.

No, saapi nähdä, millainen on mieli tutkimusten jälkeen. Toisaalta pelottaa, että tulee huonoja uutisia, tyyliin miehellä siittiöitä 0%. Toisaalta tuntuu ihanalta saada edes jotain apua tähän epätietoisuuteen.

Jos on lisää samassa tilanteessa olevia linjoilla, kiinnostaisi kuulla teidän pohdintoja!

 

[**..]

Jasmine.. sulla tuntuu nyt olevan pasmat hieman sekaisin. Ensinnäkin.. Puoli vuotta on äärimmäisen LYHYT aika yrittää. Toisekseen eroa ei kannata miettiä mahdollisen lapsettomuuden takia (eihän se ole vielä edes varmaa9 - vai oletteko yhdessä vain ollaksenne toisellene jotain hautomoja/spermapankkeja? Yleensäkään lapsettomuudesta ei kannata tuossa vaiheessa vielä edes puhua, koska määriteltä ei täyty.

Olet kirjoittanut muissa ketjuissa, että sinulla on epäsäännöllinen kierto ja diabetes. Lisäksi olet kertonut hakeneesi clomit yksityiseltä gyneltä ja sitten ihmettelet, kun sinua ei seurata. Miksi ihmettelet, kun tavallaan itse menet tässä asiassa perse edellä puuhun?

Yleinen ohje on, että hoitoon tulee hakeutua, jos vuoden jälkeen ei ole tärpännyt. Kuitenkin jos on muita "ongelmia", voi hoitoon hakeutua jo puolen vuoden jälkeen. Valitettavasti vaan julkinen sektori ei tuota puolta vuotta oikein noudata, koska "potilaita" on muutenkin riittävästi, eli liikaa, hoidettavana. Ennen kuin miettii eroa, lapsettomuushoidoista kieltäytymistä tms kannattaa antaa ajan kulua ja antaa luonnolle aikaa. Jos tulosta ei kuitenkaan tule, kannattaa käydä läpi perustutkimukset - oikeassa järjestyksessä, lapsettomuuteen erikoistuneen lääkärin kanssa. Niiden jälkeen ollaan paljon viisaampia. Joskus pieni hormonihoito auttaa, joskus tarvitaan isompia apuja. Ei siis kannata tuossa vaiheessa vielä lannistua. Varsinkin diabeetikoilla yleistä on pco, johon voidaan käytttää metmorfiini-nimistä lääkettä, jolla jo monille saadaan apua.

Toki on jokaisen oma asia, että haluaako hoitoja, haluaako asioita ylipäätään selvittää, mutta ihan hirveää paniikkia ei hommasta kannata ottaa. Mieltään saa muuttaa kuitenkin myös ajan kuluessa. Itse suosittelisin rauhallisesti ottamista, syksyllä lähetteen pyytämistä, asioiden selvittämistä ja asioiden, mahdollisten hoitojen pohtimista vasta sitten KUN/JOS ne ovat ylipäätään enää ajankohtaisia.

Tsemppiä teille kaikille!

 

[Päätösten aika]

Lapsettomuuden tutkiminen ja hoitaminen on kaksi eri asiaa, jotkut vain haluavat selvittää, onko jokin lääketieteellinne syy miksi lasta ei vuoden yrittämisen jälkeen kuulu, sitten on valinta vain haluaako jatkaa hoidoilla vai ei? Syy voi olla myös selittämätön, ja luomu lapsi mahdollinen, tai sitten jokin "vika", ettei lasta luomusti tule, tai mahdollisuudet ovat heikentyneet. Mutta en käy ketään tuomitsemaan ja arvioimaan, mitä ja miksi, kukin tehköön itse ratkaisunsa, mutta totta on, että täällä saa joskus vertaistukea ongelmiinsa, ja toisinaan kylmää vettä saavillisen niskaansa, mutta tämä on vain elämää... Tsemppiä!