Aikuisena ajattelisin että minun vain on mieltävä oma pettymykseni ja annettava isälle mahdollisuus hoitaa suhdetta lapseen parhaaksi katsomallaan tavalla. Ja olisihan minulla hyvää aikaa omien tunteitteni selvittelyyn lapsen ollessa isällään.
Kummalliselta kuuostaisi myös olla luottamatta isän harkinta kykyyn siinä kenen seurassa hän voi laspsen/lasten kanssa olla.
