kielletyt tunteet

[nainen]

Tulee (iki)vanha laulu mieleen; ""kielletyt tunteet, sinuun ne liittyy, ystäväin.."" Olen ihan hyvässä parisuhteessa elävä 32-vuotias nainen. Suhdetta on takana 13 vuotta, onhan se arki iskenyt jo sataan kertaan tietenkin mutta ei ole suurempia valittamisen aiheita.
Meillä on yhteinen ystvä, venäläinen poika jota olemme auttaneet sopeutumaan suomeen ja tutustuneet. Aiemmin olen aina ajatellut vain että onpa hyvännäköinen&mukava kolli mutta siihen se on jäänyt.
Nyt kun olemme olleet enemmän tekemisissä niin olen huomannut että olen ihan hulluna häneen, ihastunut, hullaantunut. Poitsu on älyttömän komea, mukava jne. luulen että hän on myös vähän ihastunut minuun, katsoo aina tosi pitkään silmiin jne. en aio tehdä asialle mitään sillä en halua muuttaa vakiintunutta elämääni ja hypätä nuoremman miehen matkaan, tyhjän päälle. Taatusti olisi jännittävää, erilaista mutta vanha kiinalainen sananlasku sanoo että rakkaus kestää 1000 päivää, sen jälkeen kaikki on ystävyyttä, arkea jne. olisiko alkuhuuman jälkeen meillä yhteinen tulevaisuus, en tiedä.
Miten pääsen tämän hullaantumisen ohi??

 

[N]

""... hypätä nuoremman miehen matkaan ...""

Aika lailla mustavalkoiset on sinun ajatukset. Jättää kaikki ja ""... hypätä ...""? Mahtaakohan se poikakaan ihan tuota tarkoittaa. On siinä välissä aika paljon harmaata aluetta - monta sävyä. Kokeile jotain siltä väliltä.

 

[nainen]

En tarkoittanut ihan sanatarkasti että nuin vain yhtäkkiä hyppäisin huomenna nuoremman miehen mukaan, tiedän todellakin että pitää tapahtua paljon ennenkuin siihen pisteeseen mentäisiin.

Tiedän vain että meillä molemmilla on tunteita toisiamme kohtaan joille en halua antaa valtaa vaan yritän elää tasaista elämääni parisuhteessa.
Olen todennäköisesti kiltti ja tylsä tyttö kun en uskalla tai edes halua hypätä tuntemattomaan eli kokeilla kuinka pitkälle meidän tunteemme veisivät. Pettämään en miestäni fyysisesti rupea, siinä on raja. Ajatella saa mitä haluaa ja flirtata.

Ja 4 vuotta ikäeroa ei ole paljon, ei, vaikka nainen olisi se vanhempi osapuoli.

Mielestäni on mustavalkoista ajatella että parisuhde on huono tai edes viallinen jos toinen osapuoli ihastuu hetkellisesti toiseen. Väittäisin että rehellisesti sanottuna ainakin 85% parisuhteessa olevista on edes kerran ihastunut toiseen. Ihastus ei välttämättä johda mihinkään muuhun kuin ajatuksiin.

 

[Saman kokenut]

Sitä sanotaan, että kaikki loppuu aikanaan. Sitä paitsi se on totta. Olen sinua vanhempi ja ihastunut useammin kuin kerran, mutta ollut ns. kiltti. On jäänyt kauniita muistoja ilman moraalisia tuskia. Vaikea sanoa miksi elämä olis muuttunut lähtemällä. Aina kuitenkin on vaikeuksia.

 

[SetäSamuli]

""...Miten pääsen tämän hullaantumisen ohi?? ...""

Ai miten? Esimerkiksi vaihtamalla osia; jospa perhetuttu olisikin nuori ""hyvännäköinen & mukava kissa"" ja miehesi olisi häneen lääpällään?! Olisiko mukavaa katsella miten miehesi pyyhkisi p**settään teidän 13 vuoden suhteellanne ja kuolaisi tämän naikkosen perään?

Mikä nykyihmisiä vaivaa? Luulisi että tyhmempikin tajuaa ettei parisuhde vs. syrjähypyt ole mikään hiton ""suklaapatukka"" jota pitää vain itsekkäästi ihmetellä että maistellakko vai ei?

Jokatapauksessa, toivon että jokainen petturi jää kiinni, sekä tulee sen surauksena lempatuksi ulos parisuhteestaan. Siinä onkin sitten mukavaa ihmetellä tulevaisuutta jonkun ventovieraan kanssa jolla nyt vain sattui olemaan leveät hartijat ja/tai piukan näköinen pylly...

Herätkää pahvit, nyt on tosi kyseessä!

 

[elä ihmeessä]

Mielestäni olet ylittänyt jo rajan. Eli kun kirjoitit tänne tuntemuksiasi, olet kuin astunut sen rajan yli, missä vain haaveillaan jostain muusta kuin mitä oma ukko on. Nyt olet jo ryhtynyt toimiin (kirjoittanut aiheesta tänne) eli olet jotenkin edesauttanut tätä ihastumista eteenpäin.

Ihastuksiahan saattaa tulla ja mennä. Niin niihin pitäisikin suhtautua. Antaa olla eikä antaa vaikuttaa mihinkään. Mietiskellä ehkä omassa päässä, että olipas hauska juttutuokio kaverin kanssa, mutta ei höpöttää edes anonyymistä 'meillä on tunteita toisiamme kohtaan'.

Tottakai venäläinen hemmo olisi vain tyytyväinen, jos saisi suomalaisen naisen elättäjäksi itselleen. Mikäs sen parempaa. Sinänsä on huvittavaa, että käytät tästä venäläisestä 28-vuotiaasta nimitystä POIKA. Eikös tuo ole jo miehen ikäinen?

Mutta kai se niin on, että vaihtoon vaain, jos 'on niin tylsää ja kilttiä'.

Ukkos olis varmaan tosi tyytyväinen, jos hänelläkin olisi autettavana joku 28-vuotias venäläinen hyvännäköinen nainen.

hahhah

 

[Pike]

Onko provo tms. ?

Olen samaa mieltä esim. ,oliko se nyt nim.setä samulin, kanssa. Tähän on tultu, mihinkään ei olla tyytyväisiä ja koko ajan halutaan jotain uutta, myös ihmissuhteissa.

Itse elän saman ihmisen kanssa jo 26.tta vuotta ja sellaista don huania ei ole eteen vielä tullut että lähtisin elämääni repimään rikki.

Totta kai sitä näkee ja tapaa nuoria hyvän näköisiä ja vieläpä mukavan oloisiakin miehiä mutta että , no joo en edes jaksa kirjoittaa...

Et kai alkup. ole oikeasti nyt ajatellut mitään tuollaista tai jos olet niin oletkohan miettinyt asiaa loppuun asti. Ja todellakin jos ""poika"" on 28v ei hän ole mikään poika vaan mies. Huh , huh. Tietäisipä miehesi!!!

 

[yllyyttyäjä]

eiku kokeilemaan niin eiköhän sieltä joku Anni tai antti löydy joka pääsee käräyttämään.

 

[Taitre]

nainen sai kyllä aika karuja vastauksia, ihan sen takia työnnän minäkin vielä lusikkani soppaan

Ymmärtääkseni hän kyseli neuvoja miten päästä hullaantumisen yli, eikä odottanut sen kummemmin puoltavaa kuin kieltävääkään kommenttia.. Kommentoimisen vapaus meillä kaikilla kuitenkin on, ei siinä mitään.

Come on, jos nyt lukijat olette rehellisiä, niin voinette myöntää että jokainen jossain vaiheessa on hullaantunut tai ihastunut. Eroa on sitten siinä, että joku ottaa sen fyysisen askeleen ja joku toinen ei.

Mielestäni ap ei ole kuin kertonut meille tunteistaan ja vähän haaveilee. Mitä pahaa siinä on? Kunhan jättää haaveiluksi..

Minulla olisi yksi neuvo, jonka voi ottaa vastaan jos haluaa, ei ole pakko: ajattele järjellä, älä tunteella (anteeksi kun toistan itseäni, kehotin Erkkaakin jo tekemään samoin).

Tilanteessa, jossa tunteet vain vievät, pitäisi ehkä todella pysähtyä, ja alkaa (tietoisesti) ajattelemaan asioita järjellä. Vaikkapa tyyliin jos teen näin, siitä seuraa ehkä tuota ja tuota. Jos taas näin, niin sitten asiat etenee näin.. Siis kylmästi vain jäitä hattuun, oman totuutensa tietää vain meistä jokainen itse!