Kiellettyjä ajatuksia

[paskaäiti]

Siis meillä on 4kk ja 2v lapset. Isompi on ruvennu heräämään ennen kuutta, meni sit millon tahansa nukkumaan. Sitten se on kiukkunen koko aamupäivän, kiusaa pikkuveljeänsä ja muutenki vinkuu koko ajan, heittelee tavaroita ja kaikkea. Mulla on vaan jotenki niin hermo kireellä sen kans, joka päivä menee pilalle heti aamusta ku pitää kuunnella sen vikinää, kirkumista, tekoitkua yms. Saa kyllä tarpeeks huomiota jne, hyvääkin. Mutta mun päätä särkee, mä en kohta enää jaksa olla yhtään hyvällä tuulella sen kans. Tänään sillä aikaa ku laitoin sille aamupalaa, se kävi potkaisemassa sitterissä olevaa vauvaa ja nipisti sitä poskesta. Koko aamu ollu taas yhtä kiukuttelua. Mulle tuli sellanen olo että mä VIHAAN tuota lasta. Siis mä en ymmärrä miten mä näin ajattelen, totta kai rakastan sitä mutta musta tällä hetkellä tuntuu vaan että vihaan sitä. Että se on ärsyttävä ja rasittava, ootan vaan että saan laittaa sen nukkumaan ettei tarvi katella tota sen pelleilyä. En kellekään oo kehdannut sanoa tästä mun tuntemuksesta. Miten mä pääsen tästä eroon? Tiiän ettei näin sais ajatella mutta en mä mitään voi mun ajatuksilleni.

 

[vuoristoradalla]

Olisko päiväkoti mitään?

 

[astrolabe]

Laitat lapsen unille vaikka seitsemältä illalla, jotta saa tarpeekseen unta. Toisekseen, uhmis tarttee paljonpaljonpaljon ennaltaehkäisevää huomiota hyvässä mielessä. Siis sellasta, että vauva köllii lattialla ja otat sen uhmiksen syliin ja luette kirjaa kaikessa rauhassa. Mie uskon sylin rauhoittavaan voimaan, ja erikoisannos positiivista huomiota ja mahdollisesti aikaa kaksin (jota saanee järjestettyä vauvan ollessa päikyillä?), jotta lapsi voi hyvin.

Ja ei, en oikein usko, että olemalla lapsen kanssa siivoamisen sijaan tekee lapsesta lellipentua. Ainakin minulla homma toimi ihan hyvin. Tosin ei ollut televisiota eikä tietokonetta! Koko ajan tiiviisti lapsen kanssa oli hyvä keino siirtää paljon kasvatusta lapseen ja päiväkotiin mennessä varsin kelpo yksilöitä.

 

["vieras"]

Ei päiväkotiin!!
Onko sulla ja esikoisella kaksinkeskeistä aikaa riittävästi? Otatko lapsen mukaan kotihommiin?

Muista ottaa myös omaa aikaa! Voisiko lasta tulla joku muu joskus hoitamaan? Varaat itsellesi kampaamoajan jne. Kun käy vähän tuulettumassa, saa uutta puhtia.
Nukutko itse tarpeeksi?

 

[kikka89]

Ajatuksilleen ei voi mitään, ne voi koittaa kieltää ja kätkeä, mutta kyllä ne siellä on kuitenkin. Sun ajatukset ei myöskään voi vahingoittaa lasta. Eräs " ammatti-ihminen " minulle kerran sanoi että KAIKILLA äideillä tulee niitä hetkiä jolloin ajatukset sitä omaa lasta kohtaan eivät ole niin ihania, mutta suurempi riski esim satuttaa lasta on niillä jotka vaan koittavat kieltää ja kätkeä ajatukset, patoavat niitä sisäänsä, eivätkä puhu, saati hae apua.
Päiväkoti tosaan voisi olla hyvä vaihtoehto, tai jos kuulostaa liian " rajulta " olisiko mahdollisuutta kerhoon tmv ?? Toi on ikävä noidankehä, ja väitän että ei ne sun vihan tunteen siitä laannu jos et saa hengittää..
Voimia !!

Tosin vähän huono paikka tämä palsta tälläiselle asialle, täällä kun yleinen linjaus on että jos jollain on paha olla, pahennetaan oloa. Mutta älä välitä

 

[paskaäiti]

Yleensä yöt saan nukuttua ihan hyvin, poikkeuksiakin tietenkin on, pienempi herää vielä yöllä syömään mutta luulisin että saan ihan tarpeeksi unta... Välillä musta vaan tuntuu että on ihan turhaa tehdä isomman kanssa yhtään mitään kivaa yhdessä kun hetken päästä se on taas niin kiukkunen. On siis selvästi väsynyt mutta ei nuku sen pidempään aamulla. Mitään ei usko, väliullä heittää ruokansa lattialle, repii tavarat kaapista yms. Se on niin ärsyttävällä tuulella suurimman osan päivästä varsinki jios päiväunetkin jää lyhyiksi, että joka päivä tuntuu menevän pilalle ja mikään ei suju.

 

["vieras"]

Käykä teillä vieraita, onko lapsella ikäistään seuraa? Kutsu ystävä tai sukulainen tms kylään, piristää kumpaakin ja on mukavaa vaihtelua arkeen.

 

[paskaäiti]

Käy meillä ja käydään päivittäin ulkona, puistossa tai jossain kylässä ja vähintään muutamana päivänä viikossa nähdään muita lapsia.Toki sit välillä on "kotipäiviä" että löhötään vaan.

 

[Väliinhuutaja]

Siinä vaiheessa kun tulee vihantunteet omaa lasta kohtaan niin silloin pitää hakea apua. Haet lapselle osa-aikaista hoitopaikkaa esim. muutamana päivänä viikossa. Helpottaa sun elämää suunnattomasti ja tulee uhmailijalle muuta tekemistä.

 

[Fine van Brooklyn med pieno]

Minkälaista ajattelit elämän olevan lasten kanssa ennenkuin aloit niitä hankkia?

 

[astrolabe]

Minkälaista ajattelit elämän olevan lasten kanssa ennenkuin aloit niitä hankkia?

Mie ajattelin, että vauva köllis min massun päällä ja katselisi minua utuisilla elämänviisailla nappisilmillään ja tuoksuisi vauvalta. Siis ihan tosissaan näin mie luulin. Aloin odottaa tuota esikoista 20-vuotiaana, yritys päällä 18-vuotiaasta alkaen (avioliitossa). :ashamed:

 

[misStar]

Mun mielestä ei missään tapauksessa päiväkotiin. 2v. on kuitenkin tosi pieni ja vauvakin aika tuore tapaus talossa... Se vois vaan aiheuttaa enemmän ongelmia, mustasukkaisuutta yms. kun lykätään vaan hoitoon jos kotona kiukuttelee.

Kauan tätä aikaisin heräämistä on kestänyt?

 

["mustis"]

eikös tuo ole aika normaalia uhmaa ja mustasukkaisuutta? Ei sen takia lasta päiväkotiin laiteta! Huolehdi, että sinulla on tarpeeksi omaa aikaa, jätä lapset kotiin ja lähde ystävien kanssa shoppailemaan tai vaikka yksin elokuviin. Lasten päiväunien ajan kellistyt sohvalle hyvän kirjan kanssa ja annat kotitöiden olla. Jaa lapset eli hoidat pelkästään isoa tai vauvaa ja lasten isä tai mummo toista. Sekin helpottaa kun on vaan yksi lapsi hoidettavana hetken aikaa ja lapselle tekee hyvää saada erikoishuomiota. ja pois kotiympyröistä, yleensä on helpompaa olla kerhossa ym.

On vielä hyvässä muistissa kun meidän eskari oli 2-3v tuntui että aina kun keksittiin joku hauska ohjelma niin itkua siitä vaan tuli loppujen lopuksi, oli aika turhauttavaa, mutta onneksi sekin sitten ajan kuluessa helpotti.

 

["mustis"]

niin ja yhteys neuvolaan, jos sieltä osaisivat neuvoa unettomuuteen vinkkejä