Kielellinen erityisvaikeus ja koulun aloittaminen, kokemuksi?

[mietityttää]

Mielellään kuulisin kokemuksia näiltä vanhemmiltä, jolla lapsella on ollut kielellinen erityisvaikeus, että miten koulun aloitus on sujunut. Millainen erityisvaikeus? Aloittiko normaalisti vai tuplaasiko eskarin? Menikö pienluokalle? Tavalliselle luokalle, minkälaisin tukitoimin? Miten kaiken kaikkiaan on sujunut?

Meillä itsellään nyt eskarilainen, jolla puheen ymmärtämisen ja tuottamisen vaikeus. Puhuu kyllä selvästi (ei äännevirheitä), mutta puhe saattaa olla rönsyilevä, ei ymmärrä pidempiä sanallisia ohjeita. Muuten rahkeet koulun aloittamiseen olisi, poika osaa esim. jo lukea kohtalaisesti, kirjoittaa jonkun verran. Nyt vaan mietitään, että mites ton koulun aliottamisen kanssa. Tuli yllätyksenä, että kunnassamme ei ole pienluokkaa, joka olisi ollut ykkösvaihtoehto. Nyt joko sitten yleisluokka ja siihen tukimuodot tai jää vielä vuodeksi eskariin.... Poika itse olisi kovasti lähössä kouluun, mutta-mutta. On tämä sitten niin vaikeeta.

 

[Kuukkeli, Kuukkeli]

Meillä aloitti normaalilla luokalla uudessa kotikaupungissamme poika, jota ed. kotikaupungissa aika tavalla painostettiin pienryhmään tms. Sekä puheen tuottamisessa että puheen ymmärtämisessä on vaikeutta. Samoin lapsi on aika arka ja siirtymätilanteet hankalia - on niissä hidas ja hämmentyy herkästi.

Kuitenkin ekaluokka on mennyt kaiken kaikkiaan loistavasti! Lapsi osasi lukea ennen kouluunmenoa (tarkoituksella opetimme lukemaan koulutien tasoittamiseksi). Pari päivää sitten oli kehityskeskustelu koululla ja opettaja kehui vuolaasti poikaamme. On osaava ja taitava.

Merkittävin pulma koulutaipaleella on ollut juurikin tuo arkuus, hämmentyminen ja hitaus siirtymätilanteissa - esim. tehtävien aloittamisessa ollut uneksimaan jäämistä . Onneksi poika on saanut luokasta yhden tosi hyvän kaverin, joka on tuonut turvaa ja iloa. Tällä hetkellä tilanne on se, että poika käy koulua mielellään eikä enää ole ärtynyt aamuisin, kuten oli vielä syksyllä.

Jos mietit asiaa ihan itse ilman mahdollisia kasvatusalan ihmisten ajatuksia, niin mitä ajattelet lapsesi pärjäämisestä tavallisella luokalla?

 

[Eedla]

Meidän pojalla on visumotorinen hahmotushäiriö ja jonkin asteista ongelmaa kielellisessä hahmottamisessa. Juurikin tuo monimutkaisten ohjeiden ymmärtäminen on vaikeaa. Aloitti kuitenkin normaalissa luokassa, tosi n pienessä sellaisessa, ja koulu on sujunut ihan hyvin. On oppinu lukemaan, matikka sujuu hyvin ja on kavereita.

 

[mietityttää]

Meillä aloitti normaalilla luokalla uudessa kotikaupungissamme poika, jota ed. kotikaupungissa aika tavalla painostettiin pienryhmään tms. Sekä puheen tuottamisessa että puheen ymmärtämisessä on vaikeutta. Samoin lapsi on aika arka ja siirtymätilanteet hankalia - on niissä hidas ja hämmentyy herkästi.

Kuitenkin ekaluokka on mennyt kaiken kaikkiaan loistavasti! Lapsi osasi lukea ennen kouluunmenoa (tarkoituksella opetimme lukemaan koulutien tasoittamiseksi). Pari päivää sitten oli kehityskeskustelu koululla ja opettaja kehui vuolaasti poikaamme. On osaava ja taitava.

Merkittävin pulma koulutaipaleella on ollut juurikin tuo arkuus, hämmentyminen ja hitaus siirtymätilanteissa - esim. tehtävien aloittamisessa ollut uneksimaan jäämistä . Onneksi poika on saanut luokasta yhden tosi hyvän kaverin, joka on tuonut turvaa ja iloa. Tällä hetkellä tilanne on se, että poika käy koulua mielellään eikä enää ole ärtynyt aamuisin, kuten oli vielä syksyllä.

Jos mietit asiaa ihan itse ilman mahdollisia kasvatusalan ihmisten ajatuksia, niin mitä ajattelet lapsesi pärjäämisestä tavallisella luokalla?

Mukavaa kuulla, että teillä mennyt näin hyvin Onko teillä minkälaisia tukioimia, erityisopetusta tai vastaava?

Meidän pojalla hiukan samanlaista, eli saattaa hiukan uneksia välillä ja siirtymätilanteet voivat olla hankalia. Oppii kuitenkin käyttäytymään tilanteissa, kunhan saa hiukan harjoitusta.

Tota, että mitä ajattelen ihan itse. Uskon, että poika pärjää. Samassa taas pelkään, että jospa hän ei aina ymmärrä niitä ohjeita, kuinka helposti sitten tippuu kärryiltä.... Uskon, että siitä on hyötyä, että osaa jo lukea. Se varmaan auttaa paljossa. Niinkun mieskin totesi, niin eipä ne taita ekalla luokalla mitään ydinfysiikka opiskella
Se, että joutuisi jäämään vielä vuodeksi tuntuu todella pahalta. Jo niiten kaverisuhteiden vuoksikin. On saanut tiivimpiä kaverisuhteita vasta nyt eskarissa ja tästä samasta ryhmästä 90% lapsista olisi menossa samaan kouluun...

 

["Kuukkeli, Kuukkeli"]

Ei ole tarvittu mitään tukitoimia. Pojalla on viisas ja lempeä "vanhan kansan opettaja". Kävimme ed. kotikaupungissa yksityisellä neuropsykologilla testaamassa lasta eskarin loppupuolella. Neuropsykologi oli erityisesti perehtynyt oppimisvaikeuksiin. Kerroimme hänelle, että pojallamme on todettu kielellinen erityisvaikeus ja nyt kouluasia on mietinnässä. Kerroimme myös, että lapsemme tekee mielellään koulumaisia tehtäviä ja osaa lukea. Tähän neuropsykologi totesi heti (ennen kuin ensimmäistäkään testiä oli lapsella teetetty): "Jo nämä tiedot puoltavat normaaliluokkaa."

Testien tulos oli odotusten kaltainen: kaikissa kielellisissä osioissa poika oli jäljessä ikätasoa, mutta monissa osioissa reilusti edellä ikätasoa. Tämän olimme jo ennakkoon siis arvanneet. Neuropsykologi oli valmis suosittelemaan normaaliluokkaa ja antoi vain joitain ohjeita tulevaa opettajaa varten. Opettaja olisi kyllä varmasti osannut toimia ihan oikein ilman erityisiä ohjeitakaan Juttelimme opettajan kanssa heti koulun alkajaisiksi lapsen erityisvaikeuksista.

Kaveriasia on hyvin tärkeä. Jos ja kun ajattelet, että lapsesi pärjää kyllä, niin ilman muuta vain normaaliluokalle! Se, että lapsi osaa jo lukea, on hyvä merkki. Monilla lapsilla, joilla erityisvaikeus, lukemaan oppiminen on aika vaikeaa ja usein tämä vaikeus ennakoi mm. lukivaikeutta myöhemmin.

Me - tai minä - pelkäsimme kuitenkin melkoisesti pojan koulun alkamista - johtui varmasti pitkälti eskariopettajasta, joka oli painostava eikä hän halunnut nähdä lapsen vahvuuksia (hän ei esim. lainkaan ilahtunut, kun poikamme oppi lukemaan eskarin aikana!). Nyt voimme sanoa, että pelkäsimme turhaan ja kaikki on mennyt hienosti.

 

[mietityttää]

Meillä poika lasten neurologin seurannassa ja juuri viime kuussa tehty neuropsykologiset tutkimukset (kielellinen erityisvaikeus, muut taidot ikähaarukassa). Puheteraappiassa käy viikottain. Neuropsykologi oli eniten ton pienluokan tai starttiluokan kannalla. Siinä koulussa, mihin poika on menossa on kyllä kaksikin pienluokkaa, mutta molemmat ovat 1-6luokkalaisille ja niinkun erityisope sanoi, niin sellaisilla, jolla monia vaikeuksia, ei VAIN tota kielellistä erityisvaikeutta.
Olin juuri täna asiasta palaverissa ja kun noiten pienluokkien tilanne selvisi, niin jotenkin toi normaalille luokalle lähtö tyrmättiin kokonaan. Ruvettiin enemmänkin puhumaan tosta koulunaloituksen lykkäyksestä. Siinä kun monta asiantuntijaa puhuu ja tietoa tulee niin valtaavasti, niin ei ihan kaikkea kerennyt kyselemään. Jäikin sitten vähän niinkun selvittämättä se, että olisiko mitään mahdollisuuksia pärjätä tossa normiluokalla, mitä tukea olisi saatavalla siinä jne.... Vasta nyt, kun on hiukan sulatellut sitä asia ja miehen kanssa keskustellut, niin alkaa tulla kaikkea kysyttävää. Huomenna täytyy ottaa toki soittelukierros erityisopelle, neuropsykologille jne.... ja selvitellä asioita lisää.

Mutta kaiken kaikkiaan oli oikein mukaava, kun kerroit kuinka hyvin teillä on mennyt Kiitos!

 

[mietityttää]

Meidän pojalla on visumotorinen hahmotushäiriö ja jonkin asteista ongelmaa kielellisessä hahmottamisessa. Juurikin tuo monimutkaisten ohjeiden ymmärtäminen on vaikeaa. Aloitti kuitenkin normaalissa luokassa, tosi n pienessä sellaisessa, ja koulu on sujunut ihan hyvin. On oppinu lukemaan, matikka sujuu hyvin ja on kavereita.

Oliko teillä käytössä jotain tukitoimia koulussa?

 

[Kuukkeli, Kuukkeli]

Ai niin, tuli mieleen: asutteko isossa kaupungissa vai keskisuuressa - vai pienessä kunnassa?

On aika tyypilllistä, että monissa isoissa kaupungeissa ollaan aika innokkaita siirtämään lapsia erityisopetukseen (tämä tapaamamme iäkkäämpi neuropsykologi suhtautui tähän ilmiöön aika nuivasti). Kuitenkin esim. täällä uudessa kotikaupungissamme vain moniongelmaiset lapset laitetaan pienryhmiin ja kaikki, joilla vain joku yksierityisvaikeus tai -haitta, menevät normaaliluokalle ja erityistuki annetaan oman luokan puitteissa.

Tsemppiä jatkoon - ja olkaa rohkeita miettimään asiaa kaikessa rauhassa!

 

["vieras"]

Meidän lapsi on kielellisistä syistä dysfasia opetuksessa erityisluokalla yksitoistavuotisena. Ensimmäinen kouluvuosi oli eskari, ihan normaalin ikäisenä sinne. Sen jälkeen alkoi kolmivuotinen alkuopetus, missä käydään normaalin luokan kahden ensimmäisen luokan asiat kolmessa vuodessa. Luokassa on kahdeksan oppilasta ja välillä sekin on jaettu kahteen osaan.

 

[Laulava Lomittaja]

Mielellään kuulisin kokemuksia näiltä vanhemmiltä, jolla lapsella on ollut kielellinen erityisvaikeus, että miten koulun aloitus on sujunut. Millainen erityisvaikeus? Aloittiko normaalisti vai tuplaasiko eskarin? Menikö pienluokalle? Tavalliselle luokalle, minkälaisin tukitoimin? Miten kaiken kaikkiaan on sujunut?

Pojallani on keskivaikea dysfasia ja dyspraksia,hienomotoriikkan kehitysviivästymää,aistiyliherkkyyttä (eli joku jos ohi kulkiessaan hipaisee,hän tuntee sen lyöntinä).Lyhytpinnaisuus on nyt modostunut suurehkoksi ongelmaksi. Koulutie alkoi pidennettynä,eli taivaltaa koulutietä 11v.Eskari ihan normaalisti,ja alkuopetus kolme vuotta. Kouluansa on nyt käynyt pienluokassa,kolme ekaa vuotta oppilaita oli 12,nyt 8.Käy viidettä luokkaa.

Aluksi meillä oli kovastikin tukiviittomat,pcs(meniköhön nyt vikaan)kuvat,toimintataulut,nyt mennään ihan sanallisten ohjeiden varassa,niitä vaan "oiotaan" helpommin ymmärrettäväksi.Koulutehtäviään tekee aika paljon tietokoneella,koska käsiala on tod heikko,epäselvä.

Nyt meillä alkaa kuntoutusjakso,jonka olisi tarkoitussaada hienomotoriikkaan tarkkuutta ja sen myötä käsialaankin selvyyttä.Toivottavasti tuon kuntoutusjakson tiimoilta saataisiin apu myös tuohon "kilahteluun",jolloin tavarat sinkoilee,nyrkkiä isketään (joskus saattaa jopa lyödä)..