minä olen niin onnellinen
paino nyt aamulla 69,6kg! Arvatkaa vaan kuin nopeaan heräsin, kun ihan silmät sikkurassa siihen vaa'an päälle tallustin, lukeman kun näin, niin silmät rävähtivät hereille samantein. Piti sitten uudellen mennä tarkistamaan lukemaa ja saman antoi
eli tavoite melko varmaan saavutetaan tämän rouvan osalta vapuksi.
Vappuna ajatelin kyllä nauttia melko normi vappupöperöö, mutta yritän palata ruotuun heti jo sunnuntaina viimeistään.
Ensi viikolla minulla onkin aika ravitsemusterapeutille, ajattelin käydä, etten ihan metsään mene syömisten kanssa (vaikka toki tiedän mitkä lihottaa tms.). Kuvittelen saavani kcal määrät mitä syödä kun en harrasta mittään ylimääräistä liikuntaa ja päiville kun taas liikun paljon, niin että kuitenkin edelleen kadotan rasvavarantoja tavoitellen ennen näkemättömiä lukemia vaa'alla.
Kateellisena olen lukenut, kun täällä olette niin aktiivisia liikkujia, itse en ole päässyt pian kolmeen viikkoon hallille ja tulevakin viikko näyttää siltä ettei millään onnistu sinne lähdöt. Raivostuttaa, kun mies on jo kolmatta viikkoa työmatkoilla, vain viikonloput kotona..
Kommentoin vielä lisää sitä, että sanoako mitään kelleen ulkonäöstä. Minä olen sellainen, että sanon jopa ventovieraille, en nyt mistään painosta tms tietenkään, mutta esim. jos jollain jotkut mielettömän upeat kengät, niin todellakin sen sanon, jos siltä tuntuu. Aina on ollut onnellisen näköinen palautteesta ja jopa supissut miehelleen "et siinäs kuulit". Minulle tämän tavan huomioida opetti aikoinaan ex-työnantajani, hän monesti sanoi, jos olin vain laittanut ripsiväriä tms. (todella pientä, mitä juuri kukaan koskaan huomaa), et kuinka kauniisti silmät tuli esiin jne. Niin ja hän oli nainen (olin perheessä lasta hoitamassa). Mutta siis asia se, että kaikkiahan varmaan hivelee, kun joku huomaa sinun käyneen kampaajalla, on uusi laukku tms. Se, että joku kehuu, saa monesti hetkellisesti leijumaan maanpinnan yläpuolelle, eikös? Tain no itselleni tulee välillä kivoista kehuista sellainen pieni leijunta fiilis, olen ehkä outo juttuineni, mutta tältä se tuntuu. Täällä pohjolassahan me ollaan vähän jurottajia ja luonteeseen kuluu, ettei koskaan sanota kehuja ja niiden vastaanottaminenkin on vähän kuin pitäsi itseään vielä mitätöidä, et "eihän tää nyt mitää". Itse olen sen yli kasvanut ja nautin todellakin, jos joku jotain minussa kehuu tai uutta vaatettani tms. Kiitän ja sanon itsekin olevani oikein iloinen löydöstäni tms. Siihen palautteeseenkin pitää osata reagoida positiivisesti, eikä häveliäästi punastua ja olla kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan.
Nyt kaikille taas kuria syömisiin, antaa rasvan palaa!