Ketään muita,joilla ei hoitoapua lapsille,eikä oikein ystäviäkään?

Olenko ainoa?Sukulaiset kaukana,lapsemme 6,3 ja 3kk eivät ole KOSKAAN olleet missään hoidossa.
Tuntuu että olemme harvinaisuus,äitikavereita,keitä on,lapset tuntuvat jatkuvasti olevan mummoloissa ja muualla.Meidän lapset ei koskaan.Olemme tasan yhden kerran käyneet miehen kanssa keskenämme ulkona 6 vuoden aikana,olemme AINA lastemme kanssa ja perheen kesken.
Minulla ei ole myöskään oikein ystäviä,esikoisen aikana tulleet äitikaverit ovat jo takaisin töissä.Päivät ovat hiton pitkiö ja mies reissaa paljon,tuntuu että kohta napsahtaa päässä kun ei ole aikuista juttuseuraa..
Perhekerhoon en pääse kun niin aikaisin aamusta ja puistoissa tuntuu olevan ihme sakkia kun ei edes viitsitä tervehtiä.
Olenko ainoa oikeasti?
Ystäväpuolellakin on ollut ilmoitus mutta vaikka joku on vastannutkin niin sitten ei kuulukaan mitään.
Tympii..

 

Löytyy, löytyy! Eilen jouduin lähtemään töistä pois kun maha oli niin kipeä. Työkaveri esitti, että joskos mummu tai ukki hakisi lapsen tarhasta. Siis mitkä mummo tai ukki? Meillä ei ole ketään täällä lähimainkaan. Pakko oli siis lapsi hakea itse tuskaisena kotiin matkalla vaikka pää olisi ollut paketissa. Mies siis työreissulla ja kahdestaan lapsen kanssa kotona.

 

Joo. Sukulaiset kaukana eikä kavereitakaan pahemmin. Olevilla on jo omat perheet ja kiireet. Hoitajaakaan on tosi vaikea täältä löytää, jos sattuukin niin ne häviää kun pieru saharaan ennenkun ehtii edes tavata. Täytyy vaan jotenkin sumplia ja onneksi mies pystyy rajoissaan joustamaan ettei mun tarvi yksin kaikesta selvitä jos vaikka tuun kovin kipeeksi. Työreissuilta se ei pääse ja sillon onneksi ei vielä oo tullu mitään akuuttia ongelmaa.

 

En siis olekaan ainoa!Meillä kaikki 3 lasta ovat aina mukanani,hammaslääkärissä,neuvolassa missä vain.. Synnyttämäänkin menin ilman miestä (siis kaksi synnytystä ilman miestä) kun mies hoiti lapsia kotona,kun ei ollut ketään joka tulisi..

 

ei meilläkään ole ja kyllä polla kohta hajoaa

 

Täällä myös vastaavassa tilanteessa oleva. Miehen sukulaiset kyllä asuu ihan lähellä mutta eivät halua olla tekemisissä. Isovanhemmat siis ihan suoraan kieltäytyvät hoitamasta lapsenlapsiaan, eivät ole koskaan olleet näiden kanssa ilman meitä vanhempia. Kaveripiiriä on mutta ovat enemmän sellaisia tuttuja, joihin törmätään satunnaisesti puistossa tms. Ei heidän kanssaan voi alkaa juttelemaan mistään syvällisemmästä.

Minäkin käyn lasten (2kpl) ihan kaikkialla. Hammaslääkärissä olin juuri viime viikolla ja 2-vuotias kuopus huusi pää punaisena rattaisiin köytettynä koko käynnin ajan. Ai että oli nautinnollista

 

Miten sä sanot että kaikilla sun äitikavereilla lapset on usein mummolassa ja sitten väitätä ettei sulla ole kavereita

 

Miten sä sanot että kaikilla sun äitikavereilla lapset on usein mummolassa ja sitten väitätä ettei sulla ole kavereita

Luitkos koko viestin?Äitikaverit,jotka olivat esikoisen aikaan
Ja että ei oikein ystäviäkään=on joitakin,muttei liikaa.

 

Itse olen koko ajan ollut ollut yh ja lapsi nyt 3.5 vuotta. Hyvin yksin olen ollut.. 3 vuotta sitten kävin psykologilla viikottain, mutta nekin käynnin piti lopettaa kun ei ollut ketään kuka olisi voinut edes pienen hetken hoitaa lasta. Vauvan pystyi ottamaan mukaan, mutta vuoden ikäistä ei enää voinut :/ Minun vanhempani hyvin harvoin ovat ottaneet lapseni hoitoon vaikka samalla paikkakunnalla asuivat.
Minulle oli avoin päiväkerho henkireikä. Siellä näin muitakin sen 2 kertaa viikossa, muuten olin poitsun kanssa kahdestaan.
Nyt muutettiin toiselle paikkakunnalle. Lapsi meni päiväkotiin ja minä aloitin opiskelut. Päivät tuntuu lomalta. Ihana tunne kun ei ole toinen koko aikaa kerjäämässä huomiota. Koulun jälkeen minulla on aina tunti omaa aikaa ennen kuin haen lapsen hoidosta. Se aika on minulle luksusta, josta aion nauttia hyvällä omallatunnolla.
Täälläkin olen periaatteessa niin yksin kun en ketään tunne. Koulusta en ystäviä tule saamaan. Opiskelen nuorisolinjalla jossa ikähaarukka on n 15-17, itse on huomattavasti vanhempi.
Yksinäisyys ei ole kiva tunne, mutta olen jo niin tottunut siihen.

 

Kuulostaa raskaalta tuollainen elämä. Kysy MLL:lta, saako paikkakunnallesi heidän kauttaan hoitajaa. Onko seurakunnalla hoitoapua, täällä ainakin on? Onko lähiseudulla sosiaalialan oppilaitosta? Jos on, niin kysy, voiko sinne viedä ilmoituksen hoitajan tarpeesta. Opiskelijoita voisi kiinnostaa ainakin iltatyöt.

Miten aikaisin se perhekerho alkaa, jos ette sinne voi mennä? Jos kerho olisi ainut mahdollisuus tavata ihmisiä, niin kyllä minä yrittäisin keretä sinne vaikka väkisin.

 

Oi sulla on varmasti rankkaa! *halaus* Pakko olla, koska mä olen ollut vasta 4kk vauvan kanssa kotona, ja vaikka nautin arjestani, aikuisen juttuseuran puute jurppii jo nyt minuakin. Siinä mielessä tilanteeni on hyvä, että pari yli-innokasta hoitajaa on kyllä lähes aina tarjoamassa apuaan, kun vaan vähän vihjaseekin, mutta kuinkahan kauan sekin innostus kestää kun lapsi kasvaa... Tai jos/kun toivottavasti tulee lisää lapsia. Olen jo nyt vähän surullinen mahd. tulevan kuopuksen puolesta, sillä ihan varmasti hänestä ei ole suku enää yhtä haltioissaan kuin esikoisesta. Ja haluaako kukaan enää kahta lasta hoitoon kerralla? Taidan olla pessimisti.
Kavereita olisi, mutta niillä ei ole lapsia melkein kellään, joten aika yksin ja orpona olen tuon vauvan kanssa. Esikoinen vielä, niin enhän mä mitään oikein osaa ja kauhea epävarmuus kaikesta. Vertaistuki on luokkaa mummujen lastenhoito-ohjeet 70-80-luvulta.
Miehen kanssa ei olla kahdestaan käyty vielä missään ja muutenkin kahdenkeskinen aika on tosi minimissä, kun mies paiskii melkeinpä viikonloppuja myödenkin töitä elättääkseen tän minimipäivärahoilla porskuttavan mamman ja yhden mukelon. Mummoloissa kun käydään, käydään perheenä, sillä mummut ja papat eivät asu samalla paikkakunnalla.
Niin en mä nyt sua mitenkään osaa lohduttaa, sori, samantapaista vuodatusta tulee täältäkin. Huoh. Kaikkein eniten mua rassaa just kun ei ole äitikavereita. Omat vanhat kaverit ei kauheasti ymmärrä, miten esim. imetyshankaluudet voi olla kova kolaus äitiydelle. Eikä niitä kiinnosta, millä soseilla ja missä iässä me ollaan kiinteät aloiteltu. Näistä olisi niin ihana jutella jonkun kanssa joka tietää ja jota kiinnostaa...

 

Mistä olet, täällä myöskin yksinäinen

 

En nyt ole oikeastaan hoitajaa vailla,ei ole mitään sellaista menoa mihin välttämättä tarvisin hoitajaa,olemme niin tottuneet siihen ettei sellaista ole.Joskus toki olisi kiva käydä miehen kanssa vaikka edes saunassa kahdestaan
Kirjoittelen Helsingistä ja nimimerkkikin on..

 

Lapsella ikää jo 1v 4kk ja ei ole hoitajia ollut kuin sellaisia joille maksetaan rahalla. Kaverit kaikkosi jotenkin siinä kohdalla kun olin raskaana ja jouduin sairaalaan, vaihdoin työpaikkaa töihin palatessa joten työkavereitakaan ei oikein ole.

Tuntuu usein kuin elämä olisi vain yhtä tyhjää raatamista aamusta toiseen, lapsi tarhaan, itse töihin, töistä kaupan ja tarhan kautta kotiin, ruokaa, ulkoilua, ruokaa, kirjanlukua, vaipanvaihtoa nukkumaan. Siivoat kämpän ja aamulla sama uudestaan. Mikä tässä on se järki?

 

En nyt ole oikeastaan hoitajaa vailla,ei ole mitään sellaista menoa mihin välttämättä tarvisin hoitajaa,olemme niin tottuneet siihen ettei sellaista ole.Joskus toki olisi kiva käydä miehen kanssa vaikka edes saunassa kahdestaan
Kirjoittelen Helsingistä ja nimimerkkikin on..

Juuri tuota "ei pakollista, mutta kivaa" yhteistä menemistä varten kannattaa kysyä hoitajaa. Ehkä jaksaisit arkeakin paremmin, kun olisi joskus kahdenkeskinen ilta tai meno odottamassa?

Helsingissä jos asut, niin luulisi siellä olevan, kerhoja, puistoja (vaihtoehtoja myös sille, jossa aikuiset tympeitä), ym. tapaamispaikkoja. Kyllä minusta kannattaisi edes harkita perhekerhoon ehtimistä. Täällä palstallakin on sovittu treffejä juurikin Helsingin puistoihin. Laita vaan ilmotusta kehiin, niin toivottavasti löytäisit juttuseuraa ja ystäviä.

 

Itse asun Järvenpäässä, josta ei olisi pitkä matka Helsinkiin

 

Kyllä täälläkin on joskus yksinäistä,vaikka lastenhoitoapua löytyy jos tarve vaatii.Mummit suht nuoria,paitsi omat vanhempani,mutta nekin vielä jaksaa hoitaa.Aikuisten seura olisi niiiin ihanaa välillä,vaikka kourallinen ystäviä löytyykin lapsuusajasta lähtien,mutta heistä vain yksi on saanut lapsia ja muut vielä elävät vapaata aikaa.....nähdään yleensä jos viihteelle mennään.Odotan kolmatta,rv 36,ja olisi kiva saada ihan arkisin jotain kahviseuraa ja lapsille leikkikaveria,ovat tarhassa 3krt viikossa...Meillä kun ei ole autoa niin sekin vielä rajoittaa pikkusen tätä lähtemistä himasta .Vantaalla asutaan,ja leikkipuistoissa en oikein osaa alkaa tuttavuutta tekemään,en tiedä mikä siinä on :headwall: .Ja eikä täällä ole edes kamalan lähellä mitään puistoa,bussilla ja junalla joutuu aina menemään,blaaaah...laiskuus iskee aina välillä.

 

mistä päin Vantaata?

 

Tosi kinkkinen tilanne teillä. Me olemme todella onnekkaita isovanhempien suhteen, molempien vanhemmat asuu lähellä ja ainakin kerran kuussa lapset yökyläilevät jommassa kummassa paikassa. Isovanhemmat ja lapset nauttivat paljon ja vierailuja odotetaan. Viikolla apua saa kun pyytää, kampaajan, lääkärin tai minkä vaan asian takia, isovanhemmat hyväkuntoisia eläkelläisiä jotka nauttivat lasten seurasta. En osaa edes kuvitella jos ei olisi sitä kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa yhtään. Neuvoja en kyllä osaa antaa, tuntui vaan niin kurjalta teidän tilanne. Nyt muistan taas esittää kiitokseni ihanille mummuille ja papoille.

 

Tosi kinkkinen tilanne teillä. Me olemme todella onnekkaita isovanhempien suhteen, molempien vanhemmat asuu lähellä ja ainakin kerran kuussa lapset yökyläilevät jommassa kummassa paikassa. Isovanhemmat ja lapset nauttivat paljon ja vierailuja odotetaan. Viikolla apua saa kun pyytää, kampaajan, lääkärin tai minkä vaan asian takia, isovanhemmat hyväkuntoisia eläkelläisiä jotka nauttivat lasten seurasta. En osaa edes kuvitella jos ei olisi sitä kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa yhtään. Neuvoja en kyllä osaa antaa, tuntui vaan niin kurjalta teidän tilanne. Nyt muistan taas esittää kiitokseni ihanille mummuille ja papoille.

juuri ihannetilanne teillä,itse en osaa edes haaveilla tuollaisesta.
Isovanhemmat käy kerran vuodessa meillävime vkl piti tulla ja joutuivat sitten senkin perumaan-oli kiva selitellä lapsille..

 

:wave:

Me tavattiin yksi perhe joku aika sitten jotka kävi meillä eka kertaa kylässä ja olivat heti jättämässä kaikkia lapsia meille yökylään (pienin ihan pieni vauva).
Tiedustelin sitten että eikö teillä ole mummolaa tms. niin mummolassa ovat kuulemma kaikki lapset 1-2 yötä viikosta, silti olisivat tunkeneet meille lapsensa hoitoon

Arvatkaa otettiinko, meidän omat lapset ei ole juurikaan olleet missään ikinä, viimeksi ollaan oltu kahdestaan ööööh.... Eka treffeillä
Mutta ei silti oltaisi tunkemassa lapsia mihinkään, itse tehtiin ja itse hoidetaan!

 

Yksin ollaan, lapsi 1,5 v ei ole koskaan ollut hoidossa ennen päivähoidon aloitusta. Mutta ei siis siinä mielessä, että voisi lapsen isän kanssa tehdä jotain kahdestaan. Meillä on vain yksi lapsi ja jossain vaiheessa meinasi silti pää hajota. En tiedä, miten te isomman lapsikatraan omaavat samassa tilanteessa pärjäätte, yksinhuoltajista puhumattakaan.H attua nostan ja tiedän, että itse olisin tuossa tilanteessa joaasin hoitolaitoksessa varmaan....

 

mies lähtee taas illasta eurooppaan.vauva valvottaa yökaudet ja olen ihan finaalissa.kakkosen laitoin juuri pihalle odottamaan että puen vauvan.kakkosen puin vasemmalla kädellä huutava vauva sylissä.kakkonen kysyy,mikä sulla äiti on..kun itkettää.kyllä on hyvä mieli.tällainen päivä taas..

 

mistä päin Vantaata?

Vaskipellossa.Aikas lähellä Myyrmäkeä,kävelee lasten kans sen 20min,yksin nopeemmin tietty

 

mies lähtee taas illasta eurooppaan.vauva valvottaa yökaudet ja olen ihan finaalissa.kakkosen laitoin juuri pihalle odottamaan että puen vauvan.kakkosen puin vasemmalla kädellä huutava vauva sylissä.kakkonen kysyy,mikä sulla äiti on..kun itkettää.kyllä on hyvä mieli.tällainen päivä taas..

Olisiko lähistöllä maksullista puistotätiä jolle isommat voisi pariksi tunniksi jättää? Saisit edes pienen lepohetken kaksin vauvan kanssa.