Mun ehkä turha mukaan tähän keskusteluun, mutta haluan kertoa teille omastani ja siitä, että onnistutte myös pudottaa painon niinku mäkin...
Lyhyesti kerron taustastani... Itse olen nyt justiinsa täyttänyt 33v. ja mieheni kohta 35v. Yli vuosi sitten mentiin julkiselle ja silloin mut punnittiin ja olin 84kg ja pituutta löytyi 160cm... Silloinen lääkäri sanoi, et mun tarttis pudottaa painoa, että hoitoa voidaan aloittaa.. Mun piti siis pudottaa n. 75-76kg paikkeille... 3kk päästä oli punnituskäynti ja sinä aikana söin Primolutin... Onnistuin 3kk aikana pudottaa vaivaiset 5kg eli 79kg eikä se riittäänyt hoidon aloittamiseen, siispä taas 3kk painonpudotukseen ja Primolutin napsimiseen... Sitten lopulta painoin 76.6kg, jotta sain aloittaa hoidon.. Aloitin clomeilla 1 tbl ja 2 tbl, eikä tuottanut tulosta ja lääkkeitä vaihdettiin... Aloin Femar -kuuria aloittaa... Just joulukuussa ultras kävin ja Femar tuotti yhden hyvän kypsän munasolun, jee... Sitten pyysin, että voisinko nähdä tuossa vaa'alla paljonko nyt painan ja lopulta painoin sitten ihannepainon eli 64.6kg... Vuosi meni tuohon saavuttamiseen...
Mulla auttoi ruokavalios, että jätin perunan, riisin ja pastan sekä vaalean leivän pois... Muuten söin aivan normaalisti lisäten vihanneksia ja salaattia yms. Ja olenpa toki syönyt noita yllämainittuja mutta silloinkin tosi vähän.. Paino laski tosi hyvin eikä ole ihme kyllä tuottanut stressiä...
Nyt mun paino noussut 67kg, mutta se johtui tuosta joulun ja loppiaisen ajat.. Nyt sitten arki palannut ja jatkan aivan samal taval ku syksyl tein... Helppoa se ei ollut, ei ainakaan alussa... Olen todella herkkusyöppö ainakin roskaruuan parissa... Parhaimmillaan oli ollut vaikka kahdesti-kolmesti vkos hampurilais ateriat tai kebabit, sipsit, pullat ja ruuat vähä isokokoisia ja ja ja... Söin ku hevonen, ku mieliteko oli niiiin suuri... Että kyllä vähä hävetti myöntää kellekään enkä halunnut edes sitä puhua, ku hävetti niin... Nyt ku tää lääkäri sitten tuli sanomaan ja se oli täyskäännös elämässäni painonsuhteen kanssa...
Halusin tällä kertomuksella kertoa, että jos minäkin pystyn niin tekin pystytte, ku vaan uskotte vaikka alussa ei todella helppoa ole... Tsemppiä jokaselle!!! Sitä tarvitaan...
Lyhyesti kerron taustastani... Itse olen nyt justiinsa täyttänyt 33v. ja mieheni kohta 35v. Yli vuosi sitten mentiin julkiselle ja silloin mut punnittiin ja olin 84kg ja pituutta löytyi 160cm... Silloinen lääkäri sanoi, et mun tarttis pudottaa painoa, että hoitoa voidaan aloittaa.. Mun piti siis pudottaa n. 75-76kg paikkeille... 3kk päästä oli punnituskäynti ja sinä aikana söin Primolutin... Onnistuin 3kk aikana pudottaa vaivaiset 5kg eli 79kg eikä se riittäänyt hoidon aloittamiseen, siispä taas 3kk painonpudotukseen ja Primolutin napsimiseen... Sitten lopulta painoin 76.6kg, jotta sain aloittaa hoidon.. Aloitin clomeilla 1 tbl ja 2 tbl, eikä tuottanut tulosta ja lääkkeitä vaihdettiin... Aloin Femar -kuuria aloittaa... Just joulukuussa ultras kävin ja Femar tuotti yhden hyvän kypsän munasolun, jee... Sitten pyysin, että voisinko nähdä tuossa vaa'alla paljonko nyt painan ja lopulta painoin sitten ihannepainon eli 64.6kg... Vuosi meni tuohon saavuttamiseen...
Mulla auttoi ruokavalios, että jätin perunan, riisin ja pastan sekä vaalean leivän pois... Muuten söin aivan normaalisti lisäten vihanneksia ja salaattia yms. Ja olenpa toki syönyt noita yllämainittuja mutta silloinkin tosi vähän.. Paino laski tosi hyvin eikä ole ihme kyllä tuottanut stressiä...
Nyt mun paino noussut 67kg, mutta se johtui tuosta joulun ja loppiaisen ajat.. Nyt sitten arki palannut ja jatkan aivan samal taval ku syksyl tein... Helppoa se ei ollut, ei ainakaan alussa... Olen todella herkkusyöppö ainakin roskaruuan parissa... Parhaimmillaan oli ollut vaikka kahdesti-kolmesti vkos hampurilais ateriat tai kebabit, sipsit, pullat ja ruuat vähä isokokoisia ja ja ja... Söin ku hevonen, ku mieliteko oli niiiin suuri... Että kyllä vähä hävetti myöntää kellekään enkä halunnut edes sitä puhua, ku hävetti niin... Nyt ku tää lääkäri sitten tuli sanomaan ja se oli täyskäännös elämässäni painonsuhteen kanssa...
Halusin tällä kertomuksella kertoa, että jos minäkin pystyn niin tekin pystytte, ku vaan uskotte vaikka alussa ei todella helppoa ole... Tsemppiä jokaselle!!! Sitä tarvitaan...