Ketään hoidoissa PKKS:ssä!!!

Täällä myös uusi tulokas!

Meidän taustasta sen verran, että ollaan vielä vähän alle 30-vuotiaita molemmat. Itse kävin laparoskopiassa (+munanjohdinten huuhtelu) tämän vuoden lokakuussa. Syynä laparoskopiaan oli vuosien endo-epäily, jota kukaan lääkäri ei oikeastaan ottanut todesta, koska ultrasssa ei ole milloinkaan mitään poikkeavaa näkynyt ja kierrot ovat olleet säännölliset ja muutenkin kovia kipuja lukuunottamatta hyvin. Toukokuussa rohkenin mennä valittamaan asiaa kuitenkin työterveyslääkärille, koska menkkakivut haittasivat jo työssäkäyntiä. Sain lähetteen naistentaudeille ja koska raskausyritystä oli ollut jo lähes vuoden, päädyttiin laparoskopiaan. Laparoskopiassa selvisi endo, mutta sitä oli oletettua vähemmän. Kohtu ja munasarjat puhtaat, endo siis vain lähinnä ulkopuolella ja lantiossa sekä virtsarakossa. Virtsarakon ympäriltä eivät voineet endoa poistaa ja nyt pelottaa, että miten nopeasti se sieltä lähtee uudestaan leviämään.

Toivuin leikkauksesta hyvin ja nopeasti. Lokakuussa raskausyritystä tuli täyteen vuosi. Heti ensimmäisestä kierrosta plussasin, mutta alkanut raskaus vuoti pois ennen kuin kunnolla alkoikaan. Sama toistui tässä toisessa kierrossa laparoskopian jälkeen, ainut vaan etten viitsinyt testiä tehdä, koska lämmöt laski ja raskausoireet hävisi samoin kuin edellisessä kierrossa ja menkat tuli muutaman päivän myöhässä kovine kipuineen.

Nyt joulukuun alussa kävimme ensimmäistä kertaa pariskuntakäynnillä PKSSK:ssa. Käynti oli jollakin tavalla pettymys, koska itselle tuli tunne, ettei lääkäri ottanut huomioon ollenkaan näiden asioiden psyykkista puolta. Muutenkin käynti kesti vain 20min, josta olin todella yllättynyt. Mitään taustoja ei juuri käyty läpi yhdessä, eikä lääkäri kysellyt mitään esimerkiksi kuukautiskierrostani tms. Sekin ihmetyttää, ettei minusta ole otettu vieläkään hormonilabroja ja ensimmäistä inseminaatiota suunnitellaan tammikuun kierrolle. Minulle ei siis ole tehty edes lähetettä niihin labroihin. Miehellä siittiöt muuten kunnossa, mutta jonkin verran epämuotoisia siittiöitä on. Lääkäri selitti, että epämuotoisten siittiöiden voi olla hankalampaa kiinnittyä munasoluun, mutta ei ole varsinaisesti kuitenkaan este hedelmöittymiselle. Meillä kuitenkin ilmeisesti hedelmöittyminen on onnistunut laparoskopian jälkeen, mutta kiinnittymisessä jotakin ongelmaa on ollut?!
Lääkäri kuitenkin sanoi, että meillä on oikein hyvät mahdollisuudet onnistumiseen juuri iän vuoksi. Itsellä tunteet vain ovat niin ristiriitaisia.

Mietityttää nyt vaan tuo inseminaatio, kun itselläni on tuo endo, että onko siitä mitään hyötyä? Olen kuullut, että yleensä endolaiset siirtyvät suoraan IVF-hoitoihin. Toki haluan uskoa inseminaation onnistumiseen, mutta onnistumisprosentit taitavat olla niissä lähes samaa luokkaa kuin normaalissa yhdynnässä?!

Tulipas pitkä taustaselvitys. Toivottavasti edes joku jaksaisi lukea

 

Tervetuloa Toiveilija ja -jennica-!

Pikainen kysymys Lugeista, nehän ovat 15kpl paketissa, ja mulle sanottiin että niitä pitäis käyttää se kaks viikkoo, hölmöltä tuntuu kysyä mutta ootteko käyttäneet kaikki 15 vai vaan ne 14? Lähi päivinä sais ruveta testiä tekemään, jännittää tosi tosi paljon tulos ja tuntuu että ei oikein mikään onnistu kun ajatukset harhailee haaveilemaan ja pelkäämään.

 

Nanette jos päiviä tarkoitit nii se on riippunu kerrasta. Yleensä olen lopettanut sillon ku oon polille soittanu negan tuloksen pp14. Viimeisimmässä tuoresiirrossa lopetin jo pp13 ku vuoti läpi ja haamu oli haihtunut pois.

Tervetuloa uusille!

Omaa napaa: käytiin keskiviikkona suunnittelukäynnillä ja kuukausi pitäisi odottaa ennen ku seuraava aloitetaan lyhyellä kaavalla. Primoluteilla täsmätään vuoto alkavaksi ja 0-ultra on tammikuun lopulla. Siitä alotetaan puregon-pistokset ja jarrupiikit ekan seurantaultran jälkeen. Punktio ois sit viikolla 8. Pitäis vaan malttaa nyt.

 

On se vaan kiva että on tällainen palsta missä voi jakaa yleensä niitä ei niin kivoja asioita. Kohtalotoverit auttaa aina vaikka toki kaikille toivoisi aina mahdollisimman pian raskautumista.
Omasta tilanteesta sitten sen verran, että testasin elämäni ensimmäisen ovisplussan eilen enkä ollut uskoa silmiäni. Miten se yks viiva voikaan helpottaa oloa niin paljon. Ja kun kyse ei ole edes mistään sen suuremmasta. Ihana oli todeta että kroppa toimii vaikkakin hormonien avustuksella. Mulla olis ollut eilen pregnyl piikin pisto illalla, mut ei sitten tarvinnutkaan pistää kun ovulaatio oli jo ihan itsestäänkin. Vaan olipa sitten aika tuskalliset kivut illalla, oikealla puolella alamahassa. Ihan kun olis joku veitsen kärjellä pistänyt. Ilmeisesti ovulaatiokipu kuuluu joillakin asiaan.

Nyt vaan sit odotellaan et kuin meidän käy, itsellä on onneksi kyllä aikamoisen realistiset odotukset että tuskin ekasta kerrasta tärppi käy. En ainakaan uskalla toivoa sitä edes salassa.

 

Tervetuloa kaikille uusille!

Täällä on tosiaan mukava, kun saa purkaa tuntojaan Me ei olla kerrottu meidän lapsihaaveista ja yrityksestä kenellekkään, kun henk.koht en ainakaan jaksaisi kysymyksiä, uteluita ym. hoitoihin liittyvää. Tuntuu myös että asia olisi helpompi jakaa sellaisten kanssa joilla on omakohtaista kokemusta. Minun lähipiiristä ei tällaisia löydy vaan kaikki ovat onnistuneet lisääntymään suht helposti tai jopa vahingossa.

On: Mulla oli nyt eka kierto clomeilla ja ehdin jo iloita, kun kaikki meni sivuvaikutusten osalta hyvin eli en saanut mitään oireita, kun tabuja napsin. Tänään on kp 10 ja kävin seurantaultrassa... mitään johtofoliikkelia ei näkynyt, limakalvo ohut ja vasemmassa munasarjassa havaittiin kysta, joka ei ollut siellä viime kuussa, kun tehtiin aukiolotutkimusta. Lääkäri ei kyllä sanonut, että se johtuisi clomeista, mutta itse sitä kyllä vahvasti epäilen.

Perjantaina menen käymään siellä uudestaan, otetaan ultra ja lääkäri kyllä pyysi tekemään myös ovistestin. Epäili, että voisi olla vähän pitempi kierto tulossa, mutta ei kuulemma sulje pois ovulaation mahdollisuutta (tai minähän testien mukaan ovuloin kyllä joka kierrossa). Lisäksi perjantaina mietitään, että sopisiko mulle paremmin joku pistettävä lääke, joka ei niin vaikuta limakalvoihin, nimeä en muista.


Mukavaa Joulun odotusta kaikille !

 

Täällä tehty kaksi negatiivista testiä ekan tein kahden pp15 ja toisen kaks päivää myöhemmin ja edelleen nega. Olo on niin pettynyt ja turhautunut että itkettää vähän väliä. Vuoto ei ole vieläkään alkanut, mutta pientä kipuilua mahassa vähän väliä, oksettaa ja vähän väliä tuntuu olevan nälkä ja sit tulee huono olo. Luget lopetin siihen pp14. Pitää varmaan huomenna ilmottaa polille negatiivinen tulos ja jäädä odottamaan tammikuuta..

 

Täällä on ollut kovin hiljaista joulun aikaan, löytyykö täältä jännäilijöitä matkasta?
Täällä sitten kävi kuin kävikin niin että saatiin ensimmäisestä hoitokierroksesta plussa aikaan. Hieman sekavin tuntein katsoin digitaalista raskaustestiä, josta koko ajan odotin ei raskaana tulosta. Tää on ihan uskomatonta, menkkaoireita on ollut nyt kolme päivää ja sen vuoksi rupesinkin testailemaan. Kiitollisuudella ja jännityksellä mennään eteenpäin ja kovasti toivotaan että pikkuinen pysyy matkassa. Toivon kovasti kaikille onnistumisia ja ilon aiheisia uutisia!

 

Nanette: Tsemppiä :hug:

Toiveilija: :flower: Onnea! Mahtavia uutisia! Näinkin voi siis joskus käydä

Omanapa: Kystan takia kävin siis seurantaultrassa uudestaan kp14. No siellähän se edelleen oli eikä johtofollia ollut näkyvissä. Kysta ei ole kooltaan kovin iso, vain n. 2 cm. Vaihdettiin clomit Letrozole -nimiseen lääkkeeseen ja sen lisäksi tulisi vielä pistokset. No lääkitystä en tietenkään voi aloittaa ennen kuin se kysta on hävinnyt.

kp18 (jouluaattona) tein kuitenkin omaksi yllätykseksi positiivisen ovulaatiotestin. Digitesti joten siihen se hymynaama tuli + siinä testitikussa näkyi todella vahvat ja selkeät viivat (yhtä tummat). Nyt mietinkin, että voiko tuo clomifen aiheuttaa vääriä positiivisia ovistestiin? Söin niitä kp 3-7. Kuitenkin kp14, 16 ja 17 tehdyt testit olivat selkeästi negatiivisia.

Luultavasti pidän tähän väliin yhden kierron ilman lääkkeitä. Seurantaultrassa pitäisi käydä viimeistään kp2, jotta uusi lääkitys voitaisiin aloittaa (jos voitaisiin) ja tuo polin joululoma vähän sotkee aikatauluja.

 

Toiveilijalle onnittelut!

Annuzkalle tsemppiä! En tiedä clomien vaikutuksesta testiin, kun mulla ei sen enempää kokemusta niistä oo, kun eivät mulla toimineet mitenkään ja sen jälkeen aloitettiin teroilla aloittamaan vuotoa.

Omaa napaa sit: vuoto sitten alkoikin samaisena iltana kun viimeks tänne kirjoitin. Tosiaan polin tauko ja minun kierto eivät kulkeneet yhteistä polkua vaan joutuu tammikuuta odottelemaan ja jännittämään alkaako menkat itsestään vai pitäisikö aloittaa primolutit hyvissä ajoin.. Vatsassa tällä hetkellä pientä kipuilua ja toivoisin kovasti että tulis luomu ovulaatio, tänä aamuna ryhdyin vasta tikuttamaan mutta ei plussaa syntynyt.

 

Kiitos onnitteluista!

Annuzkalle täältä toivottelen myös tsemppiä! Ja tietenkin palstalla kaikille muillekin!

Muistaako kukaan että mihin asti poli oli joululomilla? Onko se jo auki toinen päivä vai vasta loppiaisen jälkeen? Mulle ei jäänyt yhtään mieleen muuta kuin joulutauko mutta ei se, miten pitkä se on.

 

Onnea Toiveilija! Ihana joululahja

Muistelen että tauko kestää ainakin loppiaiseen, mutta en päätäni pantiksi voi laittaa...

Itse kävin eilen seuraavan kierroksen lääkkeet ku lääkekatto on tältä vuodelta täynnä. 21.pvä alotetaan sit primoluteilla ja siitä ois 5.2. 0-ultra. Oli muuten aika huojentava nähdä kuitissa vajaan tonnin laskun sijaan vajaa 20. Hauskaa ja parempaa uutta vuotta kaikille! Laittakaahan niitä plussia tulemaan!

 

Täälläpä on hiljaista...

Itselläni olisi todennäköisesti tällä viikolla ensimmäinen ovulaation seurantaultra ja tähän kiertoon olisi tarkoitus tehdä eka inseminaatio (ilman lääkitystä). Jotenkin vain tunteet ailahtelee laidasta laitaan. Inseminaatio tuntuu niin epätoivoiselta omassa tilanteessa. Koko ajan vain sitä miettii, että mitä hyötyä inssistä on, jos johtimet ovat ehtineet mennä jo huuhtelun jälkeen tukkoon, tämä siis 4. kierto huuhtelun ja leikkauksen jälkeen. Sen lisäksi, että pelkään johdinten olevan taas tukossa, oletan myös, että minulla on vikaa alkion kiinnittymisessä, koska todistettavasti jo 2 kertaa olen raskaana leikkauksen jälkeen ollut ja ovat heti vuotaneet pois. Nyt tässä edellisessä kierrossa ei sitten enää mitään tapahtunutkaan...

Inssi siis ehkä edessä, jos onni käy ja ovulaatio pitkittyy ja menee yli viikonlopun (mitä en usko).

Kertoilkaahan muutkin miten teillä menee

 

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

-jennica- tsemppiä, toivottavasti pääset inssiin!

Omaa napaa sit: Koin mukavan yllätyksen, uuden vuoden päivänä ovulaatiotestiä tehdessä sain tulokseksi hymynaaman. Iloinen yllätys koska tähän asti en ole ovulaatiotestiin plussaa saanut ja nyt vielä ilman lääkkeitä. Tunteet ovat aika pelon ja ilon sekaiset, yrittää olla ajattelematta että aika kuluis ja pelottaa tuleva testin teko. Oireita ei hirveesti, paitsi ala mahaa vihloo silloin tällöin ja nännit on menny tosi aroiks. Välillä koskee mahaan niin kuin kuukautiset olis alkamassa mut ei ole alkaneet ainakaan vielä. Nyt piinailla vielä vähän aikaa ja kohtahan sen r-testinkin vois tehdä.

 

Heippa hei pitkästä aikaa! Joskus olen käynyt tsekkaamassa mitä tänne muille kuuluu ja nyt piti tulla päivittämään teille uutisia.

Kävin vasta 12 viikon ultrassa ja sieltä saatiinkin melkoinen uutinen: on kuin onkin kaksoset tulossa! Varhaisultrassa viikolla 7 todettiin että yksi ja en osannut odottaa tätä käännettä kyllä yhtään. Mutta nyt sain selityksen kaikelle tälle kauheelle pahoinvoinnille ja superväsymykselle ja aikaiselle mahankasvulle, jota olin jo ihmetellyt.
Mutta kyllä vain tämä uutinen lisäsi kaikenlaisia pelkoja mutta positiivisin mielin eteenpäin kaikki varpaat ja sormet ristissä.

Kaikkea ihanaa ja plussatuulia kaikille täällä jännäilijöille. Uskokaa vain, että jokaiselle vielä suodaan toiveiden täyttymys. Tiedän, ettei se ole aina helppoa, itsekin monet itkut itkenyt ja kokemuksia vaikka minkämoisia takana, mutta lopulta se odotus palkitaan.

 

Nipsutar paljon onnea odotukseen ja kaikkea hyvää! :flower:

Täällä onkin ollut vähän hiljaista, mitä kuuluu kellekkin?

 

Täältäkin kaksinkerroin onnea odotukseen Nipsutarelle!
On se vaan lohdullista kuulla, että joillakin onnistaa.

Omat kuulumiset: Inssiin en päässyt, koska ovis sattui kuin sattuikin viikonlopulle, kuten ennustinkin. Ja jos kierto yhtä säännöllisenä (28 päivää) säilyy, en pääse helmikuun kierrossakaan ja hoitojen aloitus senkun vain pitenee. Kotihommiksi siis meni tämä kierto ja se hyödynnettiin hyvin.
Nyt odotellaan kuukautisia saapuvaksi sunnuntaiksi tai viimeistään maanantaiksi. Vähän on sellainen olo, että voisivat alkaa aiemminkin, kun menkkamaisesti särkee vatsaa, vaikka ovisplussasta laskettuna su pitäis aikaisintaan alkaa. Raskauteen en usko.

Kertoilkaahan toiset, jos teillä olisi parempia kuulumisia!

 

-jennica- harmi et ette inssiin päässy, jospa ne kotihommat olis tuottaneet tulosta. Kerrohan miten kävi.

Omaa: R-testi näytti vahvaa negatiivista ja menkatkin alkoivat (ihme kyllä) omin päin ilman lääkkeitä. Piikitykset aloitettiin ja tähän kiertoon, jos hyvä tuuri käy, olis tarkoitus tehdä inssi. Viikonloppu mullakin tässä välissä ja ens viikon alku puolelle olis aika, nyt jännitetään että tuleeko ovis plussa viikonlopun aikaan vai päästäiskö inssiin.

 

Kotihommat eivät tuottaneet tälläkään kertaa tulosta, ihme kyllä Nojoo, ei kait tässä auta enää kuin vitsiksi pistää. Olen huomannut, että nyt viimeisimpien kuukausien aikana tää lapsettomuuden todellisuus on alkanut vaikuttamaan mielialaan todella.. saan välillä aina hirveitä masiskohtauksia, ettei tästä tule ikinä mitään. Mies on tukena, mutta jotenkin ei vaan ymmärrä sitä miten lapseton nainen voi katkeroitua naisille, jotka kävelee maha pystyssä tai työntävät lastenvaunuja ison lapsikatraansa kanssa. Tuntuu välillä itsekin nää ajatukset niin hulluilta, mutta sitten kun on lueskellut muiden lapsettomien ajatuksia, niin huomaa ettei se ole ihmekään, jos pää alkaa levitä. Ja meillä tätä lapsettomuutta takana siis vasta 1,5v., mitä se on sitten kun aikaa kuluu vieläkin enemmän?! : /

No mutta, tänään soittelin aikaa polille, suunnittelukäynti on ens viikon loppupuolella. Katsotaan sitten, että saataisko tähän kiertoon kokeiltua sitä inssiä. Tuo edellinen kierto venyi syystä tai toisesta muutamalla päivällä yli, joten tässä kierrossa olis mahdollisuus, että ovis menis viikonlopun yli ja pääsis edes siihen ekaan hoitoon.

 

-jennica- pahoittelut negasta! :hug:

Pikainen kysymys et ootteko saaneet inseminaation jälkeen minkäänlaisia jatko ohjeita? Siis jotain rajoituksia että mitä ei saa tehdä tai mikä olis hyväksi?

 

Kirjoittelen nyt paremmalla ajalla.
-jennica- siun ajatukset kuulostaa niin tutuilta ja välillä kun masentaa niin paljon että ei oikein tiedä mitenkä päin olisi, kun miettii että entäs jos ei saakkaan ikinä sitä niin paljon toivottua lasta. Kukaan muu kuin joka on kokenut lapsettomuuden ei ymmärrä sitä kuinka paljon voi satuttaa kysymykset "no jokos se kohta alkaa vauvamaha pyöristymään?" tms. Kun ihmiset vaan tajuais että kaikille se ei ole niin yksinkertaista!

Pidetään peukkuja siulle et pääsisit tässä kierrossa inssiin. Onko sulla tää kierto kans ilman lääkkeitä?

Täällä olis nyt piinaviikot inssin jälkeen ja tuntuu et aika ei mene eteenpäin. Koko ajan tietämättä seuraa itsessä oireita että josko siellä jotain tapahtuis. Vaikka olen yrittänyt viedä ajatuksia pois koko asiasta, mutta kuten ymmärtää saattaa sieltä ne hiipivät mieleen ja uniin. Toivotaan nyt parasta!

 

Helpottavaa kuulla, että muillakin samoja tuntemuksia. Nyt sen vasta todella ymmärtää mitä tää helvetti on, kun omalle kohdalle sattui. Inhottavinta tässä on juuri se, että osasin tätä lapsettomuutta omalla kohdalla jo pelätä, koska endo oireili jo useita vuosia ennen kuin alettiin yrittämään vauvaa. Tuntuu pahalta, että se ikävä tunne kävi toteen. Mutta ihmeitä tapahtuu ja niihin täytyy vielä toistaiseksi uskoa, kun ei ole vielä hoidon hoitoa päästy tekemään.

Juu, meillä siis on suunnittelukäynti nyt loppuviikosta ja sit katotaan, että päästäänkö tekemään inssiä tässäkään kierrossa, ovis kun taitaa sattua taas viikonlopulle. Mutta luonnon kiertoon oli viimeksi suunniteltu, ainoastaan Pregnyl oli tarkoitus pistää, mut sitä en sit pistäny, kun inssi ei onnistunu. Itselläni ovulaatio tulee lähes joka kiertoon ja hormonit verikokeissa normaalit. Ongelma taitaa olla hedelmöittymisessä tai kiinnittymisessä.. ja itse pelkään myös sitä, jos munanjohtimet on tukkeutunu. Nehän huuhdeltiin laparaskopian yhteydessä ja heti kahdesta seuraavasta kierrosta jonkinlainen tärppi kävi, mutta nyt ei ole enää mitään tapahtunut. No näitä voi vain arvuutella, mutta usko näihin insseihin on kovin heikko...

Tsemppiä nanette piinapäiviin. Mitkä kiertopäivät sinulla on menossa? Tiedän nuo tunteet, sitä vaan aina kuumeisesti seurailee omaa vointia ja joka kerta olevinaan jotain tuntee ja taas pettyy. Toivotaan teille nyt kuitenkin parempaa onnea!

 

Hei, kokeilen saanko viestin läpi.

Toinen toiveissa ja ensimmäinenkin on aika pitkän prosessin tuloksena saatu. Kyselee, "äiti, miksi mulla ei ole omaa leikkikaveria, pikkusiskoa tai veljeä" "kun kaikilla on"
Tuntuu niin pahalle.
Kirjoitan pian lisää jos tämän viestin saan oonnistumaan. Uskomatonta oli lukea tämän ketjun alkua, niitä tilanteita ja tunteita mitä tuli kun oli prosessi käynnissä. Jotenkin tuntuu pelottavaltakin niihin palata.

 

Mulla on kans ollu aina jossain tuolla takaraivolla sellanen pelko, et lapsen teko ei tulis olemaan niin yksinkertaista. Kauhistuttaa ja surettaa, et miks se sit piti mennä näin. Ympärillä tuntuu ihmisiä raskautuvan suunnilleen katseesta ja miettii miks ei vois olla jo meidän vuoro. Pitää vaan yrittää tsempata, et toivoa ei saa menettää!

Toivottavasti -jennica- teillä tähän kiertoon inssi onnistuis! Kyllä mieki jännitin koko viikonlopun ovulaatiotestejä tehden, että sattuuko ovulaatio viikonlopulle.

Tällä hetkellä on pp 7 menossa, eli vielä viikko Sitä odottaa taas malttamattomana ja pelokkaana. Tänään aamulla alavatsassa tuntui aika voimakas kipu/kouraus, et piti ihan jäädä istumaan ja ihmettelemään vähäks aikaa, et mitä tapahtuu. Lugesteronit on käytössä niin ei sit noihin mihinkään oireeseen uskalla luottaa..

AuringonSäde1 tervetuloa mukaan!

 

Heippa kaikille!

Pidemmän aikaa olen jo miettinyt tähän ketjuun liittymistä, ja nyt sain aikaiseksi. Taustasta sen verran, että olemme alle 30-vuotiaita ja yritämme ensimmäistä lasta. Minulla ongelmia kierron kanssa, kuukautisia ei siis oikein tule. Tämä ongelma alkoi lopetettuani pillerit yli vuosi sitten. Lievästi monirakkulaiset munasarjat on todettu, mutta nuorena (ennen pillereitä) kierto oli aina säännöllinen, joten en tiedä johtuuko tuosta. Minulla siis vasta aloitettu "hoidot" eli terolut + clomit nyt alkuun, mutta jotenkin on todella epäluottavainen olo niiden toimimisesta. Eli sinänsä en ole vielä varsinaisissa lapsettomuushoidoissa, mutta luultavasti kesällä olen, jos ei näistä lääkkeistä mitään apua ole.

Lääkärinä minulla oli Korkeela. Vähän ihmetytti, kun clomien kanssa ei ole mitään seurantaa. Onko teillä muilla ollut, jos on olleet clomit käytössä?

 

Hei kaikille!

Ja tervetuloa kaikille uusille

Itse olen vaipunut johonkin epätoivoon tämän lapsettomuuden kanssa. Mulla tosiaan todettiin ekan clomikierron jälkeen se kysta munasarjassa ja sitä jäätiin seuraamaan. Nyt on alkanut jo toinen kierto tuon jälkeen enkä vaan ole saanut aikaiseksi varattua aikaa polille. Jos kysta hävinnyt, niin oli tarkoitus aloittaa se toinen lääkitys clomien tilalle.

Käyn tässä "kamppailua" itseni kanssa, että haluaako mihinkään rankempiin hoitoihin lähteä, vaikka vielä ei olla siellä asti. Miehen syöpä- ja sytostaattihoitohistiriasta johtuen aluksihan epäiltiin, että syy lapsettomuuteen löytyy sieltä. Olen koko meidän yhdessäoloajan tiennyt sen, että me ei ehkä saada ilman hoitoja. Tämän asian olen jo käsitellyt ja hyväksynyt aikoja sitten.

Sitten kun syy ei ollutkaan siinä, niin jotenkin olen joutunut aloittamaan asian käsittelyn ikäänkuin alusta. Jos syy olisi ollut miehessä, meillä olisi ollut tasan yksi vaihtoehto: IVF-hoito, johon olin jo vähän "valmistautunut". Nyt kun syy on tuntematon, kaikki tuntuukin yllättäen paljon vaikeammalta. Tunnen itseni ihan vajavaiseksi, kun en tule raskaaksi. Oikeastaan mitään hoitoja ei ole edes aloitettu ja olen jo epätoivoinen, todella lupaavaa :S

Tulipas vuodatus mutta kyllä tää tästä...
Tsemppiä kaikille tuleviin hoitoihin!